Taas on yksi tunti hevoskoululaisena takanapäin. Hiukan harmittaa tässä vaiheessa, että itseltäni loppuu taidot ja en saa ratsastettua sitä näin hyvin. Lisäksi omalle ratsastukselleni ei millään löydy kuvaajaa. Eikä oikeastaan kuvaaminen onnistu aamulla kuudelta tai vaihtoehtoisesti illalla seitsemän jälkeen. Turhan pimeää...Viikonloppua valoa riittäisi, mutta en ole saanut aikoihin ketään houkuteltua kameraa pitelemään. Haluaisin vain nähdä ollaanko kehitytty minnekään. Höh, menipä surkeaksi.
Onneksi töissä saan opetusta kaikenlaisissa hevosasioissa, joten sitä kautta ratsastukseenkin löytyy uusia ulottuvuuksia. Uskallan vaatia Jönssiltä ja itseltäni enemmän enkä vain hölkkäile sinne tänne. En myöskään enää pelkää jatkuvasti sitä, että hevonen sinkoaa taivaan tuuliin, Jönssi on nyt pysynyt hallinnassa hyvin, vaikka välillä onkin ulkoisia ärsykkeitä tullut. Lisäksi olen oppinut arvostamaan äärettömän paljon sitä, kuinka kiva se on maastakäsin. Minun ei tarvitse pelätä sitä ollenkaan. Voin tehdä venytykset pihalla Jönssin ollessa vapaana ja se vain rauhallisena tekee mitä pyydetään. Ei tarvitse pelätä, että väärään paikkaan koskemisesta saan kaviota tai hammasta. Saan nykyään koskea minne vain ilman, että hevosella turpakarvakaan värähtää. Aivan uskomattoman kiva ja helppo hevonen.
Varsojen kanssa toimiessani olen saanut hevosien kanssa toimimiseen itsevarmuutta. Tänään raahauduin tallin pihalla erään nuoren perässä ihan hyvän matkaa mahallani ennenkuin se suostui pysähtymään. Irti ei saa päästää. Selvittiin kumpikin elossa ja sain hevosen toimitettua lähes turvallisesti tarhaan. Siinä vaiheessa tajusin, kuinka Jönssistä on tullut aivan superkiva. Olen raahautunut vatsallani senkin perässä. Siinä vaiheessa osasin kyllä päästää irti, koska Jönssin kanssa se ei haittaa. Ei siitä tule kuriton, jos omistaja ei tee kaikkea niinkuin oppikirjoissa. Jönssi on aivan mahtava hevonen.
Tänään pääsin myös laukkaamaan welshillä ensimmäistä kertaa. Tajusin, että en ole ehkä koskaan laukannut oikeasti ratsulla. Tai siis olen, mutta joskus kymmenen vuotiaana, ei siis mitään muistikuvia. Herranjumala se oli outoa. Jönssin laukka on niin tasaista ja helppoa, oikeasti lähes säikähdin, kuinka laukkalaukka oli haastavaa. En melkein osannut nostaa edes laukkaa. Ei sillä, että osaisin paljon muutakaan oikeasti...Kokoajan vain tajuan, että olen huonompi :D Pitäisi varmaan mennä jonnekin alkeistunneille. En osaa edes pohkeita antaa oikein, tuntuu siltä kuin jalka menisi lukkoon lonkasta. Lisäksi väännyn minne sattuu ja kädet seilaavat siellä sun täällä...Ärrrrh. Saisinpa edes hiukan ratsastustaitoa jostain kaivettua niin ei tuntuisi näin surkealta koko aikaa.
Pysykää muuten tällä viikolla tarkkana, kuin porkkanat. Laitan aika varmasti kaksi lippua Horse Fair-messuille tämän viikon aikana vielä arvottavaksi. Arvonta suoritetaan 27.2. (eli siis syntymäpäivänäni) ja pistän sen heti pystyyn, kun saan liput käsiini! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti