keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tavoite saavutettu!


Jönssin kanssa ollaan edetty hitaasti, mutta varmasti. En ole halunnut ottaa sitä riskiä, että hevonen muuttuu mahdottomaksi ratsastaa. Tänään oli viikon ensimmäinen ratsastus ja hiukan kävi mielessä, että hevonen saattaa räjähtää käsiin. Päätin kuitenkin siirtää nämä negatiiviset ajatukset muualle ja keskittyä siihen, että hengitän ja ajattelen, että Jönssi on rauhallinen hevonen. Ilmeisesti tämä mielikuvaharjoittelu auttoi tai sitten hevosestani on tullut lopullisesti viisas. Jönssi oli hyvin kuuliainen alusta loppuun. Ainoastaan pihasta lähtevä auto sai hevosen ryntäämään ylös ja eteen, mutta, kun säikähdyksestä toivuttiin niin kaikki sujui kuin tanssi!

Sain siis erittäin loistavan idean laittaa GoPron videoimaan ratsastusta. Olisin ehkä voinut ajatella pidemmälle, mutta kai nämäkin kuvat kertovat jotain ratsastuksemme sujuvuudesta. Mikäli sattuu löytämään kuvista pienen pienen tikkuhevosen. Suosittelen klikkaamaan kuvat isommaksi...


Jönssillä oli jonkin verran energiaa alkuravien jälkeen ja se kulkikin hyvin reippaasti eteenpäin. Meno meinasi hieman riistäytyä ravurityyliin, mutta otin hevosen käyntiin ja etsimme tarvittavan rentouden ja jatkoimme ravissa työskentelyä. Meni niin hyvin ja hevonen meni sopivasti eteen päin, että ajattelin rodeokohtauksenkin uhalla kokeilla laukkaa. Mielessäni mietin, että ei se varmaan edes nouse ja hevonenkin vain hermostuu, mutta yritetään nyt kuitenkin. Laukkapohkeet ja maiskautus ja tadaa, hevonen nosti nätisti rauhallisen laukan, joka pysyi yllä, oli suunnilleen laukaksi tunnistettavaa ja parasta kaikessa sitä pystyi hallitsemaan eikä tullut rodeota! Annoin hevosen laukata kierroksen ja siirsin käyntiin. Tähän oli oikein loistava lopettaa. Kovasti kiitosta hevoselle ja rauhalliset loppukäynnit hymyssä suin! Miten voikaan ihminen tulla näin pienestä asiasta iloiseksi, jotain on tehty kai oikein. Nyt vain pitäisi vielä kehittää tätä videoimisideaani niin, että saisi oikeasti materiaalia. Onhan nämä kuvat aika naurettavia mutta minkäs teet :D

laukkaa!
Oliverin ja Jönssin joululahjat, vihdoinkin muistin ottaa ne käyttöön!

reipas huurteinen hirvi odottamassa herkkuja


tiistai 29. joulukuuta 2015

Kahdeksantoista maisemaa maastosta


Näköala omalta pihalta joelle
Itse olen hyvin kiinnostunut aina siitä, että minkälaisia maastolenkkejä muut tekevät. Meiltä löytyy aika paljon erilaisia maastoja, vaikkakin ensin on käveltävä jonkin matkaa asfalttitiellä. Oliverin kanssa autojen seassa liikkuminen ei ole ongelma. Välillä huvittaa, kun vierestä ajaa suhiseva ja puhiseva tukkirekka niin Oliver tuijottaa silmät suurina ojan pohjaa, koska siellä on vettä. Mahdollinen krokotiili ojassa on paljon pelottavampi, kuin joku moottoriajoneuvo. Edes pyöröpaaleja tarhaan tuova iso traktorikaivinkone ei hetkauta Oliveria. Oliver yleensä lähtee vekkulina seuraamaan kaivinkonetta, josko langoista pääsisi samalla kerralla livahtamaan vapauteen, kun kaivinkone poistuu...Oliver on myös maistanut tätä keltaista kauhahirviötä, jota Jönssi tuijottaa turvallisen etäisyyden päästä ja tarvittaessa juoksee häntä tötteröllä pakoon.

Otin GoPron mukaan maastoilemaan. Valitettavasti videota en tällä kertaa julkaise, sillä kuva oli melko heiluvaista sorttia. Pääni on ilmeisesti kutistunut, koska kypärä valahti kokoajan silmille ja varsinkin ravatessa ja laukatessa kamera pomppi ylösalas...Pitää keksiä tähän joku ratkaisu. Screenshotteja onneksi saa ja niistä ei ylimääräinen heiluminen näy!

Tässä tulee kahdeksantoista kuvaa Oliverin ja minun maastoretkeltä!

Kotitie, tien päässä oli hurja fasaani joka säikäytti pienen hevosraukan.
1km asfalttia takana, sillan ylitys lähestyy.
Nyt tarkkana, krokotiili voi hypätä joesta ja napata pienen hevosen mukaansa.
Varmuuden vuoksi kannattaa kävellä keskellä siltaa ettei vain krokotiilit huomaa...tai ettei vahingossa tipu jokeen!
Selvittiin sillasta, maastoilumetsä näkyy jo...
Metsässä ja polulla! Hyvä vähän lisätä vauhtia että pääsee nopeammin takaisin leveämmälle tielle...
"Ai pitäisi mennä vai kivien läpi...eikö voisi kiertää?"
"Tämäkin olisi ehkä turvallisempaa kiertää...?"
*nuuhnuuh* "Ollaan ehkä eksytty....yritän saada vainun, jotta päästään äkkiä takaisin kotiin!"
"Herranjumala nyt, tuo puuhan voi kaatua vaikka päälleni! Kierrettäisiinkö?"
"jippii ja kopotikoo, isompi polku ja lisää kaasua!"
"Täällähän näkyy aurinko, selvittiin pois sieltä synkeästä metsästä!"
"Huijausta...käännyttiin takaisin metsään..."
"Nooh...onneksi ei tarvitse sentään siellä pienellä polulla rämpiä"
"...perun äskeisen...taas pientä polkua..."
"Hei, täältähän pääsee kotiinpäin! NYT LAUKKAA"
"Kotiinkotiinkotiin ja vauhdilla!"
"Vihdoinkin koti näkyy! ja Jönssi< 3"
Sellaisia näkymiä täällä päin, jos vielä saisi joskus julkaisukelpoista videotakin! :D Lenkin jälkeen käärin Oliverin vielä lämpimiin loimiin ja palkinnoksi rohkeasta ja reippaasta suorituksesta hevonen ansaitsi melassivettä. Mikäli sää jatkuu hyvänä vielä huomennakin niin on luvassa Jönssi-materiaalia. Sikäli mikäli GoPro latautuu...Parempipuoliskoni nimittäin sanoi, että se ei ollut latautunut, vaikka luulin, että osasin laittaa sen lataukseen. Ei aina voi osata :(

maanantai 28. joulukuuta 2015

Melkein talvista (valokuvauspainotteista)


Tänään on ollut kyllä niin onnistunut päivä, siis ainakin tähän asti *kopkop* Heräsin viideltä ahkerana lämmittämään taloa ja selailemaan sosiaalista mediaa. Äitini suostui laittamaan hevoset ulos, joten sain aamulla heräillä ihan rauhassa. Aurinko paistoi niin kauniisti, että päätin napata kameran mukaan, kun lähdin tallille ja kyllä kannatti! Omasta mielestäni manuaaliasetuksilla kuvaaminen tuntui jo paljon helpommalta tällä kertaa. Eilen illalla hiukan opettelin miten tuo kamera käyttäytyy missäkin tilanteessa. Tuli oikein oivaltavia ahaa-elämyksiä. Lisäksi selvisi miksi kamerani ISO-arvo ei ole muuttunut, vaikka olen sitä manuaalisesti säätänyt...Asetuksissa nimittäin oli vielä, että ISO on automaattinen. Eli siis tuo pitää kahdesta paikasta vaihtaa erikseen. Se ehkä selittää sen miksi valotukset olivat päin hevonkakkaa.

Testailin miten suljinajat vaikuttavat kuvaamiseen pimeässä ja yritin saada kuusta otettua jonkinlaista kuvaa, kyllähän tuo nyt kuuta muistuttaa mutta...Ihan hyvä ensikertalaiselle kai? Zoomi ei ihan riittänyt tähtiin asti ;)


Tallilla suuntasin oitis harjaamaan Jönssiä. Siitä löytyy vieläkin mystisiä kurapalleroita, vaikka pakkasta on ollut jo huimat kaksi päivää ainakin. Oliverin karva sen sijaan oli vihdoinkin tuulettunut pörheäksi, eikä se näyttänyt enää huopahevoselta. Jönssin karvassa oli vielä toivomisen varaa, mutta jos nyt pysyisi pakkanen niin siitäkin saisi siistin näköisen.

Olen todennut toimivaksi kuranpoistajaksi sellaisen  piikkiharjan. Löysin sen jostain alennusmyynnistä ja ajattelin testata, että tykkäisikö hevoset sellaisella rapsuttelusta. Se on siis metallipiikeillä varustettu pieni harja. Ehkä ei ihan herkkiksimmälle sovi, mutta Oliver ainakin tykkää todella paljon, kun sillä harjaa ja Jönssikin selvästi nauttii, jos ei nyt ihan hirveän väkivaltaisesti harjaa. Jotkuthan ei harjaa edes muovisella piikkisualla hevosta, mutta se on ainakin noiden kahden lempiharja ja harjauksesta nautitaan "turpa tötteröllä".

Sitten kuvien esittelyyn ja analysointiin!



Hirnumiskuvat ovat mielestäni yleensä hauskoja ja hienoja. Jönssi on onneksi sen verran puhelias kaveri, että näitä saa suhteellisen helposti, kunhan vain kuvaaja on hereillä. Kamerani tarkentaa hiukan huonosti, varsinkin tälläisessä nopeassa tilanteessa, mutta kyllä pari kuvaa oli sitten käyttökelpoisia. Ainakin minun mittakaavalla.

Tämän päivän hirnumiskuvista ehdottomasti suosikkini on tuo alempi. Jönssi näyttää melko muhkulta sekä pörheältä. Kuvasta näkyy mielestäni hyvin ihana kirpeä pakkassää! Tarkennuksessa on toivomisen varaa, mutta minähän vasta harjoittelen. Toinen kuva voisi olla parempi, jos olisin ollut hereillä ja Jönssillä ei olisi kuraa korvissa ja niiden välissä. Voihan ne muokata poiskin, mutta ehkä joskus myöhemmin julkaisen ne uudelleen muokattuina.

Jönssi vain osaa poseerata kameralle...



Tässä välissä hylkäsin hetkeksi Jönssin laitumelle ja siirryin talvitarhaan kuvaamaan Oliveria. Saan kätevästi hevosten huomion, kun siirrän ne eri tarhoihin. Oliverhan on aivan maailman supersöpöin, ainakin omistajan mielestä. Se on pieni, pullea ja karvainen. Se on lisäksi komea, tulinen ja upea. Mitäpä muuta voisin vielä hevoselta toivoa? 

Oliver-kuvasaastetta...







Nämä Oliverin kuvat ovat nyt vain tälläisiä itselle otettuja. Ei mitenkään supersykähdyttäviä tai upeita, mutta itselleni on kuvaamisessa tärkeintä muistot. Kun katson jotain parin vuoden takaista kuvaa niin pystyn palaamaan siihen hetkeen niinkuin se olisi vasta eilen tapahtunut.

Sitten takaisin Jönssin pariin. Yritin saada jotain hienoja taustoja kuviin eikä aina vaan noita samoja peltomaisemia, Jönssi oli onneksi helppo kuvattava. Jätin sen kuvauspaikalle ja heitin vain riimunnarun kaulalle ja lähdin itse kauemmaksi kuvaamaan. Jönssi oli niin hieno hevonen, että malttoi pysyä paikallaan ja poseerasi erittäin nätisti. Nämä kuvat ovat mielestäni kivoja, koska näissä on jotain erilaista kuin yleensä. Valitettavasti näissäkin kuvissa on kuraa korvissa ja pölyä, mutta tälläistä se hevosenomistajan arki on, kun hevoset ovat tuollaisia kuraa rakastavia tosimiehiä. Harkitsen vakavasti hevosten imurointia aina muutaman kerran vuodessa, pitäisikö joskus toteuttaa aikeet?





Sellaisia hevoskuvia tänään. Tällä viikolla olisi tarkoitus ottaa gopro maastoon mukaan, jos säät pysyvät hyvinä. Lisäksi voisin yrittää houkutella siskoani kuvaamaan ratsastusta, jos hänellä on aikaa. Tai sitten laitan sen gopron kuvaamaan. Haluaisin, että tulisi jokin inspiraatio tähän kirjoittamiseen. Aiheet on vähän hukassa, mutta tämä on varmasti väliaikaista. Motivaatio blogata on suuri, mutta sitten kun aloittaa kirjoittamisen niin tekstiä ei tule. Yleensä mietin aina hyviä aiheita, kun ei pääse kirjoittamaan ja sitten ne unohtuvat. Pitäisi ehkä alkaa lukea enemmän muiden blogeja, jotta se oma kirjoituskin kohenisi. Tällä hetkellä blogit joita luen ovat melko kuvapainotteisia ja niistä löydän inspiraatiota omiin teksteihin ja kuviin. Pitäisi vain löytää se TheBlogi, josta voisi ottaa mallia.

Ulkoasukin pitäisi vaihtaa, mutta siihenkään en ole löytänyt inspiraatiota...Aina toteutus jää jotenkin huonoksi ja katselen kateellisena muiden ulkoasuja :D Äh, nyt kitinävikinä seis!

Kotona otin vielä muutaman epähevosaiheisen kuvan. Tai kyllähän ensimmäisen kuvan saa käännettyä hevosaiheiseksi. Tuohon olen suunnitellut nimittäin valjastuskatosta. Ovi uusiksi ja maalia pintaan niin tulee oikein hieno. Harmi, että näin opiskelijabudjetilla ei remontti edisty ihan niin sujuvasti, kun työssäkäyvänä. Ehkäpä ensikesänä saisi tallin etenemään.

Haluaisiko joku hiukan antaa palautetta kuvista? Ehkäpä jotain vinkkiä?



lauantai 26. joulukuuta 2015

Asetuksia etsimässä

 
On ehkä tullut selväksi, että viihdyn oikein hyvin kameran takana. Hiukan hävettää myöntää, että en ole koskaan oppinut kuvaamaan edes puoliautomaatilla, saati sitten täysin manuaalisesti. Menetän hermot hyvin nopeasti, kun yritän tajuta mitä ihmettä mistäkin tapahtuu ja aina hetken yrittämisen jälkeen käännän vain tutut ja turvat automaattiasetukset päälle. Nyt kuitenkin olen päättänyt opetella oikeasti kuvaamaan. Blogiexpossa nimittäin sain oikein loistavan opastuksen oikeiden asetusten etsimiseen Hevoskuvauksen jäljillä-bloggaajalta. Paljosti kiitosta sinne! Kamerani tarkennuspistekin on löytänyt nyt oikean paikan...
 
Nyt olen jopa siis vähän alkanut ymmärtämään jotain näiden asetusten päälle, enkä ajatellut luovuttaa. Laitoin itselleni pienen motivoivan syötin. Sitten kun osaan käyttää näitä asetuksia ja luovun automaattikuvauksesta, saan itseltäni lahjan. Uuden kameran. Näin tulevana opiskelijana on varmasti hyvin helppoa säästää rahat yli tuhannen euron kameraan, samalla, kun yrittää saada hevosille kaurarahat ja omat opinnot maksettua. Olen kuitenkin päättänyt suoriutua tulevasta opiskeluajasta kunnialla.


Puhutaan opiskelijaelämästä lisää sitten, kun pääsen vihdoinkin koulun aloittamaan. Nyt kuitenkin voisin jatkaa tätä valokuvausanalysointia. Muutamana päivänä on ollut oikein kiva aurinkoinen, voisi jopa sanoa, että keväinen sää. Huolestuttavasti tänään jopa tuoksui keväältä. Tai siis haisi...
 
Ajatuksena oli ottaa hevosista ennen joulua hiukan jouluisia kuvia. Pesin hevoset, kun ajattelin, että se muka helpottaisi minua. No ei todellakaan helpottanut. Oliver alkoi näyttää huovutetulta lapaselta pitkän märän karvan kera, joka sitten kuivuessaan meni kiharaan. Ei ehkä mikään maailman uljain ilmestys...Jönssin kanssa ei onnistunut yhtään sen paremmin. Sillä aikaa, kun yritin saada Oliverista suorakarvaista Jönssi päätti ottaa kunnon mutakylvyn. Päätin luovuttaa sen suhteen sitten kokonaan...Alan pikkuhiljaa hakata päätäni seinään noiden kuraturkkien kanssa...Ulkona on lämmintä +10 astetta, aurinko paistaa ja tarha on kuravelliä. Loimittaminen ei tule kyseeseen, hikihän tuolla tulee, ainoa vaihtoehto on vain joka ikinen päivä kaivaa nuo tuolta kurasta, aikaahan siinä menee varmaan yli tunti/hevonen. Pläh...
 
Koska hevoset siis päättivät taas kerran olla likaisia, eivätkä kovin kuvauksellisia niin harjoittelin kuvaamista Machon kanssa. Se sentään on suunnilleen ihan kuvauksellinen katti ja ainakin puhdas.
 



 
Machosta tulikin ihan kivoja kuvia ulkona. Jotkut kylläkin valottuivat aivan pilalle, mutta harjoitus tekee mestarin. Sisällä hämärässä otetut kuvat olivatkin sitten hiukan haastavampia. Rakeisuus on huomattavaa, mutta ainakin jotain sain aikaiseksi ja vissiin kuvista saa selvää.
 
Tänään sain jotain kuvia hevosista. Valitettavasti Jönssi ei ehtinyt ihan puunattavaksi ja kuvattavaksi, kun piti lähteä mummulleni syömään. Ihan ei kuvaukset onnistunut niin kuin piti. Pyysin, että siskoni juoksuttaisi Oliveria, jotta siitä saisi kuvia. Oliver kuitenkin päätti olla "yhdenihmisenhevonen" ja minä suurimman osan ajasta sitä juoksutin, koska Oliver suoraan sanottuna kusetti siskoani kokoajan ja teki mitä huvitti. Itseäni nauratti vain, kun heti kun minä tulin narun päähän niin hevonen juoksi niin nätisti, mutta jos vaihdettiin juoksuttajaa niin Oliver päätti vain syödä tai määrätietoisesti lähti kävelemään tilanteesta pois ja siskoni raahautui perässä :D Kyllähän tuossa kuvia on, mutta ei tullut sitä harjoitusta jota olisin kaivannut...
 

"Ai me muka likaisia, eksä mami nyt tajuu, että tää on meidän kauneudenhoitoa?"
Ihan kuvauksellinen hevonen, kurapeitteestä huolimatta.
 

Hevoseen löytyi hiukan ryhtiä ja askel keveni, kun omistaja oli narun päässä...
 
Se askel keventyi ihan huomattavasti...Ihan tuntui, kuin hevonen lentäisi.


Tämän voisi huijata jopa lumiseksi kuvaksi, kiitos hiukan överiksi mennyt valotus.
Toinenkin valetalvikuva...>:)
Katsotaan lähteekö tämä valokuvaus kehittymään tästä mihinkään. Ah, kohta joulukiireet on kestetty ja pääsee taas ihanaan arkeen kiinni.