perjantai 29. joulukuuta 2017

Kohti uutta vuotta


Syksy oli ja meni. Selvittiin siitä, vaikka motivaatio oli välillä kuran ja tulvimisen takia kadoksissa. Heti kun se on mahdollista niin meille tulee jotkut ei-upottavat tarhat sekä kenttä. Hyvää kannattaa odottaa, mutta nyt on vahva tunne, että tämä on jo vuoden tai kahden päästä mahdollista.

Hevoset ovat viihtyneet pihatossa kurasta huolimatta. Nyt viihdyn minäkin, kun ei ole kuraa. Kyllä koeteltiin hevosrakkautta, kun mikään ei ole ollut helppoa ja puitteet ovat vähän puolitiessä. Ensi keväänä on pakko ryhdistäytyä ja oikeasti laittaa talli kuntoon. Se vaatii rahaa ja aikaa, joten yritän äkkirikastua tässä alkuvuodesta.

Meillä asuu myös kolmen kaviokkaan sijaan neljä kaviokasta. Meille muutti syksyllä nyt 7-vuotiaaksi kääntyvä lv-ruuna King Oskar. Oskari ei sentään tullut minulle omaksi. Se vain toipuu pienistä rasitusvammoista ja opettelee luottoratsun elämää, hyvällä menestyksellä tietenkin.

Oskari on sopeutunut kivasti laumaan. Se ystävystyi heti Sakarin kanssa, mutta Jönssin ja Oliverin mielestä tulokas oli ihan tyhmä. Oskari on Jönssin entisen omistajan hevonen ja Jönssi onkin kurittanut pikku-Oskaria sen ollessa varsa :'D

King Oskar
 Joululahjaksi ostin itselleni klipperin ja Jönssi onkin nyt lähes siististi kaljuksi leikattu. Ensimmäisen kerran klippasin sen koiratrimmerillä, mutta karvan kasvaessa siitä ei tullut enää mitään. Siispä päätin investoida ja nyt meillä on ihan super Lister Legend, jolla kyllä kelpaa klippailla.
Koska Jönssi on niin helppo klipata niin päätin yrittää jopa sen pään klippaamista. Hyvin meni, kunnes tajusin, että enhän voi ajella siltä turpakarvoja pois...Hieman hassulta hän näyttää, mutta eipä se täällä hirveästi haittaa.

Jönssi on ollut taas lomalla, tällä kertaa joululomalla. Nyt reipastun taas ja alan treenaamaan, kun minkään ei pitäisi sitä estää. On hokkikengät ja tilsakumit ja kaikkea.


Sakari kääntyy 3-vuotiaaksi. Missä välissä siitä tuli niin iso poika? Se on käyttäytynyt maailman fiksuiten ja nyt pitäisikin ennen kevättä saada aikaiseksi ruunata se, jotta kevään tullen se ei tajua olevansa maailman kuningas vaan pysyy kilttinä ponina.

Näillä näkymin se lähtee kasvattajalle ponikouluun keväällä ja siitä tulee ihkaoikea ratsu. Minä en vieläkään osaa ratsastaa, mutta toivottavasti Sakarista tulee luottoponi, joka antaa virheitä anteeksi!

Sakari on myös taas kasvanut hirveästi. Tällä kertaa leveyttä. Se alkaa näyttää jo ihan ratsastettavan kokoiselta eläimeltä.



 Eipä tässä varmaan kummempia ole tapahtunut. Nyt kun arki alkaa kotona rullaamaan, on kerrattu kuulumiset ja hevostilanne niin voin varmaan ensi vuoden olla parempi bloggaaja ja panostaa tähänkin harrastukseen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti