keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Melkein pinkit ohjat kädessä


Sain aivan mahtavan mahdollisuuden ja onnistuin hankkimaan Jönssille maailman söpöimmät ohjat. Okeiokei, eivät nuo ole ihan täydellisen väriset, mutta kelpaavat siihen asti kun saan oikeasti pinkit ohjat. Nuo ovat vasta hetki sitten tulleet House of Horses-kauppaan myyntiin ja sain kunnian testata niitä käytössä. 

Olen ehtinyt käyttää ohjia vasta kerran, mutta voin silti kertoa jo alustavasti mitä mieltä olen. Mikäli ohjat siis seuraavalla ratsastuskerralla päättävät hajota käsiini niin olen aivan oikeutettu muuttamaan mieltäni >:) Aivan ensiksi voisin kehua tuota ohjien kiinnityssysteemiä. Ei tarvitse availla ja kiinnitellä typeriä solkia, sen kun vain klipsauttaa kiinni. Helppoa ja nopeaa. Soljet vaikuttivat myös kestäviltä eivätkä sellaisilta lerppanoilta, jotka hajoavat siinä vaiheessa, kun Jönssi päättää ensimmäisen kerran riistäytyä käsistäni.

Minulla on kerran ratsastaessa ohja katkennut ihan ilman syytä. Onneksi se ei tapahtunut Jönssillä. Syynäsin siis nämä ohjat huolella läpi ja testailin niiden kestävyyttä. En halua, että roikun yhtäkkiä Jönssin selässä yhden ohjan varassa. Ohjat eivät hajonneet, vaikka tutkin niitä. Erittäin hyvä merkki. Seuraavaksi testasin grippien pitävyyttä. Ne ovat pitävät. En ihan vielä päässyt selvyyteen ovatko ne pitävämmät vai vähemmän pitävät, kuin aikaisemmat ohjani. Ohjat tuntuivat mukavan pehmeiltä kädessä. En yhtään pidä sellaisita jäykistä ja paksuista ohjista.

Ratsastaessa ohjat olivat kivat! Sain pidettyä ne kädessäni, koska väkisinkin kiinnitin niihin jatkuvasti huomiota. Myös Jönssi tuntui loistavalta. Saattaa johtua siitäkin, että olen vihdoin alkanut päästä jyvälle miten sitä kuuluisi ratsastaa. Se oli taas ihanan kevyt kädelle. Olisin voinut, vaikka koko päivän ravailla sillä peltoa ympäriinsä. Ratsastin myös ilman ratsastussaappaita ja ilman hanskoja liukkailla pienillä kengillä ja siltikään Jönssi ei heittänyt minua selästä. Välillä jalkani kyllä ikävästi sujahti jalustimen läpi ja kolahti jalustimeen, mutta se ei johtunut Jönssistä eikä ohjista vaan omasta typeryydestäni...Jönssi on ilmeisesti pääsemässä myös päänviskomisongelmasta eroon. Eilen se viskaisi vain kerran alkukäynneissä! Ehkä sekin on tajunnut, että se ei enää kannata.

 Se myös jaksaa kulkea rehellisesti avuilla ja oikein päin jo pidempiä aikoja. En vieläkään kauheasti uskalla vaatia siltä, mutta tässä vaiheessa varmaan riittää, että se ei huijaa minua erilaisilla tempuilla vaan oikeasti on avuilla. Se oli jostain keksinyt aikaisemmin, että apuja voi hyvin pakoilla kallistamalla päätä ja roikkumalla ohjaa vastaan (En osaa paremmin selittää tätä näin amatöörinä..?) Se ei taipunut sinne minne halusin ja puski pohjetta vastaan. Sitten, kun edes tajusin, että se tekee sellaista niin oli helpompi ymmärtää mitä minun pitää korjata. Ihanaa, kun on valmentaja, joka osaa vääntää asiat rautalangasta tällaiselle ei-niin-fiksulle. Nyt Jönssi ei enää edes paina ohjalle vaan ilmeisesti kantaa itsensä, minun ei tarvitse sitä kannatella ohjilla. (Tämä ei tarkoita sitä, että voin vain ratsastaella löysin ohjin, pitää olla edelleen se tuntuma sinne suuhun ja ratsastajan tuki!) Ainiin, pitikö kertoa niistä ohjista? Ne ovat ilmeisesti taianomaisenloistavat.


Eddie on jo niin iso poika!

Hyviä uutisia kameran suhteen. Tai ei kovin hyviä uutisia tuon nykyisen kameran suhteen...Se toimii kyllä, mutta entistä huonommin vain. Tarkennus on mahdotonta, jos kohteena on esimerkiksi vikkelä koiranpentu. Paikallaan pysyvien kohteidenkaan kuvat eivät laadulla häikäise. Tähän on kuitenkin tulossa muutos kahden kuukauden päästä! Silloin kamerabudjettini varmistuu ja lähden siltä seisomalta hakemaan uutta kameraa. Sitten en voi vedota enää viimeisiä vetelevään kameraan vaan on pakko oikeasti oppia kuvaamaan. Olen nyt yrittänyt taas harjoitella, mutta pimeys ja syksyn synkkyys tuhoavat viimeisetkin laadunrippeet. Yritän vain uskoa siitä, että elämäni kameran läpi muuttuu valovoimaisemmaksi, kun saan uuden kameran keräämään muistoja kanssani. Olisihan se nyt kiva, että Sakarin nuoruusvuodet olisivat hyvälaatuisina kuvina eivätkä sellaisina pikselimössöinä.

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko, sillä ajattelin ottaa kuvia jostain ja opetella kuvaamaan.

SavuMapu
Miten meillä kukkii kaikki kukat syksyisinkin...
Rakkaat (ikäjärjestys!)

2 kommenttia:

  1. Ihanan pirtsakat ohjat, mahtaakohan noita löytyä kirkkaanpunaisina? Pitänee lisätä ostoslistalle jos sattuu löytymään :D
    Ihan mielettömän hieno tuo kissakuva!

    my-finest.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuolta verkkokaupasta löytyi myös ihan punaiset! Nekin hiukan houkuttelisivat :D ja kiitos, yritin harjoitella hiukan överimpiä muokkauksia 😂

      Poista