Kotimaisen selässä

Kuukausi on vierähtänyt kuin siivillä. Tällä hetkellä lomailen Ylläksellä ja aikaa on vihdoinkin kirjoittaa. Olen ollut töissä, kuvannut ja hieronut. Tehnyt kouluhommia, hevoshommia ja koirajuttuja. Sakari on aloittanut ajoponikoulun ja se osaa (tai ainakin vielä osasi ennen lomaani...) pysähtyä, kääntyä ja liikkua ohjastajan ohjeilla. Sakari on osoittautunut hyvin fiksuksi lapseksi ja on käyttäytynyt mallikelpoisesti ainakin toistaiseksi. Harjoittelemme pienissä pätkissä niin, että Sakari ei ehdi menettää hermojaan ja sen kiinnostus pysyy yllä. Kunhan pääsen täältä takaisin etelä-suomeen niin jatkamme harjoittelua.

Jönssi oli lähinnä juoksutuslinjalla ennen lomaani, mutta tämän jälkeen aloitamme taas ahkeran treenin. Hiukan harmittaa, että meillä ei taida olla ollenkaan lunta. Olisi pitänyt ottaa Jönssi hankitreeniin tänne. Tunnen pientä kateutta tästä lumen määrästä...Taidan alkaa väsätä Jönssille viikko-ohjelmaa

 Koska en malttanut olla edes viikkoa poissa hevosen selästä niin varasin itselleni ratsastustunnin täältä Ylläkseltä. Piti kokeilla onko ratsastus täällä erilaista kuin kotona. Vastaus on kyllä. Sain ratsukseni ainakin viisikertaa Jönssiä leveämmän Suomenhevosen. Viimeisimmät suomenhevoskokemukseni menevät monen vuoden taakse ja oli pieni kulttuurishokki welshien ja lämpöisten jälkeen. Muistin minkä takia minulla on juuri welshponi kasvamassa tulevaisuuden kilpaponikseni. Eikä siinä vielä kaikki! Tietenkin hevosella oli joustorunkoinen satula. Ei pahalla heille jotka joustorunkoisia suosivat, mutta minusta tuntuu siltä että väännyn joka puolelta mutkalle enkä pysty istumaan mitenkään edes alkeellisesti hyvin. Hyytelöpomppulinna on aika kuvaava sana. Onneksi hevosella oli hirmu tasaiset askeleet, muuten olisi varmaan itku tullut kun vääntelehdin satulassa kuin perunasäkin ja spagetin risteytys...

Itse hevonen oli kyllä hirveän kiva ja herkkä. Sellainen maailman kiltein ja yritteliäin hevonen, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään ihan ilmaiseksi. Lisäksi se sopi aivan täydellisesti tuonne maisemaan!

Tehtiin tunnilla ihan perusjuttuja, sellaisia mitä joka ikinen päivä epätoivoisesti yritän hioa. Eipä niistä nyt sen kummemmin ole syvällistä kerrottavaa. 

Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin niin kuvausjuttuja on ollut aika paljon. Voisin tehdä niistäkin postausta tässä vielä nyt kun on aikaa. Alla hiukan esimakua koiruuskuvista.