Sunnuntaina
Vihdoinkin uskaltauduin rohkaistumaan niinkin hurjaksi, että me oikeasti hypättiin esteitä. En ole oikeasti hypännyt todella pitkään aikaan. Ainoastaan noita pieniä kavaletteja ollaan ylitetty. Ei nytkään esteet ollut mitään korkeita, mutta miksipä hypättäisiin vielä korkeampaa. Haastetta toi etenkin se, että meidät laitettiin tekemään tehtävää, joka sisälsi ravikavaletit, sarjan sekä ristikon/pystyn.
Haastavin osuus oli ehdottomasti kavaletit, jotka olisi pitänyt ravata. Jönssi ei sitten millään ravannut niitä vain pomppasi ne laukka-askelilla. Itse yritin saada sitä pidätteillä raville, mutta taisin onnistua yhden tai ehkä korkeintaan kaksi kertaa. Seuraavalla kerralla hiukan tarkempana! Tulipahan laukkaharjoitusta...Jönssi on aikas opettavainen hevonen nimittäin, kun ratsastan huonosti niin sekin päättää luistaa heti tilaisuuden tullen tehtävistä.
Kavaleteista tehty sarja oli omasta mielestäni jännittävin. Aina ennen, kun treenailimme esteitä niin yleensä sarjan puolivälissä tipuin, kun Jönssi päätti hypätä sivulle. Nyt kuitenkin se kiersi vain kerran viimeisimmän kavaletin, kun itse en ollut tarpeeksi huolellinen. Minun piti vain keskittyä kyydissä pysymiseen (olisi ehkä pitänyt tehdä muutakin...) ja Jönssi suoriutui hienosti ja osasi sovittaa laukka-askeleen sarjalle.
"Normaalieste" oli ehdottomasti Jönssin lemppari. Minua hiukan jännitti miten se suhtautuu värikkäisiin puomeihin, mutta Jönssihän vain innoistui. Yritin rauhoittaa Jönssiä ennen estettä, mutta se vain innoissaan lähti kiitämään kovempaa ja siinä minä vain yritin taas pysyä kyydissä häiritsemättä suurempia. Hypyt olivat maltillisia eivätkä yhtään liioiteltuja, mutta kuitenkin sellaisia, että yli mentiin helposti.
Välillä saatiin ihan hyviä laukkapätkiä, mutta vielä on harjoittelemista siinä, että uskallan ylläpitää laukkaa paremmin. Kun Jönssi innostuu niin sitten jään hiukan vain matkustajaksi ja unohdan tukea hevosta. Sitten kun Jönssi ei tiedä mitä pitäisi tehdä niin tietysti se menee hämilleen ja yrittää keksiä kaikkia omia ratkaisuja. Varsinkin esteiden välissä vain istuskelin kyydissä enkä tehnyt mitään ja oletin, että Jönssi tietysti suorittaa ihan itse. No ei suorittanut! Ensi kerralla yritän muistaa paremmin ratsastaa kokoajan, että Jönssin ei tarvitse tehdä päätöksiä itse.
Kotitehtäväksi sain opetella ratsastamaan lyhyemmillä jalustimilla, jotta hyppääminen olisi vakaampaa. Lyhyemmillä jalustimilla kuitenkin vielä tuntuu siltä, että voin koska tahansa kopsahtaa alas. Tottumuskysymys kai...
Loikkimisesta innostuneena osallistuttiin estekisoihin, jotka ovat 18.6. Eikä siinä vielä kaikki! Seuraavana päivänä on koulukisat jonne ollaan myös suuntaamassa. Jönssin lisäksi ratsastan myös welsh cob tamma Gretalla. Ajattelin osallistua molempiin kisoihin, koska ne ovat tuossa lähistöllä ja Jönssillekin ennestään tutussa paikassa. Nyt vain pitää harjoitella aivan hirveän ahkerasti kaikkea, jotta selviydytään jotenkin kisaviikonlopusta.
Gretalla ratsastusta olenkin harjoitellut tässä valvovan silmän alla oikein tehokkaasti. Tulee melkein hiki, kun vain ajatteleekin ratsastusta. Greta on aivan superkiva ja kiltti hevonen, mutta siitä kyllä huomaa kun itse unohtaa ratsastaa tai ei ratsasta kunnolla. Siitä myös huomaa, kun ratsastaa oikein ja sen kanssa on hyvä etsiä sitä tunnetta miltä ratsastuksen pitäisi tuntua. Pienin askelin olen senkin kanssa alkanut löytää oikeaa suuntaa ratsastukselle. Tänään meni tähänastisesti parhaiten ikinä, kun minut laitettiin ratsastamaan ilman jalustimia. Ensin ajattelin, että en ikinä tule pysymään kyydissä ilman jalustimien tukea, mutta ilman jalustimia ratsastinkin paremmin. Ilmeisesti johtui siitä, että jouduin käyttämään oikeasti kroppaani jotenkin oikein, että pystyn istumaan kyydissä. Myös laukat nousivat kerrankin hyvin molempiin suuntiin!
Vaikka Jönssi ja Greta ovat aivan erilaisia hevosia niin kummankin kanssa minulla on selkeästi samat ongelmat. Aika hauskaa vai mitä?
Pahoittelen tässä vaiheessa postauksen mahdollista sekavuutta, mutta pakko kirjoittaa itselle hiukan ylös miten on mennyt ja mitä ollaan tehty. Olen kirjoittanut tätä postausta jo kolmena päivänä.
Jönssin jokavuotiset allergiaoireetkin alkoivat kunnolla. Ehdinkin jo miettiä, että koska ne alkavat...Jönssillä siis ilmeisesti on siitepölyallergia (tai sitten se vain vihaa kesää!). Oireet ovat aika selvät. Silmät vuotavat, sieraimet vuotavat ja turpa kutisee. Kärpäshupulla saa jonkin verran silmien oireita lieventymään, mutta nenä kutisee ja sekös Jönssiä harmittaa niin, että se on ratsastaessakin lisännyt päänviskelyä. Viime kesänä oireet muistaakseni lievenivät kyllä aika hyvin jo kesäkuun loppuun mennessä. Tänä vuonna Jönssi on kuitenkin pysynyt melko ratsastettavana ja esimerkiksi esteillä sillä ei huomannut mitään oireita. Myös kirvoja on ollut ilmassa nyt aivan kauheat määrät, kun olen ratsastanut. Sekin tietysti saattaa ärsyttää Jönssin nenää, koska itse ainakin joudun nyppimään kirvoja suusta, silmistä ja nenästä kesken ratsastuksen...
Olen ollut yleensä hiukan skeptinen kaikkia yrttejä ym. chiasiemeniä kohtaan, mutta sattumalta juuri Jönssin allergiaoireiden alkaessa voitin Kaktun blogista 40 euron lahjakortin Chia de Gracian verkkokauppaan. Mitäpä siinä siis menettää, jos kokeilee. Koska allergiaoireet myös väsyttävät Jönssiä ja Jönssi on aina ollut hiukan hoikanpuoleinen niin päätin ostaa Pony Boosteria. Nyt jo odotan tilausta ihan innoissani. Mistäpä sitä tietäisikään, jos vaikka kunnon vitamiiniboostaus auttaisi helpottamaan Jönssin oloa. Hevoskokeita siis luvassa!
Pakko vielä kehua, että isäni äesti hevosten talvitarhan siihen kuntoon, että siellä voi ratsastaa ja se onkin jopa tarpeeksi leveä ratsastuskentäksi ja pituutta löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Harjoiteltiin Jönssin kanssa eilen siellä ja onnistuttiin laukkaamaan jopa "pääty-ympyrällä". Hiukan onnistuin aina yhdessä kulmassa päästämään Jönssin oikomaan, mutta muuten olen kyllä tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti