sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Maailman rohkeimman ponin pahin pelko


En ole ikinä ennen Goldriveriin jalalla astumistani ollut varsinaisesti tekemisissä ponien kanssa enkä silloin voinut edes käsittää kuinka erilaisia ponit ja hevoset sitten oikeasti voivat ollakaan. Luulen, että kyse voi olla siitä, että alkuperäisroduilla on erilainen selviytymisvietti, kuin näillä pitkän jalostuksen aikaan saannoksilla. Laitumella on mielenkiintoista seurata hevosten käyttäytymistä. Voisin seurata hevosia ja niiden laidundraamoja vaikka koko päivän...
Siinä missä puoliverinen hevoslapsi oli ihmisläheinen ja "itsesuojeluvaistoton" niin welshvarsat mulkoilivat emän takaa epäluuloisesti ja olivat kokoajan täydessä valmiudessa kirmaamaan hännät tötteröllä pakoon. 

Poneja kuvaillaan usein älykkäiksi. Ne oikeasti ovat sitä. Valitettavasti.

Hevosten kanssa on niin paljon helpompaa. Tarhan portin saa, vaikka unohtaa auki ja hevoset tuijottavat silmät pyöreinä ja puhisten, "tässä on nyt joku juoni, vielä äsken siinä oli portti!". Sillä välin, kun hevoset yrittävät toipua tästä kauheudesta niin poni on poistunut tarhasta, syönyt rehut varastosta ja hukannut naapurin pellolle sen hienoimman edustus riimun, jonka vain väliaikaisesti laitoit tarhariimuksi.

Ei ponejen ja hevosten eroista tältä erää sen enempää. Minun piti vain kirjoittaa siitä, että hevosten kanssa en ikinä ole joutunut miettimään sen syvällisemmin mitä teen ja miksi. En ole ollut kovin määrätietoinen ja olen antanut helposti periksi, koska Oliver ja Jönssi ovat toimineet siitä huolimatta ihan kivasti. Sakarin omistaminen on opettanut minulle enemmän kuin mikään hevosenkäsittelyä.
 Tänään pistin itseni koville ja ilman apuvoimia päätin siedättää Sakarin takaa kuuluvaan kahisevaan ääneen. 

Sakarilla olisi jo kärryt perässä, ellei Sir Sherlock joka ei pelkää mitään niin pelkäisi aivan hysteerisenä kärryjen kahinaa. En tiedä saiko se traumoja, kun Satakunta Showssa, Porin raviradalla ravihevonen kiisi meidän ohitse. Se meni ravihevosesta ihan kierroksille enkä meinannut saada sitä edes yksin lastattua silloin, vaikka yleensä se on maailman helpointa.


Nyt aloitin siis kuin mikäkin narunpyörittäjä totuttamaan sitä pressun ääneen.

Otin itselleni pressun, johon tein hyvän käsilenkin paalinarusta. Suitsin Sakarin ja ei muuta kuin harjoittelemaan. Sakari ajatteli ensin riistäytyä paikalta, mutta onneksi olen melko sitkeä pitämään kiinni. Se peruutti edessäni, koska ei halunnut kävellä pressun vieressä. 
Sitten minun oli käytettävä aivojani ja mietittävä miten saan sen pressun viereen kävelemään. Sakarin mielestä paras vaihtoehto oli kääntää pää minua kohti ja jyrätä ylitseni. Se helposti hermostuessaan yrittää sitä.

Aloitettiin siis siitä, että Sakarin tulisi kulkea suorana vierelläni. Jätin pressun suosiolla pois jotta minulla olisi molemmat kädet vapaina. Pienillä pidätteillä sainkin Sakarin kääntämään pään ulospäin. Teimme muutaman käännöksen, joissa käänsin Sakarin minusta pois. Loppujen lopuksi Sakari sai ideasta kiinni.
Lisäsin pressun mukaan ja mahdollisimman tarkasti ennakoin sitä milloin Sakari meinaa hermostua ja kääntää takapäänsä pois pressun luota. Otimme ihan vain pari askelta ja pysähdyimme. Näin Sakari pysyi suhteellisen tyynenä. Muutaman toiston jälkeen se tajusi, että kääntyminen ei ole vaihtoehto ja kulki vierellä rennosti, kunhan itse olin ajan tasalla ja annoin sen välillä pysähtyä miettimään. Lopulta Sakke jopa pärski melko rennon oloisesti ja pressukaan ei ollut enää niin paha juttu.

 Uskon, että kun pari kertaa toistetaan tätä niin ääni on jo ihan helppo homma. Haastetta lisää se, että Sakari ahdistui suuresti jos pressu edes hipaisi hänen jalkaansa. Silloin pressu sai napakan potkun kostoksi moisesta lähentelystä.

Yleensä en jaksa harrastaa tällaisia asioita, mutta nyt se on vaan pakko ja tästä on toivottavasti vielä oikeasti hyötyä. Kun Sakarin kokoinen jääräpää päättää riistäytyä paniikissa niin mikään ei pitele sitä. Tehdään siis Sakarin pahimmasta ja ainoasta pelosta helppoa ja kivaa.


torstai 12. lokakuuta 2017

Pelkkää arkea


Arki kotona on alkanut sujumaan hyvin. Siitäkin huolimatta, että kaksi kertaa Sakari ehti laittaa aidat remonttiin ennen kuin se sai sähköiskun. Sakarilla on tapana sujahtaa aidan ali ja täysiä mennä vain läpi kaikesta mikä tulee eteen. Laudat vain sinkoilivat ja langat katkeilivat, kun puskutraktori päätti lähteä Jönssin kanssa valmennukseen. Nyt on sähkököydet tarhassa ja uudet laudat. Sähkö kulkee niin hyvin, että itseänikin hieman pelottaa tarhaan meneminen. Sakari on ollut lähes viikon karkaamatta, vaikka Jönssin veisi pois. Yksin en ole sitä vielä kokeillut jättää.

Muuten Sakari on ollut varsin fiksu nuori mies. Se on ilmeisesti jo henkisesti ruuna eikä ole kokeillut kyseenalaistaa paikkaansa pihaton pohjimmaisena. Myös vuolussa se käyttäytyi viimeinkin lähes asiallisesti, vaikka se oli ensimmäinen kerta uudessa hoitopaikassa. Onneksi olen totuttanut sitomalla Sakaria milloin mihinkin hoidettavaksi.

Sakari on ollut niin hellyydenkipeä. Se olisi kokoajan tarhassa rapsutuksia ja huomiota vailla. Ehkä myös ruokaa.



Jönssi on alkanut tehdä taas oikeasti töitä. Hiukan sekavin tuntein menin viikko sitten torstaina estevalmennukseen. Olin aivan varma, että Jönssi hajoaa taas. Onkohan se saanut jo tarpeeksi kauan toipua? En kai treenaa sillä jo liikaa? Entä liian vähän?

Valmennus oli positiivinen yllätys. Hyppäsimme pieniä esteitä, monipuolisia tehtäviä ja Jönssin asenne oli positiivinen. Se kielsi vain kerran, kun itse hieman sähelsin selässä. Muuten se suoritti varmasti kuin alkeisratsu. Hiukan epämääräisillä askellajeilla ja hätiköiden, mutta se johtui ihan siitä, että en ratsastanut tarpeeksi määrätietoisesti.

Valmennuksen jälkeen tarkkailin Jönssin jalkoja. Ei mitään. Ei turvotusta, lämpöä tai ontumista. Ei muuta kuin uudet kengät alle ja täyteen treeniin! Tietyllä varovaisuudella kuitenkin. Valmennuksen jälkeen klippasin Jönssin ja juoksuttelin sitä hiukan. Jönssillä oli melkoisesti virtaa ja huonopohjaisella pellollakin se kiljui ja hyppi minkä ehti. Onneksi en juuri silloin mennyt selkään.

Seuraavana päivänä etsittiin kadonnutta tahtia ja eteenpäinpyrkimystä. Meillä on tuollainen kilometrin suora hiekkatie, jota sitten mentiin kaikissa askellajeissa päästä päähän. Tehtiin vähän temponmuutoksia, mutta muuten keskityttiin siihen, että Jönssi liikkuu itse eteen. Välillä se meni aika reipastakin vauhtia, mutta se tekee sille välillä ihan hyvää ja avaa paikkoja.

Pari kevyempää päivää väliin ja tänään käytiin maneesilla. En millään meinannut saada Jönssiä aluksi taipumaan vasemmalle. Se tuli vain lapa edellä pohjetta vastaan, kun en muistanut enää miten ratsastetaan. Heti Jönssi kuitenkin liikkui paremmin ja tahdikkaammin eteen. Onneksi Paula oli mukana ja sain taas kullanarvoisia ohjeita Jönssin ratsastukseen. Otettiin pari hyppyä ihan vain jumpaksi ja sen jälkeen kuin taikaiskusta Jönssi alkoi liikkumaan paremmin kuin pitkään aikaan.

Se oikeasti teki töitä ja liikkui reippaasti, mutta kaahottamatta. Sain sen pikkuhiljaa taipumaan ja astumaan paremmin alle. Fiilistelin vain ja yritin miettiä, että tältä sen pitäisi tuntua. Kai me saadaan taas ajatuksesta kiinni ja kohta ollaan taas parempia kuin koskaan. 

Jönssi oli maneesitreenin jälkeen jopa hikinen. Onneksi klippasin sen tosiaan viikonloppuna. Helpottaa huomattavasti maneesilla käymistä, kun ei tarvitse läkähdyttää hevosta ja sen jälkeen miettiä, että miten saan sen kuivumaan niin, että uskallan laittaa ulos. 

Jönssiä ei olla ennen klipattu, joten en tiennyt miten se suhtautuisi. No eipä se suhtautunut mitenkään. Kaikkialta sai klipata ja Jönssi ei korvaansa lotkauttanut. Jopa pään klippaus oli sille ihan täysin okei. Olen niin tyytyväinen, että Jönssi on nykyään maailman helpoin hevonen.


Meidän treeniolosuhteet tosiaan ovat tällä hetkellä melko onnettomat. Pääsemme toki maastoon, mutta kenttää ei edelleenkään ole ja pellot...Pelloilla voi tehdä kahluutreenin. Ihan yhdessä yössä joki oli alkanut tulvia sen verran, että meillä on pian rantatontti ja hevoset ehkä ajelehtivat virran mukana pois. Oma kenttä on vielä haave, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tarvitsee enää ehkä vain pari vuotta haaveilla. Hyvää kannattaa odottaa ja eipä tässä mikään kiire. Näillä ollaan ennenkin pärjätty, joten miksei pärjättäisi vielä hetkeä.

Tällaista arkea meillä tällä hetkellä.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Jos hevoset saisivat päättää



Paljon olisi taas kirjoitettavaa, mutta vapaa-aika on mennyt hevosten talvisäilytykseen laitossa. Hevoseni asuivat siis aikaisemmin vanhemmillani kilometrin päässä kotoani. Ostin pari vuotta sitten talon, jossa on vähän maata ja vanha navetta. Tarkoitus oli kunnostaa talo asuinkelpoiseksi ja navetta hevoskelpoiseksi. Muuttujia on ollut matkalla enemmän kuin liikaa ja näin ollen navetta ei ole vieläkään tallikelpoinen, mutta ehkäpä jo vuoden päästä.

Eilen vihdoinkin sain hevoset taas omaan pihaan.

Navetan yhteydessä on melko suuri lato. Se vaikutti täydelliseltä pihattokohteelta ja päätinkin, että jos talli ei valmistu syksyllä niin hevosillani on kotipihassa kuiva ja lämmin pihatto. Karsinat pysyvät edelleen vanhemmillani kilometrin päässä ja tarvittaessa saan ne sinne, mutta en usko, että tarvetta tulee. Nyt kerron hieman tästä projektista ja käyttökokemukset vajaan vuorokauden perusteella.

Pihatto-osuus on suunnilleen 65 neliötä eli hevosilla on reilusti tilaa hengailla sisätiloissa. Aloitin ihan vain tyhjentämällä ladon ja selvittämällä minkälainen pohja siinä on. Tyhjennettävää oli paljon. Ikivanhaa heinää ja olkea, joka oli tamppautunut kovaksi laataksi, vanhoja maanviljelykoneita, lautaa, roskaa yms. Suurinosa meni suoraan palamaan tai roskikseen. Laudoille sentään keksin hyötykäyttöä ja rakensin lautatarhan.

Pohjaksi paljastui hiekkapohja. Oikeastihan pihatossa pitäisi olla ilmeisesti betonivalu, mutta koska tuo on kuitenkin "pihatto" niin minusta kuiva hiekkapohja tuntui fiksummalta ratkaisulta. Lisäsin vielä hiekkaa itse hieman lisää ja siihen päälle purua ja olkea. Olisin voinut itse jäädä nukkumaan sinne. Niin pehmeä ja ihana pohjasta tuli.

Ajattelin aluksi, että lato ei pitäisi tuulta ollenkaan, koska seinissä on rakoja. Olen kuitenkin viettänyt siellä enemmän ja vähemmän aikaa säällä kuin säällä ja olen todennut, että muualta ei tuule kuin ovesta. Paikka on ihan kuiva ja vedoton. Ilmanvaihto toimii, paikka on todella korkea ja lato jatkuu hevosettomana vielä pitkälle ja muuttuu navetaksi toisessa päädyssä. Yläkerrassa on meidän heinät, jotka ovat parin vuoden kokemuksella pysyneet pölyttöminä ja erittäin hyvälaatuisina.

Talveksi ajattelin hankkia suikaleet oveen, koska en halua, että lunta tulee sisälle. Kummatkin ovet saa auki ja näin ollen keväällä ladon tyhjentäminen traktorilla on helppoa. Hevosille pidän vain toista ovea auki.



Tyhjennyshommia

Hiekkaa!

"Ilmainen" Lautatarha


Pitkästä trukkilavasta tuli täydellinen portti
 Ennen pääsi kulkemaan vapaasti ladon läpi, mutta koska en halua, että hevoset menevät ladon matalaan osuuteen niin siihen piti keksiä jonkinlainen portti. Varsinainen tuuri, että mieheni asensi juuri meille uutta ulko-ovea ja sen mukama tuli tuollainen pitkä trukkilava, joka sopi aukkoon täydellisesti. Laitoin sen saranoilla kiinni ja lisäsin vielä salvan, että kahlekuningas ei hivuttaudu siitä ulos. Portti aukeaa nyt pihattoon päin ja toimii loistavasti.

Pääsin porttien makuun ja tein myös tarhaan portin, josta mahtuu kulkemaan yhden hevosen kanssa. Erittäin kätevää niin ei tarvitse joka kerta nostella puomeja.


Pihattoon en ole käyttänyt periaatteessa ollenkaan rahaa. Ainoastaan kuivikkeet sekä ruuvit ovat maksaneet jotain. Löysin ladosta myös pienen ovimaton hevosille. Se meinasi olla Oliverille ja Jönssille hieman liikaa, mutta Sakarin ja ruuan rohkaisemana hekin uskalsivat kulkea ovista.
Pihaton seinät eristetään varmasti vielä jossain vaiheessa, mutta kovin suurta investointia en vielä halunnut tehdä, koska en edes tiennyt pitävätkö hevoseni tällaisesta katoksesta.


Ensimmäiset pussit purua ja paalit olkea!


Täydellistä.
 Hevoset siis muuttivat eilen iltapäivällä. Tarha on paljon pienempi kuin edellinen, mutta siellä juostiin varmasti enemmän kuin koko viime kesänä yhteensä. Kaikki painelivat hännät tötteröllä menemään ja jopa Oliver innostui leikkimään Sakarin kanssa. Sitten kun hevoset tajusivat, että ne pääsevät myös sisätiloihin niin ne juoksivat sisälle ja takaisin ulos.

Seurailin niiden touhuja sisällä ja pihaton koko vaikuttaisi hyvältä tuolle määrälle. Kaikki mahtuivat väistämään toisiaan ja hieman oli tilaa jopa leikkiä. Sulassa sovussa ne näyttivät hengailevan ja kaikki koepiehtaroivat purutkin. Sakari ja Oliver myös tekivät yhdestä nurkasta sisävessan.

Aamulla olin aivan varma, että hevoset ovat karanneet. Yö oli todella tuulinen ja sen vuoksi hevoset olivat vähän pörheinä. Hiivin latoon katsomaan ja siellähän ne nukkuivat. Sakari ihan pitkää pituuttaan oljissa ja Jönssi ja Oliver vieressä. Olen aika varma, että ne ovat nyt tyytyväisempiä kuin pitkään aikaan ja nyt niillä on vapaus valita. Olen niin onnellinen, kun hevoset ovat onnellisia.

Tänään on sopivasti ollut tuulinen ja sateinen päivä eli näen heti miten pihatto toimii käytännössä. Minulla on ollut aikaa seurailla hevosten puuhia ja suurimman osan ajasta ne ovat olleet sisätiloissa! Ovat ne käyneet ulkoilemassakin, mutta hyvä että myös sisätilat kelpaavat ja ne ovat selkeästi tajunneet pysyvänsä kuivina ja lämpiminä.

Karsinatallissa Jönssin jäljiltä karsinat ovat yleensä ihan hirveässä kunnossa, mutta pihattoa se ei ole vielä sotkenut. Plussaa siitä. Pihatto tullaan kyllä siivoamaan joka päivä, jotta siitä ei tule märkää ja inhottavaa. Vaikuttaisi siltä, että tämä on nyt suhteellisen toimiva ratkaisu. Haluan silti edelleen myös karsinatallin, koska näyttelyihin ja kisoihin lähteminen on helpompaa, kun ponin voi pestä edellisenä päivänä, laittaa sen karsinaan yöksi ja se pysyy puhtaana. Kunnollista hoito-sekä pesupaikkaa ei vielä ole, mutta ne ovat työn alla.

Vielä muutamia käytännön asioita on auki, mutta eiköhän asiat suju. Jönssin luultavasti klippaan, jotta se kuivuu treenien jälkeen ja voin käydä maneesilla ahkerasti. Kylmyydestä tuskin kukaan joutuu kärsimään sillä sijoitin hyviin lämpimiin loimiin ja näin ollen uskallan hyvillä mielillä klippailla.

Vielä pitäisi virittää lautatarhaan sähkö varmuuden vuoksi ja laittaa varustehuone järjestykseen.
  Sitten voin vain tyytyväisenä harrastaa.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Laatuponikilpailu


Vihdoinkin laatuponikuvat ovat koneella ja on hetki aikaa kirjoittaa tapahtumat ylös. Meidän tiimiltä lähti mukaan melkoisen monta ponia, joten päivä oli melkoisen kiireinen.
Aulangolle saavuttiin hiukan viimetingassa, hevoset talliin ja ensimmäiset äkkiä valmiiksi rakennearvosteluun. Yksi laittoi poneja kuntoon tallissa ja kolme meistä vei niitä arvosteltavaksi. Itse vein ensimmäiseksi Sakarin arvosteltavaksi, joten ehdin laittaa sen kuntoon itse.

Kenttä oli ihan hirveän märkä ja sen jälkeen kun olin esittänyt siellä pari ponia niin olin yltäpäältä kurassa ja kengät märkinä. Lisäksi tuollaisessa juoksuhiekassa juokseminen vei kaikki voimat heti alkuunsa. Olo oli jo melkein kaikkensa antanut, kun selvittiin ponien kanssa rakennearvostelusta pois.

Irtohypytysurakka oli melkoinen. 2-vuotiaiden luokassa neljä meidän poneista oli peräkkäin. Siinä oli kiirettä taas kerrakseen, kun piti saada ponit toinen toistensa jälkeen suorittamaan. Voisin sanoa, että viimeisten ponien kohdalla alkoi olla jo jonkinlainen rutiini tuohon hommaan.

Sakari oli numerolla 12, ennen Sakaria hyppäsi Vilho, joka oli myöskin meidän tiimissä. Sillä välin, kun Vilho suoritti niin itse kiiruhdin laittamaan Sakarin esiintymiskuntoon. Olin oikein panostanut ja ostanut Sakarille ihan omat Lamicellin suojat, luojan kiitos ne olivat jopa sopivat!

Showtime, maneesissa Sakari otti kaiken ilon irti ja kirmaili villisti minne huvitti. Luojan kiitos se ei ehtinyt keksiä paeta mistään, mutta yleisöön se yritti tutustua kurkkimalla laitojen yli katsomoon ja kun hätistelin Sakaria menemään eteenpäin niin se pukitti ja melkein potkaisi minua naamaan. Onneksi vain melkein, maistoin kuitenkin hiekan suussani. Tuhma poni.
Sakari oli melkoisen vekkuli ja voisin väittää, että se olisi voinut olla parempikin, jos se ei olisi keskittynyt kaikkeen typeröintiin mitä se nyt ehti tehdä. Onneksi se suoritti noinkin melkoisen hyvin ja arvosteluun olen erittäin tyytyväinen!



Sakari yllätti ja sijoittui jopa neljänneksi. Niin monta hienoa ponia ja minun liitokavioni oli neljäs! Ihan huippua. Sakari sai palkinnoksi pari ruusuketta, jotka se heitti vesiautomaattiin, msm-purkin sekä kivennäissäkin. Ihan saatiin taas "rahalle vastinetta" ja mikä tärkeintä paljon kokemusta sekä jotain mitä voidaan muistella vielä vanhana. Aivan varmasti ollaan taas ensi vuonna mukana.

(Lisään Sakarin arvostelun tähän vielä myöhemmin, kunhan muistan käydä hakemassa sen vanhemmiltani.)

En voi olla ihastelematta näitä kuvia. Niin upeita ja niin upea on poni. Sakari näyttää melko suurelta, kun se oikein ryhdikkäänä kirmaili menemään. 2.10. Sakarilla on vielä Hippos-näyttely, joka onkin sitten tämän vuoden viimeinen näyttely. Mitäköhän tekemistä sitten keksitään, kun ei ollakaan joka viikonloppua joissain ponikekkereissä!



tiistai 5. syyskuuta 2017

Laatuponeihin valmistautumista


Sir Sherlockponiini osallistuu tulevana viikonloppuna ensimmäistä kertaa laatuponikilpailuun. Laatuponikilpailu on tänä vuonna Aulangon ratsastuskoululla 9.-10.9. ja siellä arvostellaan mm. nuorten ponien rakennetta, askellajeja, kapasiteettia sekä estetekniikkaa. Itse en ole vielä kertaakaan päässyt mukaan tähän tapahtumaan joten olen hiukan pihalla siitä mitä tulee tapahtumaan.

Sakke on harjoitellut käymällä viimeisten parin viikon aikana kaksi kertaa irtohyppäämässä. Ensimmäisellä kerralla se oli vetelä kuin mikä. Yli se kyllä pääsi, mutta olisi se parempaankin pystynyt. Toisella kerralla lukitsin sen yöksi talliin ennen kuin menimme maneesille ja sitten Sakarista alkoikin löytyä potkua (ja pomppua!) enemmänkin.

Aivan ongelmitta ei selvitty, kun Sakari päätti yrittää poistua maneesista. Mikäli ette vielä tienneet niin Sakari on melkoinen kahlekuningas ja on mm. murtautunut useita kertoja erilaisista karsinoista ulos väkivalloin.


Yllä oleva kuva kertoo paljon. Sakari yritti poistua menemällä läpi puomista, johteesta ja köydestä, jotka estivät hyvin kaikkia muita poneja lähtemästä väärälle puolelle. Luojan kiitos Sakari ei lähtenyt tunkemaan itseään maneesin ovista pihalle vaan yritti ensin kiivetä katsomoon, koska sinne se ei päässyt niin se päätti paikaltaan hypätä muuripalikoiden yli läpi. Siitä se jatkoi suoraan kujaan ja hyppäsi hienosti. Kaiken tämän se teki panikoimatta, mutta sellaisella nopeudella että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä estämään sitä...

Sakari on rohkea ja menee vaikka läpi kiven. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Hiukan välillä hakkaan päätä seinään, mutta on tuo poninpallero sen arvoinen.


Sellaista on ollut Sakarin urheilutreeneissä. Vapaa-ajalla syötän sitä paljon. Niin paljon, että se voisi vain superpallon tavoin kimpoilla yli esteistä. Hevoset ovat vielä toistaiseksi laitumella, mutta saavat jo lisäheinää sinne. Pian saan siirrettyä ne varmasti kotipihaan, vaikkakin tarha pienenee niin saavatpahan katoksen sekä minun elämäni helpottuu huomattavasti. 

Luultavasti päivän tai pari ennen showtimeä, joudun lukitsemaan Sakarin talliin, jotta se ei olisi laitumen väsyttämä kesäpullukka vaan ryhdikäs kilpaponi. Saas nähdä pärjäänkö sille enää sitten! 

Näillä eväillä lähdetään katsomaan minkälaista laatuponikilpailussa on!


lauantai 19. elokuuta 2017

Sakari tivolissa


Jönssi ravasi tällä viikolla liinassa ensimmäistä kertaa sairasloman jälkeen. Se ravasi puhtaasti ja näytti jopa kivan elastiselta. Se alkaa nyt maltillisesti palata töihin. Itsekin pidin parin viikon tauon ratsastuksesta, mutta eilen ryhdistäydyin taas ja kipusin Liinun selkään. Päätin myös ryhdistäytyä taas ja alkaa ahkerasti ratsastaa lainaratsuja sekä opettelen ratsastamaan. Hih, senkun näkisi!

Sakari käväisi tänään Porissa Satakunta Showssa. Sieltä mukaan luokkavoitto, IIpalk. sekä paljosti kokemusta! Kehä oli aivan tivolin vieressä, jossa oli tivolihärpäkkeitä sekä pomppulinna, mutta Sakari ei ollut huomaavinaankaan. Siellä se kipitteli menemään. Poni liikkui hyvin, vaikka nurmikenttä oli melko liukas näin sateella. 

Näyttely oli Porin raviradalla ja kun käveltiin takaisin valjastuskatokselle niin meidät ohitti ravihevonen melkoista vauhtia. Sitä Sakari päätti sitten säikähtää ja sillä meni hieman kuppi nurin. Se pyörähti muutaman kerran minun ympäri ja lopulta ajatteli paeta juoksemalla ylitseni. Onneksi olen tottunut jo tuollaiseen ja torjuin Sakarin karkaus yrityksen ja selvittiin katokselle ja siitä traileriin suhteellisen turvallisesti. Hiukan kyllä huvittaa, että huvipuistolaitteista poni ei sano mitään, mutta hevonen jolla on kärryt perässä kaataa sen maailman.

Näyttelypäivä oli kaikesta kiireestä ja ponien paljoudesta huolimatta kiva. Esitin Sakarin lisäksi welsh mountain-Mintun sekä wd-varsa Leon. Leo olikin melkoinen showmies ja se palkittiin näyttelyn parhaana varsana. Kyllä kelpasi siis roikkua narussa.

Jottei tulisi yhtään vapaa-aikaa niin Sakari menee näyttelyyn myös ensi viikolla ja sitten alkaakin laatuponitreeni. Pian sitä kilpaillaankin laatuponeudesta Aulangolla. En vielä kertaakaan ole päässyt laatuponikilpailuun mukaan, mutta vihdoinkin tänä vuonna on sen aika ja vielä oman ponin kanssa. Enpä olisi vielä pari vuotta sitten arvannut minkälaisessa ponihuumassa tässä ollaan...

(c)Karla Grönman
Leo
 Poneilun ohessa ehdin siis ratsastaa Liinulla. Thank god sain hiukan opastusta sen kanssa ja muistin taas hiukan miten ratsastetaan. Nyt ehkä luotan itseeni sen verran, että uskallan hölkkäillä menemään ominkin päin. Kyllä ne vähäiset taidot onneksi vielä tauon jälkeen löytyivät pienen kaivelun jälkeen. Tästä on siis taas suunta vain eteen päin.

Liinu oli hirveän miellyttävä taas kerran. Huomenna ajattelin olla niin reipas, että ratsastan myös Nellalla. Myös ensiviikolla lainaratsut ovat lähes "vapaassa" käytössäni.

Eilen tein Liinulla ympyröitä sekä kavalettitehtäviä. Toisessa päädyssä mentiin yksi kavaletti ja pieni ympyrä ja toisessa päädyssä isolla ympyrällä kolme kavalettia. Ensin en millään meinannut saada Liinua fiksusti kääntymään, mutta sitten tajusin taas, että ulkopohkeellakin voi kääntää...Hevonen muuttui ihan paljon paremmaksi ja alkoi tehtäväkin sujua, kun pari kertaa tehtiin toistoja. Hiukan pitäisi nyt rutinoitua tässä ratsastuksessa.

Lisäksi olen huomannut, että kun jokin asia menee hyvin niin toinen menee huonosti. Nyt tuntui kantapäät pysyvän alhaalla, mutta istunta muuttui järkyttäväksi könötykseksi. Onneksi nyt tiedostan sen ja voin ehkä itsekseni korjata sitä. Lisäksi käsien asento menee milloin mitenkin, mutta...Eipähän ole liian helppoa.

Sain myös kuvatodisteita siitä, että oikeasti olen ollut ihka oikean ratsun selässä taas.



lauantai 29. heinäkuuta 2017

Parempia päiviä


Mikä helpotus. Eilen käytiin Jönssin kanssa Tampereen klinikalla kontrollissa ja nyt voin huokaista helpotuksesta ainakin taas toistaiseksi. Jönssin jalka on parantunut hyvin, haava on kuivunut ja pienentynyt. Mikä parasta; luukalvo ei ole tulehtuntut ja se 5 millin irtopala on nyt niin siististi "paikallaan", että se tuskin tulee häiritsemään käyttöä. Ainoana vaarana on vielä se, että jos palanen jostain syystä päättääkin lähteä tunkemaan vielä ulos jalasta haavan kautta. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että melko varmasti se pysyy jalassa harmittomana.

Karsinassa Jönssi saa viettää vielä viikon, jotta minimoidaan riski siitä, että se päättääkin tarhaan päästessään vetää sellaiset rodeot, että jalka aukeaa uudestaan. Jönssiä saa alkaa kävelyttää selästä 30-60 minuutin lenkkejä, jos se vain pysyy käsissä. Taluttaessa se on ollut taas hiukan arvaamaton, ihan kuin se olisi parissa viikossa taantunut viiden vuoden takaiseen, kun se saapui minulle. Silmät pyörii päässä ja Jöppis saattaa yht'äkkiä singota kaikki neljä jalkaa ilmaan. Päätä se myös pyörittelee aivan raivoisasti. Ehkäpä se palautuu takaisin normaaliksi laiskaksi itsekseen. Toivottavasti.

Jönssin koppiloma on sujunut muuten hyvin. Alkuviikosta se ei pariin päivään syönyt. Eläinlääkärit varoittelivatkin siitä, koska antibiootti oli niin pahanmakuista, että Jönssi saattaisi lopettaa syömisen kokonaan. Parin päivän nirsoilun jälkeen se tajusi, että ehkä on parempi vain syödä pöperöt naamaan ja nauttia. Jönssi on ollut aika lellitty nyt viimeisen viikon. Sillä on ollut tarjolla mm. ruissipsejä, melassia ja mashia. Ruissipseistä on tullut ihan Jönssin lemppareita.

Voi että olen niin onnellinen siitä, että Jönssi tulee täysin kuntoon. Pakko sanoa, että kävin mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehdot siitä mitä olisi voinut tapahtua. Murtunut koipi ei kuitenkaan ole mikään pikku juttu hevosella. Eikä syvä haava, joka oli ihan nivelen vieressä. Myös jänteet kulkivat juuri vaaravyöhykkeellä. Aikamoinen tuuri, että Jönssi ylipäätään tulee vielä käyttöhevoseksi.


 ---


Tänään Sakari oli kansallisessa poninäyttelyssä Ypäjällä. Yllättäen olen taas tyytyväinen ja Sakke ylitti odotukset. Arvostelun haen huomenna, kun palautetaan kaikkien ponien numerot samaan aikaan. Tänään mukana oli siis Sakari ja Sakarin velipuoli Tiivitaavi 3v. 

Sakari oli hiukan suurella egolla varustettu, kun se päätti ottaa trailerissa äidiltään perityn sitruunailmeen söpölle naamalleen ja pelotteli Tiivitaavia, joka on vähän herkempi ja oli sitten aivan Sakarin tossun alla trailerimatkan. Oikeasti pojat tulivat hyvin toimeen keskenään.

Kehälle kävellessä Sakari esitti raavasta miestä ja rohkeasti käveli maastoesteiden seassa eikä taaskaan pelännyt mitään. Se oli erittäin pörheänä, mutta ei tehnyt mitään häsläystä typerämpää. Kehässä se tuntui tietävän, että tänään pitäisi juosta ja antaa kaikkensa. Se oikeasti liikkui! Aina Sakella on ollut ongelmana, että se ei tarpeeksi käytä takapäätään, johtuen varmasti kasvusta, mutta tänään se käytti sitä. Muutaman kerran se loikkasi ihan laukallekin innostuessaan...Hups.

Sakari suostui seisomaan melko paikallaan tänään. Yleensä se rupeaa rimpuilemaan ja häseltämään, mutta nyt se oli suht nätisti.

Sakari palkittiin 1palkinnolla! Se on saanut aina vain kakkosia, mutta heti kun se vähän panosti liikkumiseen niin ykkönen tuli. Sakari oli myös luokkavoittaja, ihan huippua! Tuomari vielä kehui, että todella hieno käynti cobiksi ja Sakarista tulee upea käyttöhevonen <3 arvatkaa="" div="" hienoin="" maailman="" mielest="" mulla="" omasta="" onko="" poni="">

Parhaan cobin tittelistä taistellessa oli vastassa Tiivitaavi ja sellainen superhienosti liikkuva tamma. Sakari ei ihan näille pärjännyt, mutta minulle se on silti paras. Tiivitaavihan oli sitten vielä toiseksi paras suomessa kasvatettu poni, joten tässä tapauksessa me ei yhtään häpeillä. Taso oli kova ;)

Tiivitaavi ja Sakari, Tiimiponit!