Ponikuvapostaus

Viikon sisällä olen päässyt taas kuvaamaan toinen toistaan hienompia hevosia. Vielä vuosi sitten en edes osannut ajatella, että joku haluaisi minut kuvaamaan. Tämäkin on siitä kiva harrastus, että aina voi kehittyä ja oppia uutta. Itse ainakin olen huomannut kehittyneeni huomattavasti, mutta matkaa on vielä paaaljon hyväksi kuvaajaksi. Lisäksi haaveilen uudesta kamerasta, mutta vielä pitäisi jaksaa kerätä rahaa. Opiskelijabudjetilla erittäin helppoa!

Jönssi ja Oliver pääsivät maanantaina kesälaitumelle. Jönssi osasi käyttäytyä kisoissa niin hyvin, että sen jälkeen vain rentoiltiin ja nyt se onkin saanut viettää hiukan täyslomaa. Maanantaina oli hiukan juoksutusta liinassa ja otettiin myös pari hyppyä esteen yli. Tänään olisi tarkoitus kiivetä taas selkään ja katsoa onko muutaman päivän laidunvapaat tehnyt hyvää vai räjähtääkö Jönssi käsiin.

Ensi kuussa olisi taas parit kisat. Olisi koulu- sekä estekilpailut, mutta en oikein tiedä kumpiin haluaisin. Estekisat olisi mukavaa vaihtelua, mutta toinen juttu on se, että uskallanko hypätä. Jönssi osaa nykyään myös nostaa ennen estettä laukan, mutta koko rataa ei todellakaan päästäisi laukalla. Enhän minä osaa edes laukata ympyrää. Toisaalta...kuukausi aikaa oppia! Koulukisat saattaisivat mennä vielä paremmin kuin aikaisemmat, jos vain muistaisin olla huolellisempi. Jönssi sen sijaan on osoittanut olevansa ihan asiallinen hevonen.

Elämän vaikeita päätöksiä!

(Saatan ehkä saada myös oikean ratsun kisoihin, mutta pitää ehkä harjoitella ahkerasti...)

Nyt, kun on jaariteltu tarpeeksi niin siirrytään ponikuvien pariin 

(pahoittelut, kaikki eivät oikeasti ole poneja...)

'

Rakennekuvien ottaminen on yllättävän haastavaa, koska joillakin hevosilla on taipumusta esitellä kaikkea muuta kuin optimaalista rakennekuva-asentoa. En ole ikinä kuvannut näin montaa kahdella jalalla kävelevää hevosta samana päivänä! Hyvä, että sitäkin pääsi harjoittelemaan.

Kun kuvattavat ovat toinen toistaan hienompia niin oma hevoskuume valitettavasti vain kasvaa...Kyllähän kolmaskin menisi siinä missä kaksi?

Olisipa Jönssilläkin sydän otsassa...

 

Hups...välillä tulee kuvattua ihan muuta kuin hevosia. Kyllähän aina pitää olla yksi kiintiökissakuva sekä erittäin upea kiintiöwnbtaidekuva.

Äitihevonen ei ilmeisesti tiennyt pitäisikö poseerata vai luimistaa...

Aivan parasta on ollut päästä kuvaamaan varsoja. Ne on niin supersuloisia ja hauskoja sekä niin pieniä. Tekisi mieli aina napata tuollainen vain syliin ja viedä kotiin...Onneksi tiedän jo, että niistä kasvaa isoja ja kiukuttelevia teinihevosia, joten en ole hankkinut omaa varsaa (vielä!!)

Pitäisi ehkä joku päivä ottaa kuvia omistakin hevosista...:'D