Onpahan ollut taas onnistumisien päivä. Käväistiin kentällä treenailemassa. Kentällä oli valmiina muutamat kavaletit ja päätin sitten kokeilla tehdä itsenäisesti hiukan pomppuharjoituksia. Aluksi vain ravailin ympyröitä ja kun Jönssi oli kuulolla niin nostin käynnin kautta muutamia kertoja laukkoja kumpaankin suuntaan. Nostot sujuivat käynnistä ehkä jopa paremmin kuin ravista. Ehdin valmistella ne huolellisemmin ja Jönssiäkin oli helpompi ohjata. Pitkät sivut sujuivat hyvin ja välillä onnistuttiin laukkaamaan koko kentän ympäri (myönnän...oikaisimme aika reiluisti aina päädyissä...). Hyvistä nostoista inspiroituneena uskalsin ylittää ensimmäiset kavaletit.
Otin havainnollistavan kuvan meidän tehtäväradastamme...
Aloitin siis menemällä käynnissä noita kaikista kaukaisimpia kavaletteja. Jönssiä hiukan kauhistutti, kun ensimmäinen puomi oli värikäs ja se olisi mieluusti kiertänyt sen. Pääsimme kuitenkin yli kaikista. Parin toiston jälkeen sujui lähes rauhallisesti. Koska nuo jonossa olevat kavaletit ovat pahimpia niin päätin uskaltaa hypätä myös noiden yksittäisten yli.
Ensimmäinen hiukan jännitti minua, mutta Jönssi kuljetti turvallisesti yli ja jatkettiinkin tekemällä kahdeksikkoa esteiden yli. Uskalsimme mennä mielestäni aika varmalla otteella ja pystyttiin myös välillä laukkaamaan. Ei kieltoja, ohituksia, liioittelua. Hyvin siis meni. Mentiin kumpaankin suuntaan muutamia kertoja. Jönssistä huomasi, että se tykkäsi todella paljon. Vielä kahdeksikkotehtävän jälkeen, kun yritin tulla kaukaisimpia kavaletteja niin Jönssi lähti päästyään niiden yli vielä omin päin hyppäämään toista yksittäisistä kavaleista. Minä kyllä ajattelin jatkaa suoraa, mutta...mikäs siinä, jos Jönssi tykkää hypätä.
Voisimme ehkä yrittää seuraavalla kerralla jotain hiukan isompaa estettä...
Jönssi ylitti odotukseni tänään myös muualla kuin esteratsastuksessa. Se kohtasi matkalla kentälle lampaita, mutta ei ollut moksiskaan tuollaisista villaeläimistä. Hiukan piti tuijottaa, mutta enemmän vauhtia kavioihin tuli koirasta, joka lähti jahtaamaan Jönssiä. Onneksi koiruus suostui kääntymään Jönssin kintereiltä pois päin, kun kerran karjaisin...Kyllä Jönssi olisi varmaan hengissä selvinnyt, vaikka koira jahtaa, mutta Jönssillä ärsyyntyessä alkaa takajalat viuhua niin en halunnut riskeerata koiran turvallisuutta.
Tämän lisäksi Jönssi suoriutui pelkällä riimulla ja narulla, ilman satulaa takaisin laitumelle. Ei siinä...Se on vain 300 metrin matka, mutta Jönssi toimi yhtä loistavasti, kun suitsittuna.
Kerrassaan loistava luottoratsu.
Oliver pääsi tänään kastamaan talviturkkinsa. Miten onnellinen pieni hevonen voikaan olla! Jönssi ei ole vielä suostunut edes kaviota kastamaan, mutta ehkä sekin onnistuu tänä kesänä, kun ratsastuskin on alkanut sujua. Taidan mennä heti huomenna yrittämään...Toivottavasti Jönssi ei huku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti