Showpony & Perheenlisäys

Maailman hienoin poni

Tämäkin päivitys piti tehdä jo lähes viikko sitten, mutta tässä nyt vaan tuli kaikenlaista. Sakarin match show, uusi työpaikka ja koiravauvva. Pitää taas hiukan sopeutua uusiin järjestelyihin.

Aloitetaan, vaikka koiravaavista! Olen aina tahdonut oman koiran ja vihdoinkin 18. päivä kävimme hakemassa meille oman pikkuisen koirun. Koiran nimi on Eddie, rodultaan se on sileäkarvainen noutaja ja siitä toivottavasti tulee hyvä talliapulainen. Se on hiukan sekoittanut rutiineitani, koska se syö neljästi päivässä ja sitä pitää viedä ulos ainakin sata kertaa päivässä. Ihanaa vauva-arkea ;) Eddie oli mukana Sakarin näyttelyssä ja kohtasi siellä ensimmäistä kertaa hevosia, kauheasti tuo pieni ei ole vielä talleillut, mutta eiköhän se ala isompana kulkea vakiovarusteena mukana. Olen niin iloinen tuosta pienestä < 3

 Sakari oli näyttelyponina 21. päivä. Olen mielettömän ylpeä siitä kuinka hyvin poni osasi käyttäytyä. Vähän siltä meinasi hermo mennä numerolappua kiinnittäessä sekä valokuvauspaikalla. Sakari ei millään halunnut poseerata oikean valokuvaajan edessä vaan näytti hapanta naamaa, kuopi ja yritti paeta paikalta...Sakari myös oli ehkä äänekkäin otus paikan päällä. Sen piti kokoajan ilmoittaa itsestään muille. Aivan kokoajan...Onneksi nuo ovat vain pikkuvikoja. Sakari pysyi hallinnassa kokoajan, vaikka uusi tilanne jännittikin välillä. Se totteli hyvin ja liikkui silloin kun pyysin ja pysähtyikin jopa pyydettäessä!

Yhden kerran poniini säikähti, kun minä join juomapullosta ja siitä kuului outo ääni. Sakari loikkasi kahdelle jalalle ja pukitteli muutaman kerran, sen jälkeen tilanne oli ohi ja Sakari oli niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut...Minäkin selvisin tästä episodista yhdellä kädellä, like a boss.

Sakari oli ensimmäistä kertaa maneesissa ja sekään ei ollut mikään ongelma. Peilikuvaansa se ihmetteli kyllä joka kierroksella. Ilmeisen itserakkaana Sakari myös hörisi omalle kuvalleen ja oli siitä aivan innoissaan...:D

Poni keräsi kauheasti ihailuja ja lisäksi tuomari palkitsi sen punaisella ruusukkeella. Olen erittäin tyytyväinen poninomistaja. Tästä se showponin ura alkaa!

Sitten hirveästi kuvia!

Niiiiin kaunis poni

wuhuu, sain harjan pysymään oikealla puolella!

Hurja villiponiorivarsa...eiku..?

what, missä vaiheessa siitä tuli näin iso?

Meinaan haljeta ihastuksesta, kun katselen näitä Sakarin kuvia. On se vaan kaunis poni, vaikka itse sanonkin.

Maanantaina aloitin uudessa työpaikassa, joka hiukan sekoittaa nyt heppailukuviotani, mutta kivahan se on välillä oikeitakin töitä tehdä. Aika "hauska" sattuma, että en ole ollut kipeänä koko vuonna, mutta heti kun aloitin oikeat työt niin kauhea flunssa iski päälle...>:( Onneksi minun perus flunssa kestää kolme päivää ja sitten alkaa helpottaa. Olen kuitenkin onnistunut selviytymään töistä. Nyt ehkäpä saan säästettyä rahat uuteen kameraan, josta olen jo haaveillut ainakin vuoden. Huomenna menen opiskelemaan Ypäjälle hevosen hyvinvoinnista ja jos olen tarpeeksi tervehtynyt niin voisin yrittää jonkun saada kuvaamaan ratsastustani, muuten vain köpöttelen...:')

Epäröimättä esteille (video!)

Takana on meidän mittakaavassa erittäin onnistunut estetunti. Ensimmäistä kertaa ei pelkästään ravattu esteiden yli vaan nostettiin lähes sujuvasti laukka ja hypättiin! Viime kerralla annoin Jönssille vaihtoehdoksi hypätä myös laukassa. Nostin laukan ennen estettä ja se osasikin oikeasti hypätä laukassa. Sitä ennen en uskaltanut edes ajatella, että hyppäisin Jönssillä laukaten, koska enhän saa sitä edes kääntymään laukassa turvallisesti.

Tällä kertaa palaset vain loksahtivat paikalleen. Jönssi oli kuuliainen ja rohkea. Se ei hetkeäkään epäröinyt, että selviämmekö laukaten tehtäviä. Sen laukkakin tuntui välissä aivan erilaiselta, kuin ennen. Se oli oikeasti välillä suoralla uralla laukatessa oikeasti kolmitahtista. Käännöksissä on vielä hakemista tasapainon ja jalkojen asettelun suhteen. Minä en vieläkään osaa tukea hevosta niin, että osaisin estää sen ennakoinnit päädyissä ja näin ollen päädyt jäivät hiukan turhan ahtaiksi.

Sain aikaiseksi videokoosteen meidän estehyppelöistä. Mitään pro-ratsua ja pro-ratsastajaa videolla ei ole, mutta itse olen tyytyväinen. Käteni on vakaampi kuin ennen ja Jönssi tyytyväisempi ja rohkeampi. Videon lopussa on vielä pätkä ravia, kun Jönssi alkoi liikkua oikeasti omalla moottorilla. Ei tarvinnut kokoajan muistuttaa takajalkojen käytöstä, Huomatkaa, että meinaan ratsastaa myös kissan yli...

Pidemmittä puheitta, video!

Linkki videoon

Ponipesupäivä

Poni liikkuu niin kauniisti etten kestä!

Parasta lapsihevosen omistamisessa on se, että huomaat kuinka hyvin käyttäytyviä ja helppoja aikuiset hevosesi ovat. Oliverin ja Jönssin voi pestä erittäin helposti, vaikkapa pihalla vapaana. Ne eivät tarvitse erikoistoimenpiteitä pesua varten, eivät esittele ylimääräisiä kevätjuhlaliikkeitä, eivätkä ne kovin paljoa pesusta pahastu. Välillä ehkä jopa tykkäävät.

Raukka...

Ponilapsi on hiukan toisenlainen tapaus. Kyllä siitäkin tulee vielä mallikelpoinen. Varmasti. Pesu on kuitenkin ehkä pahinta mitä pienelle ponille voi tehdä, ainakin Sakarin mielestä. Sakaria ei voinut pestä hoitopaikalla, koska liukas puinen lattia olisi ollut melko huono alusta pomppivalle ponille. Päätin siis köyttää julmasti ponin pihalla olevaan tolppaan. Siitä saisin sen turvallisesti irroitettua, vaikka se päättäisi yrittää päästä pälkähästä esimerkiksi sotkeutumalla naruihin.

Onneksi ponini oli sen verran fiksu, että ei sotkenut itseään naruihin vaan tyytyi vain esittelemään pettämätöntä takajalkatekniikkaansa. Aika napakasti Sakari yritti taistella suihkua vastaan ninjamaisilla sivupotkuilla sekä nopeilla vasen-oikea-vasen-karatepotkuilla. Onneksi olen tietoinen tästä ja tajusin pitää turvavälin. Ei sillä, että rakas ponini haluaisi vahingoittaa minua, mutta ainahan se voi vahingossa huitaista!

Shampookäsittely sujui paremmin kuin ponin kastelu. Sain hieroa shampoon kaikkialle, jopa takajalkoihin. Ilman siis, että sain kaviosta. Onnistuin siis huijaamaan Sakaria, että minä en ollut se paha vaan se vihreä vettä syöksevä käärme.

Huuhtelun jälkeen Sakari oli helpottunut, kun suostuin viemään sen turvaan lämpimän loimen alle. Annoin myös pienen leipäpalan ja pisteeni hevosenomistajana kasvoivat Sakarin silmissä ja olin jälleen kiva ihminen.

Jouduin ikävä kyllä jatkamaan ikäviä toimenpiteitä sillä Sakarin harja oli saatava käännettyä oikealle puolelle.

Harjan kääntäminen sujuu erittäin helposti, varsinkin kun se luonnostaan kasvaa "väärälle" puolelle ja jouhet ovat kuin rautalankaa (siis sellaista mitä ei ole helppo taitella!). Valitettavasti olin unohtanut letityskuminauhat jonnekin ja löysin vain kaksi. Onnistuin kuitenkin sormet krampaten tekemään Sakarille "ranskanletin", jolla harja toivottavasti edes vähän taittuu. Sakari kiljui kavereille ja yritti saada minua irti harjasta. Selvisimme kuitenkin tästä kumpikin ja lähdimme takaisin laitumelle. Matkalla harjoittelimme hiukan juoksemista ja pysähtymistä, se sujuikin aika kivasti! Toivottavasti myös näyttelypaikalla onnistuu. Luultavasti Sakaria kyllä jännittää niin paljon (ja minua), että emme liiku minnekkään. Se ponikoulusta tältä päivältä, toivottavasti pikkuisesta kasvaa kunnon hevoskansalainen.

Mussukat juoksevat vastaan!

Jönssin kanssa päästään huomenna varmaankin hiukan taas ohjatulle tunnille. Luultavasti myös ratsastan Gretalla samalla käynnillä, rankkaa treeniä siis tiedossa. Torstaina ratsastin Gretalla ja myös Karkilla. Gretan kanssa harjoittelimme laukannostoja ja pohkeenväistöä. Oli taas kiva huomata kuinka toispuoleinen olen... Karkin kanssa tehtiin perusjuttuja ja hiukan taas tutustuin siihen tauon jälkeen. Karkki olikin kivempi ratsastaa kuin muistin. En meinannut vaan millään saada oikeaa laukkaa nostettua. Kokoajan nousi vasen ja Karkki lähes laukkasi paikallaan, kun se yritti kysyä minulta mitä oikein haluan. Se oli kyllä todella yritteliäs ja kesti sen kun yritin opetella ratsastamaan. Kiva poni! Yritän saada huomenna jonkun nappaisemaan pari kuvaa treeneistä niin saisin vihdoinkin nähdä itse, että onko ratsastukseni muuttunut minnekään suuntaan.

Smile! Jönssi näyttää siltä, että se on ollut ruoka-aikaan kotona...

Sitten hiukan loppukevennykseksi muita kuin heppajuttuja. Joku saattaa tietää, että olen jo vuosia toivonut omaa koiraa. Vihdoinkin tehtiin mieheni kanssa päätös perheenlisäyksestä, kun löydettiin täydellisen kuuloinen pentue ja pentueesta löytyi meille oma pieni koiravauva! Keskiviikkona haetaan uusi perheenjäsen kotiin ja pian tästä söpöläisestä kasvaakin toivottavasti mukava tallikaveri! Toivottavasti Macho-kissa pitää uudesta pikkuveljestä :D

supersuloisuus

Showponylife

Selvisin Virosta takaisin kotimaahan ja viime päivät ovatkin täyttyneet taas tekemisestä. Viikonloppuna oli Vermossa kansallinen poninäyttely ja olinkin siellä avustamassa meidän tallin uljaiden mustien kanssa ja pääsin myös vaihteeksi kameran taakse. Oli kyllä huisin kivaa katsella upeita poneja, mutta kivempaa oli tulla kotiin ja tajuta, että oma ponini on vähintäänkin yhtä upea kuin muiden näyttelyeläimet! Ainakin minun mielestäni...

 

Poninäyttelystä kotiuduttuani menin vapauttamaan omat hevoseni sekä showponini takaisin isolle laitumelle. He olivat vironreissuni takia pihatarhassa, jotta hevosenhoitaja selviäisi paremmin heidän kanssaan. Laidun on jaettu kahteen lohkoon tällä hetkellä. Hevoseni ovat ehkä ottaneet hiukan liian kirjaimellisesti sanonnan; ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Päästin hevoset laitumelle ja huusin niille, että älkää sitten karatko kullannuppuset. Kävelin autolle ja ajaessani laitumen ohi huomasin, että Oliver ja Sakari karauttelivat yhdessä "väärällä puolella". Jönssi oli jätetty tästä hauskasta leikistä pois ja se huusi ja juoksi kavereiden perään.

Onneksi Oliver ja Sakari olivat niin hauskan näköisiä leikkiessään ja juostessaan, että en voinut vihastella heille. Jönssikin löysi lopulta tiensä samalle puolelle muiden kanssa ja päätin, että hepat kyllä saavat tarhata siellä missä heitä huvittaa. Ehkä niille jossain vaiheessa alkaa maistua paremmin taas ruoho aidan toiselta puolelta.

Poninäyttelyissä tuli tietenkin aivan kamala poninäyttelykuume. Olisi niin kiva viedä Sakariakin jonnekin näytille. Viimeksi, kun minun piti viedä Sakari näyttelyyn niin ne valitettavasti peruttiin. Toivottavasti tälläkin kertaa ei käy niin. Ilmoitin Sakarin nimittäin Match Showhun, joka on 21.8. Orimattilassa. Olen jo nyt aivan innoissani. Pääsen myös ensimmäistä kertaa käyttämään Sakarilla sen näyttelyhalteria (mikäli siis pidän ponini hallinnassa...)

Nyt vain pitäisi taas harjoitella Sakarin kanssa juoksemista, yrittää kääntää sen harja oikealle puolelle sekä pestä siitä pihkat pois. En vieläkään ole pessyt Sakaria, mutta huomenna ehkä ryhdistäydyn ja pesen sen, koska sain sille kaulapannan, jolla voin turvallisesti kiinnittää ponin seinään pesun ajaksi.

Jotenkin nyt ei yhtään ajatus kulje, mutta piti tulla päivittelemään kuitenkin! Ollut taas pitkä päivä, kun aamusta asti olen ollut tallilla, käyty klinikalla ja yhden hevosen ehdin hieroa myös. Loppupäivän ehkä rentoudun vain ja huomenna töiden jälkeen vietän laatuaikaa omien ponien kanssa.

Eikai Sakarin ilme ala muistuttamaan Jönssin sekopäistä ilmettä...

Näyttääpäs hienolta ja suurelta ponilta!

Vauhtipötkylä

Vastaukset kysymyksiin

Suuret pahoittelut siitä, että minun piti vastata kysymyksiin jo lauantaina, mutta jouduinkin vahingossa Tallinnaan, joten vastaan kysymyksiin nyt parin päivän viiveellä. Huomenna lähden takaisin Viroon, joten luultavasti seuraavaksi postausta vasta loppuviikosta.

Mitkä on sun tulevaisuuden suunnitelmat sakarin varalle?

Sakarista tulee isona ihan oikea ratsu! Nyt se saa kasvaa rauhassa, käydään näyttelyissä ja opetellaan arkipäiväisiä asioita. Sakarin kasvattaja saa myös käyttää Sakaria ensi kaudella astutukseen, joten Sakarista myös tulee aika varmasti teini-isä.

Sakari ja minä toivottavasti tulevaisuudessa kilpailemme yhdessä esteitä ja koulua, hiukan alkoi myös kenttäratsastuksen kokeilu kiinnostamaan, koska Sakari vaikuttaa rohkealta, jos sitä jännittää jokin niin se vain puhisee, mutta kiltisti kulkee sinne minne pyydän, eikä edes kyttää tai tee sivuloikkia (vielä...). Minun pitää vain oppia ratsastamaan ja nyt vain toivotaan, että poniini säilyy hengissä ja terveenä elämänsä loppuun asti.

Onko Oliver jo eläkkeellä?

Oliver on vähän niin kuin puolieläkkeellä :D Se ei ole koskaan oikeasti pitänyt mistään kentällä pyörimisestä ja turhautuu helposti sellaiseen. Jönssiä sentään jotenkin saa motivoitua tekemään töitä, mutta Oliveria ei voisi vähempää kiinnostaa päämäärätön pyöriminen. Olbiksen kanssa käydään maastoilemassa, uimassa ja kävelylenkeillä. Oliverilla on myös vanha jännevamma, joka rajoittaa sen verran, että se ei varmaan kestäisi sellaista käyttöä kuin Jönssi. Oliver viettää perus lellikkimaastopuksun elämää ja tekee mitä Hänen Korkeuttaan huvittaa.

Mitkä on sun suosikkiblogit?

Onpas vaikea kysymys! Säännöllisesti jo pidemmän aikaa olen seurannut Villitti-blogia. Se on ehkäpä suosikkini. Lisäksi seuraan montaa muutakin todella kivaa blogia, mutta menisi varmasti tovi, jos luettelisin kaikki ja varmasti unohtaisinkin jonkun!

Kuinka paljon maastakäsittelet hevosia? Minkälaisia harjoituksia teet?

En varsinaisesti harrasta mitään narunpyörittelyä, mutta päivittäin huomioin käsittelyssä sen, että hevosilla on säännöt. Oliver saa lipsua säännöistä, mutta Sakarin kanssa olen hyvinkin tarkka niistä, jotta siitäkin kasvaisi kunnon kansalainen. Välillä yritän opettaa jotain temppuja, mutta Oliver aina tarjoaa ainoaa temppuaan jonka opettamisessa olen ilmeisesti (se tökkii turvallaan raivoisasti palloja, ämpäreitä, minua..) ja Jönssi yrittää vain syödä herkut. 

Jönssin kanssa olen kyllä aika paljon tehnyt harjoituksia, jossa sen pitää seurata minua ja peruuttaa, kun minä peruutan. Se on ilmeisesti tuottanut tulosta, koska Jönssi seurailee minua vapaanakin pihalla ja varustettaessa se on usein myös vapaana.

Maastakäsittelisin kyllä varmasti enemmän, jos tietäisin jotain hyviä harjoituksia :D

Jos saisit pitää vain yhden hevosistasi; minkä niistä valitsisit?

Eihän tuollaista voi tietää! Toivottavasti en ikinä joudu tuon valinnan eteen, mutta jos nyt kuvitellaan, että pitäisi valita niin...

Oliverhan on tärkein kaikista, mutta karu tosiasia on, että se tuskin elää enää yli kymmentä vuotta ja sen kanssa ei voi aktiivisesti harrastaa. Lisäksi on helpompi päästää Oliver sitten joskus vihreämmille niityille (toivottavasti ei vielä piiiitkään aikaan!), kun on joku toinen hevonen pitämässä minut järjissäni. En kyllä luopuisi Oliverista ikinä jos ei olisi pakko <3 div="">

Sitten tulee valinta Jönssin ja Sakarin välillä. Sakari olisi ehkä järkevämpi valinta, kun haluan harrastaa ja kehittyä. Jönssistä pidän suunnattoman paljon, mutta välillä se saa minut raivon partaalle. Toista Jönssiä ei löydy, eikä kyllä Sakariakaan. Sakari on kuitenkin aika täydellinen, juuri sellainen hevonen kuin olen toivonut, mutta Jönssi on kuitenkin Jönssi...

Ei pysty päättämään! Onneksi voin pitää kaikki <3 div="">

Käykö Jönssillä ratsuttaja?

Ei käy enää, nykyään ratsastan lähinnä itse, mutta paaaljon enemmän laadukkaassa opetuksessa! Varmasti saisin valmentaja-hevosmentorini ratsastamaan sillä, jos tarve vaatisi. Hänen mielestään hyödyn kuitenkin enemmän siitä, jos opin ratsastamaan Jönssiä itse ja näin olenkin hyötynyt.

Unelmahevosesi?

Aika paha kysymys tämäkin! En tiedä onko minulla mitään varsinaista unelmahevosta. Pidän monenlaisista hevosista ja Sakari on aika täydellinen myöskin, koska se on luonteeltaan kiva ja ulkonäko miellyttää minua ja lisäksi sen kanssa tulevaisuudessa voi harrastaa laadukkaasti.

Olen kuitenkin aina haaveillut täplikkäästä tai muuten erikoisesta hevosesta. Sellainen lehmä-hevonen olisi niin söpö! Lisäksi merkilliset sukkajalat ovat mieleeni. Hevonen saisi olla ruuna tai ori, laadukas sellainen ja sen pitäisi olla luonteeltaan miellyttävä :D

Mitkä ovat hevostesi pahimmat tavat?

Ei niillä ole sellaisia! Ei vaiskaan...

Jönssi viskoo päätään kuin hullu, jos sitä hermostuttaa, jännittää tai se on kovin innoissaan. En niin kovin pidä tästä, koska nykyään tiedän, että Jönssi osaa olla tekemättäkin sitä.

Oliver olisi muuten täydellinen ratsu aloittelijoillekin, mutta selkäännousussa se pyörii ja hyörii ja kuopii, kun se haluaisi vaan mennä! Ihan kyllä minunkin vika, että en ole panostanut sen kanssa tähän, mutta ei se oikeastaan minua haittaa. Ehkäpä kuopiminen sitten. Tarhan portille se kaivaa aina kamalan kokoisen kuopan, jos se ei pääse sisälle silloin kun haluaa. Vesisateella nämä kuopat sitten täyttyvät vedellä ja aina pitäisi muistaa laittaa saappaat jalkaan, kun vie hevosia tarhaan...

Millaisia tavoitteita sinulla on Jönssin kanssa? Entä Sakarin?

Nooh, Sakarin tavoitteet tulivatkin ylempänä. Tarkemmin en uskalla vielä paljastaa mitä olen suunnitellut, mutta katsotaan niitä sitten muutaman vuoden päästä tarkemmin :D

Jönssin kanssa seuraavat tavoitteemme ovat laukan oppiminen niin, että voisimme tehdä laukassakin tehtäviä ja hyväksytty HeC. Lisäksi rataesteiden suorittaminen kokonaan laukalla! Näihin on vielä vähän matkaa, mutta olen varma, että onnistumme kyllä.

Isompia tavoitteita en vielä uskalla asettaa. Mennään vähän kerrallaan ja katsotaan mihin meidän rahkeet riittää.

Asuvatko hevosesi kotonasi vai missä siis?

Hepat asuvat vielä toistaiseksi vanhemmillani 1km päästä kotoani. Tänä syksynä hevosten olisi kuitenkin tarkoitus muuttaa minun kotiini, koska vanhempieni luona on vain kaksi karsinaa (sinne kyllä saa väliaikaisen kolmannenkin, jos tarve vaatii...). Omassa pihassa noiden hoitaminen on kuitenkin varsinkin talvella paljon helpompaa, kun ei tarvitse kulkea edestakaisin.

Millainen on Jönssin viikko-ohjelma?

Ei meillä ole varsinaisia viikko-ohjelmia. Menen aika fiiliksen mukaan. Reippaita maastoja, rauhallisia maastoja, pellolla pyörimistä, kentällä treenailua ja estehyppyjä. Niistä liikunta pääasiallisesti koostuu. Harvoin juoksutan, mutta välillä sitäkin. Yritän huolehtia siitä ettei tehtäisi samoja juttuja montaa kertaa putkeen ettei Jönssillä mene hermo. Monipuolisesti kaikkea siis!

Kuka sua valmentaa/kenen tunneilla käyt?

Heppamentorini/Sakarin kasvattaja Paula pitää mulle aivan parhaita tunteja Jönssillä sekä Gretalla (ja muilla hevosilla).

Mitä mieltä oot lämppäreistä ratsuina?

Kivoja harrastehevosiahan ne on oikein ratsastettuina, niin kuin kaikki muutkin hevoset. Ei niiden liikkeet yllä ratsuhevosten tasolle, mutta mikä estää harrastelun esimerkiksi heB-tasolla. Niille joille se ei riitä niin ei lämppäri ole ehkä optimaalisin ratsu. Minusta entisillä ravureilla ratsastaminen on omalla tavallaan opettavaista. Huonoja lämppärit ovat niille jotka luulevat, että radalta tulleen hevosen voi vetää apuohjilla nippuun, selättömäksi ja tadaa se on ratsu. Lisäksi paljon helpommin ratsun saat sellaisesta hevosesta, jota ei ensin ole opetettu pinkomaan täysiä kärryjen edessä...Tietty on niitäkin lämppäreitä, joita ei ole edes yritetty radoille ja niistä yleensä näkee, että ne ovat helpompi opettaa ratsuiksi.

Siksipä Sakari onkin ratsu, koska haluan päästä helpommalla.

Miksi ostit varsan?

Nohei, miksi ei? Ainakin voin syyttää vain itseäni jos Sakarista tulee kuriton ja kamala pieni hirviö. En vielä vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että ottaisin varsan itselleni, mutta nyt kun olen ollut vähän kaiken ikäisten kanssa säännöllisesti tekemisisssä niin en näe mitään syytä mikä estäisi sen. Lisäksi minulla on saatavilla kokeneempien ihmisten neuvoja!

Onko sakari ori, aiotko ruunata sen?

Kyllä on ja kyllä aijon! Sakarista tulee ruuna sen jälkeen, kun se on hoitanut velvollisuutensa siitosorina.

Olet tainnut mainitakin blogissa että ratsastat muitakin hevosia. Voisitko kertoa niistä lisää?

Tällä hetkellä ratsastan omien lisäksi suht säännöllisesti Gretalla. Se on siis 21-vuotias welsh cob tamma. Näillä näkymin alan ratsastamaan myös welsh cob tamma Karkilla, jolla ratsastelin alkuvuodesta. Tämän lisäksi välillä, jos Laura tarvitsee apua wbp-Nellan (keltaisen hevosen...) liikutuksessa niin ratsastelen sillä myös. Satunnaisesti ratsastelen myös muita hevosia, jos on tarvetta. Kaikki nämä hevoset ovat todella kivoja ja opettavaisia, vaikkakin niistä välillä huomaa, että ne ovat tammoja...:D 

Minkä kokoinen sakarista tulee aikuisena?

Sakarin emän säkäkorkeus on 149cm ja isän 143cm. Siitä tulee siis varmastikin aika hyvän kokoinen. Varmaan pari senttiä pienempi, kuin Oliver, mutta rotevampi! Täydellisen kokoinen siis.

Sakarin äiti ja pikkusisko!

Siinä kysymykset tällä kertaa. Kiitos kaikille kyselijöille! :)

Itse lähden nyt vielä hetkeksi tallia remontoimaan ja sitten ehkä harkitsen pakkaamista, jos kerta huomenna aamulla pitäisi olla jo matkalla vastarannalle...