sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kultainen lainaponi


Mikäli haluaa oppia ratsastamaan niin pitää myös ratsastaa.

Sain erittäin hyvän mahdollisuuden opetella ratsastamaan taas muitakin hevosia kuin Jönssiä. Olen nyt viikon sisällä ratsastanut kolmesti uudella lainaponillani Nellalla (jota kyllä olen lainaillut satunnaisesti aikaisemminkin), mutta nyt lainaan sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Nella on hiukan pyöreähkö (höpöhöpö, poninhan kuuluu olla sellainen!) ja kaipasi lisää liikuntaa. Minä kaipasin lisää aikaa hevosien selässä ja tässä sitä nyt ollaan.

Nellan kanssa olemme tällä viikolla tehneet vastataivutuksia, temponmuutoksia ja ahkerasti nosteltu laukkoja. Harjoiteltiin myös vastalaukkaa! Laukkaaminenkin alkaa tuntua jo ihan kotoisalta hommalta, pitää varmaan etsiä kuvaaja joka palauttaa minut taas maanpinnalle. Alamme Nellan kanssa tulla jo enemmän juttuun ja se kuuntelee minua jo hiukan paremmin kuin viikko sitten.
Edelleenkin toispuoleisuuteni vaivaa minua ja vasemmassa kierroksessa tulee helposti ongelmia esille. Näihin pitäisi keksiä jokin ratkaisu ja mistä asti ne tulevat...Ratsastukseni varmasti paranisi huimasti, jos vain keksisin mistä ihmeestä kiikastaa.

Viime sunnuntaina Jönssi oli hiukan pöyristynyt, kun kehtasin ratsastaa myös toisella hevosella ja päätti rankaista minua pukittelemalla ja keksimällä se keksi kaikkea mitä voisi mahdollisesti säikähtää. Olin juuri sanonut Nellan omistajalle, että Jönssi ei ikinä pukittele ratsastaessa. Näköjään olin väärässä. Onneksi sen pukit olivat aivan naurettavan pieniä ja jostain syystä se oli myös samalla aivan hirveän yritteliäs ja miellyttävä ratsastaa. Loppujen lopuksi se kulki rennosti ja olisin voinut taittaa sen vaikka solmuun, kun se oli niiin letkeä.

Henkilön Yonkers Boko kuva.

Säät ovat olleet viimepäivien vitsaus. Aluksi oli ihana pieni hanki ja pakkanen, jossa oli hyvä ratsastaa. Nyt on kuitenkin niin liukasta, että en uskalla edes harkita Jönssillä ratsastamaan lähtemistä. Nellalla on sentään hokit ja kenttäkin ihan kelvollisessa kunnossa, joten siinä ei ole ongelmaa. Kotona pelto on arvaamattomasti jäässä sinne kerääntyneen veden vuoksi, tiet ovat peilijäässä ja en ole vieläkään saanut aikaiseksi opetella peruuttamaan sitä traileria sinne kulmaan jotta saisin sen pikku-een ja voisimme matkustaa maneesille. Tulisipa nyt jotkut järkevät säät, ettei tämä olisi tällaista on-off-harrastamista...Nastallisten bootsien hankkimista olen nyt suunnitellut, koska kenkiä Jönssi tuskin enää ikinä saa allensa, kun vihdoinkin olen saanut sille kasvatettua hyvät kaviot entisten liimattujen, murenevien ja halkeilevien tilalle...

Jönssi ja Sakari pääsevät ensi viikolla irtohyppäämään maneesille, joten saavat kerrankin kunnolla revitellä. Se onkin koko päivän urakka, koska tallilta lähtee muutama muukin nuori poni hyppäämään. 


Tämä viikko on ollut kerrassaan työntäyteinen. Sen lisäksi, että olen ollut päivätöissä niin olen hieronut monen monta hevosta, olen käynyt lähes 800 kilometrin ponyroadtripillä, kun veimme yhden ponin uuteen kotiin ja yhden ruunattavaksi, kävin Ypäjällä napsimassa hiukan house of horses-hupparikuvia, eilen ja tänään oltiin Lahdessa Eddien kanssa näyttelyssä. Nyt on pienen hengähdystauon paikka ja kohta alkaa taas uusi viikko joka näyttäisi menevän lähes yhtä toimeliaasti niin kuin myös sitä seuraavakin.

Yritän palailla mahdollisimman pian kertomaan irtohypytyskuulumisia ja kuvamateriaaliakin yritän saada kasaan.

torstai 19. tammikuuta 2017

Kotimaisen selässä


Kuukausi on vierähtänyt kuin siivillä. Tällä hetkellä lomailen Ylläksellä ja aikaa on vihdoinkin kirjoittaa. Olen ollut töissä, kuvannut ja hieronut. Tehnyt kouluhommia, hevoshommia ja koirajuttuja. Sakari on aloittanut ajoponikoulun ja se osaa (tai ainakin vielä osasi ennen lomaani...) pysähtyä, kääntyä ja liikkua ohjastajan ohjeilla. Sakari on osoittautunut hyvin fiksuksi lapseksi ja on käyttäytynyt mallikelpoisesti ainakin toistaiseksi. Harjoittelemme pienissä pätkissä niin, että Sakari ei ehdi menettää hermojaan ja sen kiinnostus pysyy yllä. Kunhan pääsen täältä takaisin etelä-suomeen niin jatkamme harjoittelua.

Jönssi oli lähinnä juoksutuslinjalla ennen lomaani, mutta tämän jälkeen aloitamme taas ahkeran treenin. Hiukan harmittaa, että meillä ei taida olla ollenkaan lunta. Olisi pitänyt ottaa Jönssi hankitreeniin tänne. Tunnen pientä kateutta tästä lumen määrästä...Taidan alkaa väsätä Jönssille viikko-ohjelmaa


 Koska en malttanut olla edes viikkoa poissa hevosen selästä niin varasin itselleni ratsastustunnin täältä Ylläkseltä. Piti kokeilla onko ratsastus täällä erilaista kuin kotona. Vastaus on kyllä. Sain ratsukseni ainakin viisikertaa Jönssiä leveämmän Suomenhevosen. Viimeisimmät suomenhevoskokemukseni menevät monen vuoden taakse ja oli pieni kulttuurishokki welshien ja lämpöisten jälkeen. Muistin minkä takia minulla on juuri welshponi kasvamassa tulevaisuuden kilpaponikseni. Eikä siinä vielä kaikki! Tietenkin hevosella oli joustorunkoinen satula. Ei pahalla heille jotka joustorunkoisia suosivat, mutta minusta tuntuu siltä että väännyn joka puolelta mutkalle enkä pysty istumaan mitenkään edes alkeellisesti hyvin. Hyytelöpomppulinna on aika kuvaava sana. Onneksi hevosella oli hirmu tasaiset askeleet, muuten olisi varmaan itku tullut kun vääntelehdin satulassa kuin perunasäkin ja spagetin risteytys...

Itse hevonen oli kyllä hirveän kiva ja herkkä. Sellainen maailman kiltein ja yritteliäin hevonen, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään ihan ilmaiseksi. Lisäksi se sopi aivan täydellisesti tuonne maisemaan!

Tehtiin tunnilla ihan perusjuttuja, sellaisia mitä joka ikinen päivä epätoivoisesti yritän hioa. Eipä niistä nyt sen kummemmin ole syvällistä kerrottavaa. 



Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin niin kuvausjuttuja on ollut aika paljon. Voisin tehdä niistäkin postausta tässä vielä nyt kun on aikaa. Alla hiukan esimakua koiruuskuvista.