Note to self: Ratsasta paremmin

Eilen Ypäjältä kotiin päästyäni päätin lähteä vielä harjoittelemaan Jönssillä meidän koulurataamme. Saimme käyttöön normaalin kolmipalan, koska meidän kolmipala D-kuolain ei ole sallittu koulukisoissa. Lisäksi olen miettinyt kuolaimen vaihtoa jo pitkään, kun Jönssi leikkii kielellään ja muutenkin mupeltaa suullaan vähän väliä. Sen verran ilmeisesti tapa on helpottunut, ettei Jönssi pidä suutaan aivan ammollaan, kuvista päätellen.

Harjoittelin koulurataa ja hiukan harmitti, kun meni aivan todella huonosti. Onneksi tajusin, että en ollut ratsastanut kunnolla. Olin mennyt "hiukan" huolimattomasti. Unohdin ratsastaa kulmat ja voltit, siirtymisissäkään ei ollut niin justiinsa jos Jönssi ei kuunnellut. Lopulta Jönssi käyttäytyikin sen mukaan eikä kuunnellut enää ollenkaan pohjetta ja oikoi sujuvasti kulmat ja ympyröistäkin tuli hiukan erikoisen muotoisia. Vasta siinä vaiheessa ymmärsin, että minun on oikeasti muistettava ratsastaa eikä vain jäädä matkustelemaan luottaen siihen, että kyllä Jönssi tekee. Skarppasin hiukan ja näin ollen saimme radan sujumaan kohtalaisesti ja Jönssikin alkoi menemään sinne minne pyysin.

Jönssi jaksaa jo hetkittäin kantaa itseään paremmin. Yleensä silloin yritän kiittää Jönssiä ja vahingossa heitän ohjat pois ja näin ollen Jönssillä ei ole enää mitään mihin tukeutua. Eli ei hyvä. Päätinkin, että yritän kiittää varovaisemmin ja kokeilu sujuikin ihan hyvin. Äänellä kiitin tai ihan vähän myötäämällä. Näin ollen sain vielä tuettua Jönssiä eikä se alkanut viskoa päätään tai hidastanut tahtiaan olemattomiin.

hyyvää jöpöööö!

Hups, taisin unohtaa ratsastaa...

Jönssin saa jo todella kivasti ratsastettua eteen alas. Minun pitää vain tässäkin muistaa, että en heitä ohjia pois vaan pikkuhiljaa annan Jönssin venyttää kaulaansa, jotta se saa tukea. Lopulta uskaltaa antaa vapaat ohjat. Tässäkin huomaa hyvin, että jos heitän ohjat vain pois niin Jönssi alkaa viskoa päätään, kun se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä ja alkaa turhautua.

Hiukan jännittää miten saan Jönssiä kisoissa ratsastettua. Muistanko edes ratsastaa...Vielä pitäisi ehtiä harjoittelemaan, mutta hiukan rajoittaa se, että on satanut aivan järkyttävän paljon vettä. Sade ratsastessa ei haittaa, mutta pelloilla ei taaskaan voi ratsastaa. Onneksi ainakin lauantaina ehdin kentälle ratsastamaan! Tänään taidamme tehdä rennon maastokävelyn umpimetsässä.

Itse ehdin jo yhden hevosen ratsastaa tänään. Greta-welshin. Silläkin harjoittelin koulurataa, se meni "hiukan" paremmin kuin Jönssillä. Tuntui, että Greta jo valmiiksi osasi radan...:D Lisäksi harjoittelin laukannostoja. Olen minä ilmeisesti jonnekin kehittynyt, kun ensimmäisen kerran Gretalla ratsastaessa en saanut sitä edes liikkumaan ja nyt jo harjoittelemme laukkaamista. Greta on siitä hyvä hevonen, että se on todella taitava, mutta ei todellakaan tee mitään, jos et osaa pyytää. Erittäin opettavaista siis.

