Voitonjako

Arvonta on nyt suoritettu ja voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse. Toivon mahdollisimman nopeaa vastausta sähköpostiin, jotta saadaan liput vielä ennen viikonloppua perille! Käy siis tsekkaamassa sähköpostisi voiton varalta. :D Onnea voittajille!

Seuraavaksi onkin mahdollista voittaa liput Tampereen Hevosmessuille. Siitä taas lisää, kun saan liput käsiini. Näitä arvotaan kaikenkaikkiaan kolme.

Pika-arvonta!

Puuttuuko vielä liput Horse Fairiin?

Ei hätää! Syntymäpäiväni kunniaksi Jönssi ja minä arvomme kaksi lippua, kahdelle onnekkaalle. Osallistut arvontaan jättämällä kommenttikenttään nimesi/nimimerkkisi sekä toimivan sähköpostiosoitteen!

Otan voittajiin yhteyttä sähköpostilla ja toivon nopeaa vastausta, että ehdin vielä lähettää liput ennen messuja :'D (Mikäli onnistuu niin liput voi noutaa minulta myös!)

Arvonta suoritetaan huomenna 28.2. ja voittajat julkaistaan saman päivän aikana.

Onnea arvontaan!

Hevoskoulukuvia

Taas on yksi tunti hevoskoululaisena takanapäin. Hiukan harmittaa tässä vaiheessa, että itseltäni loppuu taidot ja en saa ratsastettua sitä näin hyvin. Lisäksi omalle ratsastukselleni ei millään löydy kuvaajaa. Eikä oikeastaan kuvaaminen onnistu aamulla kuudelta tai vaihtoehtoisesti illalla seitsemän jälkeen. Turhan pimeää...Viikonloppua valoa riittäisi, mutta en ole saanut aikoihin ketään houkuteltua kameraa pitelemään. Haluaisin vain nähdä ollaanko kehitytty minnekään. Höh, menipä surkeaksi.

Onneksi töissä saan opetusta kaikenlaisissa hevosasioissa, joten sitä kautta ratsastukseenkin löytyy uusia ulottuvuuksia. Uskallan vaatia Jönssiltä ja itseltäni enemmän enkä vain hölkkäile sinne tänne. En myöskään enää pelkää jatkuvasti sitä, että hevonen sinkoaa taivaan tuuliin, Jönssi on nyt pysynyt hallinnassa hyvin, vaikka välillä onkin ulkoisia ärsykkeitä tullut. Lisäksi olen oppinut arvostamaan äärettömän paljon sitä, kuinka kiva se on maastakäsin. Minun ei tarvitse pelätä sitä ollenkaan. Voin tehdä venytykset pihalla Jönssin ollessa vapaana ja se vain rauhallisena tekee mitä pyydetään. Ei tarvitse pelätä, että väärään paikkaan koskemisesta saan kaviota tai hammasta. Saan nykyään koskea minne vain ilman, että hevosella turpakarvakaan värähtää. Aivan uskomattoman kiva ja helppo hevonen.

Varsojen kanssa toimiessani olen saanut hevosien kanssa toimimiseen itsevarmuutta. Tänään raahauduin tallin pihalla erään nuoren perässä ihan hyvän matkaa mahallani ennenkuin se suostui pysähtymään. Irti ei saa päästää. Selvittiin kumpikin elossa ja sain hevosen toimitettua lähes turvallisesti tarhaan. Siinä vaiheessa tajusin, kuinka Jönssistä on tullut aivan superkiva. Olen raahautunut vatsallani senkin perässä. Siinä vaiheessa osasin kyllä päästää irti, koska Jönssin kanssa se ei haittaa. Ei siitä tule kuriton, jos omistaja ei tee kaikkea niinkuin oppikirjoissa. Jönssi on aivan mahtava hevonen.

Tänään pääsin myös laukkaamaan welshillä ensimmäistä kertaa. Tajusin, että en ole ehkä koskaan laukannut oikeasti ratsulla. Tai siis olen, mutta joskus kymmenen vuotiaana, ei siis mitään muistikuvia. Herranjumala se oli outoa. Jönssin laukka on niin tasaista ja helppoa, oikeasti lähes säikähdin, kuinka laukkalaukka oli haastavaa. En melkein osannut nostaa edes laukkaa. Ei sillä, että osaisin paljon muutakaan oikeasti...Kokoajan vain tajuan, että olen huonompi :D Pitäisi varmaan mennä jonnekin alkeistunneille. En osaa edes pohkeita antaa oikein, tuntuu siltä kuin jalka menisi lukkoon lonkasta. Lisäksi väännyn minne sattuu ja kädet seilaavat siellä sun täällä...Ärrrrh. Saisinpa edes hiukan ratsastustaitoa jostain kaivettua niin ei tuntuisi näin surkealta koko aikaa.

Pysykää muuten tällä viikolla tarkkana, kuin porkkanat. Laitan aika varmasti kaksi lippua Horse Fair-messuille tämän viikon aikana vielä arvottavaksi. Arvonta suoritetaan 27.2. (eli siis syntymäpäivänäni) ja pistän sen heti pystyyn, kun saan liput käsiini! :)

Paljon poneja...Lisää poneja...

Eilen pääsin kuvaamaan tallin nuorisoa. Kuvattavana oli siis 2-3 vuotiaat oripojat. Otettiin kaikista paitsi yhdestä nuoresta rakenne-ja pääkuvat. Lisäksi muutamia muitakin kuvia sattui joukkoon. Sää ei ollut mitä parhain, mutta hiukan huolestuttaa kamerani elinvoimaisuus...Tuntuu, että pääkuvista tulee suhteellisen tarkkoja ja siistejä, mutta liikekuvat ja rakennekuvat menevät jostain syystä surkeaksi mössöksi. En edes tajunnut kokeilla erilaisia tarkennusasetuksia...Uusi kamera olisi toiveissa, mutta enhän minä sellaiseen saa rahoja vielä hetkeen. Pitää vaan toivoa, että tuo kestäisi vielä jotenkin. Toivottavasti paremmat kuvaussäät pelastaisivat tilannetta. Ehkäpä synkkä ja sumuinen (ja märkä...) päivä ei ole ihan paras mahdollinen päivä kuvien laadulle.

Paljon heppailua on mahtunut taas viikkoon. Oikeastaan muuta elämää ei enää olekkaan. Eikä se edes haittaa, tämä taitaa oikeasti vieläkin olla se minun oma juttu. Torstaina pääsin seuraamaan muutaman nuoren ratsutusta. Mielenkiintoista ja opettavaista pelkkä maneesin keskellä pyöriminen ja seurailu. Ratsastamaan en ole itse vielä oppinut, vaikka ahkerasti olen yrittänyt Jönssin kanssa harjoitella. Jönssi tuntuu aina welshien ratsastuksen jälkeen korkealta kuin kerrostalo. Erittäin huteralta sellaiselta. Jännittävintä asiassa on se, että welshit eivät kuitenkaan tunnu pieniltä...Oikein sopivia...Onkohan minusta tulossa salaa ponifani? Mielessäni jo pyörittelen, että minkälaisen hevosen ostan seuraavaksi. Näyttäisi siltä, että "harrastukseni" tulee vielä jatkumaan läpielämän, joten vakavasti pitää alkaa harkitsemaan kolmatta pyörää. Ehkä oikea aika on sitten, kun kamera on uusittu, kotipihan talli on kasassa ja siellä on kolme karsinaa. Lisäksi tarvitaan myös hiukan rahaa...Mutta sitä mietitään sitten täydellisen hevosen löydyttyä. Olen tähän asti ollut varma, että seuraava hevoseni on täplikäs, mutta nyt olen taas kallistumassa sukkajalan läsipään kannalle...Väriä en ole vielä uskaltanut lyödä lukkoon ja hyväksyisin itselleni myös persoonallisen värivirheellisen nelijalkaisen. Äh, ei hevoskuumetta vielä kiitos!

Tänään napattiin taas eräs hevonen koppiin ja suunnattiin kiropraktikko Geert Meerssemanin tutkittavaksi Stable Parkiin. Mielenkiintoinen opintoretki taas siis, ei ihan niin lystikkäillä käänteillä, kun viime opintoretki, mutta ehkä ihan hyvä vaan. En ole ennen nähnyt, kun hevoskiropraktikko työskentelee, mutta nyt sekin on nähty. Hevosta naputeltiin pienellä vasaralla ja rankaa tunnusteltiin. Muutamia latinankielisiä sanoja tunnistin joukosta, jotain hyötyä siis niidenkin opettelusta. Vaikka omasta hevosesta ei olekaan kyse niin helpottavaa oli kuulla, että suurempaa vikaa ei ole. Hyvä reissu siis!

Ensiviikon tiistaina on taas luvassa opintomatka, kun lähdemme kuljettamaan erästä hevosta omaan kotiinsa ja pistäydymme näillä näkymin katsomassa muitakin hevosia. Kamera on lähdössä mukaan, joten toivotaan hyvää ja aurinkoista säätä!

Ihan pakollinen lapsihevonen-kuva. Miten joku voi olla noin söpö?

Näillä näkymin kalenteriin pitäisi lisätä myös Tampereen hevosmessut. Kannatti vierailla blogiexpossa ennakkopassin kera, sillä sen tiimoilta sain itselleni pääsyn messuille ja näillä näkymin on myös tulossa blogin ensimmäinen arvonta. Siitä lisää vielä asian varmentuessa. Pysy siis kuulolla, jos mielit lippuja Tampereen hevosmessuille ;)

Niin paljon täytyy tehdä itse tääl

Ihan mielettömän hyvä olo, kun on saanut jotain taas aikaiseksi. Olen tämän viikon aikana ollut Ypäjällä yrittäjyyskurssilla ja siellä opin, että positiivinen asenne pitää muistaa. Mikäli et ajattele iloisesti, et ole iloinen ja mikään ei suju hyvin. Minä olen päättänyt ajatella nyt kokoajan (siis ainakin melkein...) iloisesti ja lopettaa valittamisen ja tuskailun, sen seurauksena olen aivan onnellinen ja hyväntuulinen kokoajan (siis ainakin melkein...). En jaksa valittaa enää turhasta, kaikki elämässäni on oikeastaan hyvin nyt. Miksi valittaisin?

Tänään alkoikin pitkästä aikaa paistamaan aurinko ja sinistä taivastakin näkyi. Kyllä tuollainen sää teki päivän heti paljon paremmaksi. Kaikki näytti niin kauniilta ja jo aamulla oli ihanan valoisaa. Päätin olla siis tänään lauantaina töissä, ihan vain koska töissä on kivaa. Pääsin ratsastamaan taas uudella hevoisella ja tajusin, että en osaa mitään. En osannut ratsastaa edes kunnollista pääty-ympyrää. Pitkän ponnistelun jälkeen saatiin ehkä yksi hiukan kelvollinen ympyrä. Voisiko ratsastus olla vielä vähän vaikeampi laji...Todisteena muutamat erittän laadukkaat kuvat.

Eipä tässä mitään, vaikka en osaa ratsastaa. Ainakin voin yrittää oppia, kyllä tuossakin loppuvaiheilla vihdoista viimein tajusin mitä pitää tehdä, jotta saan hevosen menemään toivotulla tavalla. Toteutusta pitää vielä vähän hioa, mutta...tajusin sentään jotain...Aika kamalan vaikeaa pitää poni liikkeessä, muistaa ulko-ohja ja sisäohja, sekä pohkeet...Sitten vielä, kun saisi oikean kevennyksen, osaisi istua kauniisti eikä ratsastus näyttäisi pahemman luokan eläinrääkkäykseltä. Kyllä sitä riittää opeteltavaa...Toivottavasti en ole aivan toivoton tapaus :D

Töistä suuntasin suoraan hieromaan, siinä menikin muutama tunti kaikkineen ja kotitallilla olin vihdoinkin kuuden jälkeen. Kävin kyllä kaupan kautta, koska piti ostaa Oliverille syntymäpäivälahjaksi omenoita. Oliverilla on tänään siis syntymäpäivä ja sitä juhlistettiinkin niillä omenoilla sekä extrapurulla karsinassa, melkoiset bileet siis!

Koko päivä on ollut yhtä menoa täynnä, mutta silti olen henkisesti erittäin virkeä, fyysisesti alkaa kyllä hiukan omiakin lihaksia kolottaa. Huomenna olisi vuorossa ainakin yksi hierottava, mahdollisesti kaksi. Voisin myös yrittää ehtiä valoisan aikaan Jönssin selkään, joka kyllä taitaa olla mahdotonta. Olisi kyllä niin kiva saada kuvia pitkästä aikaa omastakin ratsastuksesta, omalla hevosella. Nyt pohjatkin taas tuntuvat oikein hyviltä, kun saatiin tätä lunta. Hetken aikaa ehdin jo pelätä, että taasko tulee taukoa treenailuihin.

Ainiin sen verran poiketaan vielä heppajutuista, että saatiin vihdoinkin varmuus siitä, että onko Macho tyttö vai poika. Vein sen steriloitavaksi ja onnekseni paljastui, että se on tyttö. Tai siis olisi vain ollut hiukan hassua, että vien kissani steriloitavaksi ja sitten se onkin poika...:D Mutta tyttö tuli!

Nyt on varmaan lopetettava tämä ajatteleminen ja alkaa harkita nukkumista...jo nyt...Kauhea väsytys!

varsat auringossa!

Mainio hevoskoululainen

Tämä on yksi maailman parhaista tunteista aina, kun oma projekti näyttää taas ratsastuksen tulosta. Jönssi menee oikeasti kokoajan huimasti parempaan, valitettavasti oma ratsastukseni ei ole sillä tasolla vieläkään, että saisin Jönssistä tätä kaikkea irti. Elän kuitenkin vielä toivossa, että nyt, kun saa ratsastettua muitakin hevosia niin Jönssin kanssa tulee niitä ahaa-elämyksiä. Selkeästi hieronta ja säännölliset venytykset ovat tehneet tehtävänsä ja Jönssi oli oikein vetreä.Varsinkin eilen...

Eilen ratsastin siis itsenäisesti ja ratsastuksen piti olla rentoa jumppailua. Valitettavasti Jönssin ja minun käsitykset rennosta jumppailusta olivat hiukan erilaisia. Itse kun ajattelin väistöjä ja taivuttelua niin Jönssi suoritti erilaisia akrobaattisia hyppyjä. Minua harmittaa, että ikinä se ei tuollaista tee, jos on kuvaaja mukana tai sitten esimerkiksi kuvaajani säikähtää niin paljon eikä muista kuvata etten ole saanut todisteaineistoa näistä hypyistä. Sain Jönssin hetkeksi kuitenkin rennoksi ja ajattelin oman turvallisuuteni vuoksi hiukan juoksuttaa ylimääräistä energiaa pois.

Juoksuttaessa pukkisarjat jatkuivat, kunnes suurimmat höyryt oli päästelty. Sen jälkeen rennon letkeästi ravailtiin piiiitkänä. Harmi etten saanut kelvollista videotakaan tästä loikkimisesta, kun Jönssi kiskaisi aina sen verran terävästi loikatessaan korkeuksiin, että minä meinasin mennä perässä. 

Kuten kuvista näkyy niin Susanna oli tänään vihdoista viimein Jönssin selässä. Nyt jos saisi pidettyä tamän hevoskouluvälin hiukan asiallisempana ettei tulisi tälläistä kuukauden taukoa niin saatettaisiin kehittyä vähän nopeammin. Nythän ollaan siinä vaiheessa, että Jönssi rentoutuu ravissa ja käynnissä, laukat nousee kumpaankin suuntaan pelkästä ajatuksesta. Laukka on välillä parempaa ja välillä huonompaa. Vauhti pysyy kuitenkin hyvänä eikä missään vaiheessa tarvitse kyyneleet silmistä valuen pidättää hevosta viimeisillä voimilllaan. Seuraava askel on varmaan, että aletaan hakea laukkaan enemmän rentoutta ja sitä kautta se alkaa rullaamaan toivon mukaan. Tietysti hiotaan samalla käyntiä ja ravia entistä paremmiksi ja hei, kohtahan minulla on ihan perusratsastettu hevonen.

 Pitäisiköhän alkaa tähdätä kesän koulukisoihin? Pistän Susannan tietysti hakemaan hyväksytyn radan Jönssille, että saan sen puskaÖ-tasolta jonnekin oikealle tasolle. Minä sen sijaan keskityn saamaan itseni edes hiukan ratsastajan näköiseksi. Siinäpä tavoitetta!

Hevoskoululainen käyttäytyi oikeain asiallisesti verrattuna eiliseen. Ainoastaan muutama kiukuttelukohtaus tuli, mutta ne olivat vain sellaisia "onko pakko, jos ei tahdo?" ja kyllähän se oli pakko, joten Jönssi tyytyi kohtaloonsa. Laukka oli, kuten aikaisemmin mainitsin hiukan vaihtelevaa. Välillä lähti oikein hyvin ja laukka näytti laukalta, mutta sitten tuli niitäkin, kun Jönssi ei oikein tiennyt miten päin juoksisi ja räpelsi epämääräistä ristilaukkaa. Ravissa tuli aivan huippuhienoja pätkiä, loppua kohden Jönssi hiukan alkoi väsymään ja sen keskittyminenkin heikkeni, mutta silti se yritti parhaansa. Hienoista hienoin.

Huomenna aamulla yritän herätä aikaisin, jotta ehtisin Jönssin selkään ennen työpäivää. Olen kyllä melko laiska heräämään, jos ei ole ihan pakko...mutta...Aina voi yrittää. Mikäli olisin kuudelta hevosen selässä, niin ehtisin ratsastaa kunnolla tunnin, sitten siivoan karsinat ja laitan illaksi ruuat valmiiksi ja ehdin käydä kotonakin ennen töitä. Työt siis alkavat kahdeksalta. Helppo homma! Voisiko joku tsempata?

Ponityttöjen opintomatka

Viuh, olen selviytynyt kotiin vihdoinkin. Koko päivän mittainen "klinikkareissu" olikin täynnä jännitystä ja hassun hauskoja sattumuksia. Hyvässä porukassa huumori kukkii ja mitään ei voinut ottaa vakavasti, vaikka ehkä siinä vaiheessa hymy melkein hyytyi, kun jouduttiin poliisien kanssa tekemisiin. Onneksi oltiin varattu aikaa ja edes yli tunnin mittainen poliisien työllistäminen ei haitannut retkeämme. Jäipähän ainakin muisteltavaa vanhoille päiville!

Kun selvittiin tästä pienestä välikohtauksesta poliisien kanssa niin pääsimme katsomaan Lila-ponia. Minut laitettiin selkään, jotta nähtiin kuinka poni reagoi aivan tuntemattomaan ratsastajaan (ja taitamattomaan :D) , voin tässä selitellä, että ratsastukseni näytti aivan järkyttävältä, koska en jaksanut pidentää jalustimia ja sen vuoksi selkäni meni jotenkin aivan notkolle ja takkikin pullistui erittäin pulleaksi, jotta näytän varsin keskivartalolihavalta. Poni tuntui kuitenkin äärettömän kivalta ratsastaa, toivottavasti se ei saanut mitään traumoja selässä keikkumisestani. Seuraavan kerran, kun ratsastan vieraalla hevosella niin muistan kyllä pidentää jalustimeni, ettei tarvitse itkeä kuinka huonosti ratsastankaan.

 

Ratsastelun jälkeen lähdimme käymään mukana olleen ponin kanssa klinikalla ja saatiin terveen paperit. Ainiin, toinenkin iloinen tapahtuma tapahtui aikaisemmin matkamme varrella eläinlääkärissä, kun mukana ollut koiruus ultrattiin ja koiralapsukaisiahan sieltä on tulossa. Aika paljon siis mahtui tuohon parin sadan kilometrin reissuun. Ikimuistoinen reissu, pakko sanoa. Toivottavasti näitä mahtuu tähän vuoteen vielä enemmänkin. Jännityksellä odotan kesän näyttelyitä ja muita kekkereitä.

Huomenna ehdin valoisan aikaan napsimaan omista karvakorvista kuvia ja jos pysytään suunnitelmassa niin Jönssillä on sunnuntaina hevoskoulua. Huomenna on siis vuorossa hiukan Jönssin jumppailua ja kuvailuja!

Nyt on kyllä siirryttävä lueskelemaan, vaikka luustosanoja, jos ne jäisivät mieleen. Näin ainakin viime yönä unta latinan sanoista ja hevosen luustosta...Pitäisikö huolestua?

Toinen Ypäjä viikko suoritettu!

Nyt on taas yksi Ypäjä-viikko takana päin. Kauheasti taas uutta asiaa, kuten arvata saattaa.

Verkkokalvoille on palanut hevosen luuranko, joissa on epämääräisiä lihaksia, luita ja jänteitä ja niille pitäisi muistaa nimet. Arvatkaa onko tuon kokoisessa elukassa paljon muistettavaa. Pikkuhiljaa pitäisi näistä sekavista palasista koota ihan kokonainen hevonen.

 Serratus ventralis pars thoracica, rhomboideus, obliquus externus abdominis, atlas, transversalis, proximalis, tuber ischiadicum, tuberculum majus pars caudalis....

Toivon todellakin, että nuo hemmetin latinankieliset sanat löytäisivät tiensä muistiini ja sitä kautta vielä hevoseenkin. Ihan kaikille en ole vielä keksinyt mitään hyviä muistisääntöjä, mutta pakko myöntää, että olen aika hyvä keksimään niitä. Esimerkiksi etujaloista löytyy extensor carpi radialis ja extensor carpi ulnaris, niiden "välissä" on extensor digitorum communis sekä extensor digitorum lateralis. Näiden paikkojen muistamista helpottaa loistava muistisääntöni "KARPIT ON ULKONA" Siis ne kalat, tiedättekö? Nehän pidetään karppialtaissa puutarhoissa yms...>:) Onneksi riittää, että itse ymmärrän...Hyviä muistisääntöjä löytyy muitakin. Supraspinatuksen muistan esimerkiksi siitä, että Supra on automalli...

Nyt pitäisi keksiä vain luustolle muistisääntöjä...

Tällä viikolla käytiin läpi muutama uusi hierontaote, venytyksiä, mobilisointia sekä tutustuttiin siihen, mitä jänteitä hevosen etujaloista löytää, etsittiin kintereen sekä etupolven pienet luut. Sain oikein mukavia hevosia tutkittavakseni ja suosikkini oli ehdottomasti sellainen pieni suokkitamma, joka tykkäsi aivan järkyttävän paljon hieronnasta. Tähän asti hevoset ovat olleet varsinkin takapäästä niin jumissa, että kaviot ovat viuhuneet tiuhaan...Oli tuokin toiselta puolelta aivan jumissa, mutta osasi selvästi arvostaa apua! :D

Huomenna pääsenkin taas palaamaan welshien pariin. Tänään ohjelmassa olisi vielä venytyksiä ja hiukan hemmotteluhierontaa Oliverille sekä Jönssille, tallihommia ja jos vaikka yrittäisi hiukan saada selvää noista luiden nimistä.

On muuten rentoa käsitellä omia hevosia nyt, kun vähän aikaa on väistellyt kavioita ja hampaita! Omat ovat aivan uskomattoman luotettavia ja nyt vasta sitä todella osaa arvostaa. Jönssikin voi seistä vapaana, kun venyttelen sitä ja se ei tuumaa siitä muuta kun, että jee kivaa. Oliver välillä vilkaisee, että mitä sä nyt teet? ja jatkaa rentoutumista. Täydellisiä.

Täydelliseltä näyttää tämäkin turpa, eikö olekin supersöpö! Miksei Jönssillä ole tuon väristä nenää...

Tuntuupa kalenteri täydeltä. Huomenna lähdetään viemään yhtä hevosta klinikalle, ensi viikolla on yrittäjäkurssia Ypäjällä, Macho menee steriloitavaksi (toivottavasti se nyt oikeasti on tyttö, eikä muuta taas sukupuoltaan...), Oliverin syntymäpäivä on 13.2., parin viikon päästä käyn nopeasti tuolla Viron puolella ja sitten onkin jo minun syntymäpäiväni! Enköhän tässä viikonlopun aikana ehdi laittamaan taas uutta postausta tulemaan, ellei kalenterini täyty siltä osin. Ehtisipä joku päivä valoisan aikaan Oliveria ja Jönssiä kuvaamaan, harmittaa vietävästi ettei niistä ole blogissa materiaalia, vaikka elämäni niiden ympärillä rullaakin! Kräyh!