Tuntuu siltä, että olen aivan aloittelija, kun kerron harjoittelevani laukkaamista, mutta totuushan on se, että olen ratsastanut oikeasti vain ravureilla. En ikinä ole säännöllisesti ratsastanut ratsulla ja sellaisellakin viimeksi oikeasti joskus kymmenen vuotiaana...Jönssi kyllä laukkaa, mutta minun on sitä lähes mahdoton saada säädeltäväksi tai edes ohjattavaksi, jos en itsekään osaa laukata kentällä. Uskoisin, että kun minä opin laukkaamaan niin oppii myös Jönssikin.

Laitetaan loppukevennykseksi vielä kuva meidän kavalettien ylittämisestä...Eiköhän tuolla jalkojen nostelulla Jönssillä ole pian kunnon takapuoli!

Ravihevosesta kouluratsuksi

Reilu viikko ehti taas vierähtää ihan kuin huomaamatta. Olen ollut viime viikon aikana enemmän hevosen selässä, kuin koskaan aikaisemmin. Parhaana päivänä ratsastin neljä hevosta kunnolla, hiukan oli lihakset heikkoina tuon jälkeen. Huomaa kuitenkin, että nyt kun on enemmän hevosia jolla ratsastaa niin olen myös kehittynyt enemmän, kuin ikinä ennen. Jönssikin alkaa vaikuttaa ihan eri hevoselta, kun olen voittanut pelkoni ja opetellut hieman paremmaksi.

Olen tehnyt Jönssillä nyt rentoja hölkkälenkkejä ja treenannut kentällä. SportsTracker on ollut ahkerassa käytössä, jotta pystyn tarkkailemaan, että vauhti pysyy tarpeeksi hyvänä. Jönssillä nyt siis pitää vahvistaa etenkin toista takajalkaa (en taaskaan muista, oliko se oikea vai vasen...?),  koska oikeassa kierroksessa rupeaa väsymään nopeammin, siitä alkaa turhautuminen ja pään viskely. Laukka kuitenkin sujuu paremmin oikeaan kierrokseen, mutta se saattaa johtua siitä, että minä en sitäkään vähää osaa laukata vasempaan. Nyt olen sen verran kuitenkin oppinut laukkaamaan, että saatan välillä jopa ratsuilla saada sen nostettua...

Meidän peruslenkki!

 Kentällä sujuu kokoajan paremmin ja paremmin. Jönssiä ei enää edes kiinnosta, jos joku on samaan aikaan kentällä. Ennen se sai mahdottomat kilarit, jos joku edes katsoi siihen päin. Monesti treenailut muiden ollessa paikalla meni siihen, että Jönssi vain juoksee karkuun ja kyttää muita. Kai siitä on tulossa normaali hevonen!

Viime postauksessa oli kuvia puomitreenailuista ja Jönssi loikkikin niitä aikamoisesti välillä. Eilen oli taas vuorossa kavaletteja sekä ristikoita. Meinasin pyöryä hämmennyksestä, kun ylitimme ensimmäiset ristikot...JÖNSSI EI YLIHYPÄNNYT. Se suoritti ristikkotehtävät oikeasti normaalisti ja hätäilemättä. Tehtävässä kahta lävistäjillä sijaitsevaa ristikkoa hypättiin kahdeksikkona. Aluksi pompimme vain ravissa, mutta lopulta harjoiteltiin nostamaan laukkaa ennen ristikkoja ja päästiin laukalla yli! Valitettavasti laukka tuppasi aina hyytymään kaarroksissa, kun Jönssi yrittää oikaista turhan hurjasti ja minä yritän jotenkin ratsastaa sinne minne pitikin. Edistystä kuitenkin tälläkin saralla.

Kehitys on siis vakaassa, mutta maltillisessa nousussa. Tässä välissä on siis hyvä käydä kisoissa katsomassa saadaanko ratsastettua paremmin, kuin viimeksi. Osallistuin nimittäin Playsson.net Fair Play Cupiin. 1.5. eli siis ensi sunnuntaina olemme Aulangon ratsastuskoululla leikkimässä kouluratsukkoa. Yritämme selviytyä raviohjelmasta kunnialla läpi. Tämän viikon suurin haaste on siis muistaa rata ja opetella letittämään Jönssille kestävä letti. Mikäli tällä kertaa tuomaripääty ei olisi oviaukossa, jotta Jönssin ei tarvitsisi pelätä, että vien sen maneesin lämmöstä ulos kylmyyteen...Nyt sormet ristissä, että hevoseni sekä minä osaisimme käyttäytyä asiallisesti.

Kuvista saatoitte huomata, että niissä ei ihan olekkaan Oliver ja Jönssi. Olen aika ahkerasti valokuvaillut nyt ja pääsinkin ensimmäistä kertaa kuvaamaan arabeja! Lisäksi pyörähdin koulukisoissa hoitajan/valokuvaajan roolissa. Kiirettä on pitänyt sillä ehdin myös Ypäjälle ponioripäiville ja tänään vuorossa oli koiranpentukuvausta. Kello käy aivan kamalaa vauhtia ja taas pitää rientää. Nyt suuntaan kohti tallia ja testaan Jönssille kolmipalat, jotta saan sallitut kuolaimet kisoihin, sen jälkeen peittelen hevoset karsinoihin ja toivotan hyvät yöt. Huomenna aamulla suuntaan taas vaihteeksi Ypäjälle pariksi päiväksi opiskelun merkeissä. Toivottavasti Jönssi sillä aikaa etäopiskelee kouluratsuna olemista, jotta emme aivan tunaroi kisapäivänä. Ainakin olen parhaani yrittänyt, kun lahjoin Jönssiä BOT-kinnersuojilla, jotka se saa yöksi jalkaansa...Ihan vain koska se on true-urheiluhevonen...

Kavalettijumppaa

Macho osaa myöskin tehdä omalaatuisia loikkia...

Tänään kuvat ovat taas parasta "GoPro videoimassa kentän laidalla tikkuhevosta"-materiaalia. Löytyy myöskin video havainnollistamassa meidän tämän päivän haasteita. Päästiin tänään taas hiukan totisemman treenin makuun ja jouduimme harjoittelemaan kavalettien ylitystä. Minulla on ollut pieni kavalettikammo ja Jönssillä kavalettiahdistus, koska yleensä, kun olemme joutuneet treenaamaan kavalettien parissa niin Jönssi on ahdistunut keskellä kavaletteja ja näin ollen poistunut paikalta viistosti ja vikkelästi. Minä olen yleensä tässä vaiheessa pudonnut matkasta ja jäänyt kavalettien sekaan makaamaan...Päätin kuitenkin yrittää suorittaa tehtävät niinkuin ne olisivat arkipäivää.

Aloitimme ihan vain ympyrällä ravailuista. Keskityttiin siihen, että Jönssi liikkuu eteenpäin eikä jää laahustamaan sekä siihen, että minä muistan ratsastaa kokoajan. Ympyrälle lisättiin puomi. Jönssin mielestä se piti hypätä varmuuden vuoksi hyvin korkealta yli. Minun piti vain ratsastaa välittämättä Jönssin loikista. Muutaman kierroksen jälkeen Jönssi tajusi, että ei sen ehkä tarvitsekaan ihan joka kerta ponkaista korkeuksiin. Puomeja voi ylittää niinkuin normaalit hevoset sen tekevät.

Kun puomit sujuivat myös kahdeksikolla niin oli aika siirtyä kavalettien pariin. Olin aivan varma, että tipun selästä vielä jossain vaiheessa. Selkeästi kuitenkin Jönssin ja minun luottamus on parantunut ja se rohkeasti lähti pienen epäröinnin jälkeen ylittämään kavaletteja. Muutaman toiston jälkeen ne ylitettiin jo melko varmoin ottein (hevosen osalta...) ihan kuin se olisi arkipäivää. Meinasin pakahtua riemusta, kun Jönssi niin fiksusti tajusi homman ja osasi asetella pitkät koipensa oikeisiin väleihin. 

Tässäpä hiukan videota siitä mistä tänään lähdettiin ja kuinka hyvin lopulta kavaletit sujuivat.

Linkki videoon

Onnistumiset eivät loppuneet siihen. Harjoittelimme hiukan laukannostoja ja nehän nousivat hyvin! Laukka myös pysyi paremmin yllä, kun vertaa viime viikkoon. Minulle laukkaamisessa kentällä on vielä haastetta, mutta taas ollaan menty eteenpäin. Pienin askelin, pikkuhiljaa sieltä alkaa kuoriutua ihan kelpo harrasteratsu. Lisäksi Jönssi palautui nopeammin laukasta takaisin rauhalliseksi hevoseksi eikä yrittänyt lähteä holtittomasti itse laukkailemaan. Hieman se vieläkin ennakoi, mutta selkeästi tänään oli parempi hallittavuus. Ratsastuksen jälkeen Jönssi oli ihanan levollinen ja rauhallinen. Sen silmistä näki selvästi, että se tiesi olleensa aivan superhyvä! Kyllä voi taas olla tyytyväinen tuohon Jönssiin. Ihan kuin joku olisi käynyt salaa vaihtamassa hevoseni uuteen turvalliseen ja ratsastettavaan malliin...

Kotimatkalla vielä hieman otettiin rentoa laukkaa kiitokseksi!

Kenttä haltuun

Nyt tulee taas sitten muutamien päivien teksti ja kuvat. Viikko kuluikin Ypäjällä opiskelun merkeissä ja vihdoin ollaan päästy palaamaan taas normaaliin arkeen. Jönssi sai lomailla Ypäjäpäivät ja sen huomasikin tänään ratsastaessa. Ylimääräinen energia ja tekemisen puute näkyi pään viskelynä ja häseltämisenä. Onneksi päästiin valvovan silmän alle ja saatiin kumpikin oikein hyvä treeni ja Jönssikin malttoi rentoutua ja alkoi keskittymään. Saadaan siis käydä ratsastelemassa "työpaikkani" kentällä. Sinne on hevosreittejä matkaa ehkä hieman päälle 3 kilometriä joten saadaan hyvät alku-ja loppuverkat kävellessä.

Onpa ihana ratsastaa kentällä, ei kokoajan tarvitse jännittää liukkaalla pellolla sitä, että lähteekö hevonen alta. Lisäksi Jönssi käyttäytyy kentällä ihan kuin koulutettu hevonen! Olen hiukan hämmästynyt siitä, että se jopa keskittyy, vaikka hevosia on kentän ympärillä tarhoissaan. Hiukan Jönssiä järkytti varsat, jotka juoksivat ja leikkivät, mutta töiden lomassa niidenkin tuijottelu unohtui. Ratsastuskuvat ovat viime viikonlopulta. Piti tällekin päivälle saada kuvia, mutta....Arvatkaa osasinko taaskaan arvioida, kuinka kauas gopro kannattaa laittaa? No kyllähän tuolla näkee taas, kun joku tikkuhevonen juoksee. Työskentely tapahtui lähes kokoajan pääty-ympyrällä tuolla päässä, joten turhaan edes alan editoimaan tuosta mitään videota.

Tikkuhevoinen

Harjoiteltiin tänään Jönssin kanssa temponvaihteluita. Jönssi on melko nokkela hevonen ja tajusi aika pian mitä siltä pyydetään. Pari askelta hiiiiiiidasta ravia ja sitten taas eteen. Se on kyllä todella oppivainen hevonen, niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt minun pitäisi muistaa varmistaa, että Jönssi liikkuu tarpeeksi eteen ja käyttää takajalkojaan. Helposti jään vain matkustelemaan ja olen tyytyväinen hitaaseen mummoraviin. Pitää kuitenkin terästäytyä, jotta saan Jönssiin tarpeeksi voimaa, että se jaksaa kantaa itsensä pidempiä aikoja.

Tänään otettiin myös parit laukannostot kentällä. Oikea kierros on minulle paljon helpompi ja siihen laukka nousikin pitkällä sivulla erittäin hyvin. Ainoastaan sivun lopussa Jönssi lähti puskemaan lapa edellä ja oikaisemaan kulmaa jolloin laukka tietenkin hyytyi. Pääasia kuitenkin, että laukka nousi. Vasempaan kierrokseen laukkaa oli sitten paljon vaikeampi nostaa. Se on minulle vaikeampi puoli, joten en osaa antaa Jönssille tarpeeksi selviä apuja enkä tarvittavaa tukea. Nyt vaan pitäisi poistua mukavuusalueelta ja harjoitella sitäkin.

Hiukan Jönssi alkaa ennakoimaan laukkaamista ja oikoo kulmia. Pitäisi vaan ratsastaa tarkemmin, mutta eiköhän sekin ala sujumaan. Laukka pysyy kuitenkin rauhallisena ja hallittuna, vaikka Jönssi tietääkin, että pian laukataan. Pellolla kun laukataan niin silloin kyllä Jönssi vie ja minä vikisen kyydissä...Ihanaa kuitenkin huomata, että meidän yhteistyö on parantunut näinkin huimasti. Pitäisiköhän tehdä jotain kehityspostausta?

Viime viikonloppuna olimme myös hurjia ja ylitimme yhden ristikon. Jönssi ei edes epäröinyt, kun ravasin kohti, vaikka ristikko olikin kentällä vinossa (taisi jänskättää hiukan enemmän ratsastajaa...). Niin rohkeasti se vain syöksähti esteelle ja pomppasi yli. Minä sen sijaan pidin harjasta kiinni ja suljin silmät. Ei nuo esteet todellakaan ole edelleenkään minun juttu. Helpompi kuitenkin luottaa Jönssiin, kun se on tainnut päästä kieltelystä eroon ja loikkaa aika varmasti yli. Hypätään ihan vain silloin tällöin, koska se näyttäisi olevan hevosen mielestä melkoisen hauskaa ja todella hyvää jumppaa.

Jönssi ennen ja jälkeen treenin

 Tampereen hevosmessuillakin tuli käytyä. Siitä kattavampaa postausta lähiaikoina. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta nyt minulla on uusi kypärä, blingivyö ja Jönssillä uudet suojat. Ihan tarpeellisia ostoksia siis. Hyviä suojia olen etsinyt jo pidempään, mutta nyt kolahti kohdalle tuollaiset punaiset lami-cellit. Aivan ihanat ja hintakaan ei messutarjouksena päätä huimannut. Kaikkiin neljään jalkaan saatiin yhteensä 35 eurolla. JA VIELÄ NOIN HIENOT. Arvatkaa himoitsinko taas lampaankarvasuojia, kun niissäkin oli tarjoukset kohdillaan, mutta....

Tässä syy miksi en lampaankarvasuojia hanki...

Ennen...

Jälkeen...>:(

Pääsin myös ratsastamaan keltaisella hevosella ponilla (olisiko ollut viime viikolla...). Olin jo muutaman kerran maastoillut Nellalla, mutta nyt pääsin ihan ratsastamaan ratsastamaan. Aika kiva hevonen kyseessä ja itse sain taas ahaa-elämyksiä. Näillä ratsuhevosilla (siis poneilla!) on kyllä kiva ratsastaa, kun aina tuntuu oppivan uutta ja sitä uutta opittua voi soveltaa Jönssilläkin ja siitä tulee taas asteen hienompi.

Itse huomaan myös kehittyväni paremmin, kun pääsee ratsastamaan erilaisia hevosia. Onneksi minulla on aivan mahtava mahdollisuus siihen. Kiitos siitä!

Nella ja minä!