Väärä hälytys!

Päädyin tänään jo lainaamaan siskoni kameraa omani kuoltua. Halusin aivan välttämättä juuri tänään kuvata hevosia ja näin ollen täytän tämän postauksen rumilla kuvilla (joissa on kyllä maailman kauneimmat mallit...). En todellakaan osannut kuvata canonilla ja en saanut edes säädettyä asetuksia vaan päädyin räpsimään jotain vain automaattiasetuksilla. Tarkennukset eivät osuneet kohdalleen ja kun avasin kuvat lightroomissa niin sydämeni melkein itki verta, kun kaipasin niin paljon oman kameran ja objektiivin tuottamaa edes kohtalaista jälkeä...Koska minulla ei ollut mitään menetettävää niin kaivoin esiin pienen ruuvimeisselin ja avasin youtuben. Pikaisen hakemisen jälkeen minulla oli auki tutoriaali jonka avulla päätin yrittää vielä saada kamerani ehjäksi. Hetken näpertämisen jälkeen minun täytyi todeta, että kappas kepposta; kamerani toimii taas! 

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

Postauksen kuvat ovat nyt siis otettu siskoni canonilla ja voin sanoa, että olin aika hukassa sen kanssa. Pääasia kuitenkin, että minulla on taas sata uutta kuvaa missä on hevoset edestä, hevoset takaa, hevoset laukkaa ja hevoset ravaa...En edes osannut muokata kuvista nättejä, hrr...värimaailma karmii selkäpiitä... En ymmärrä miten siskoni saa tuolla jotain kuvattua. Hän meinaan saa kuvista ihan normaaleja ja hienoja...:D

Uutta kameraa olenkin jo katsellut ja valintani on selvä. Nykyinen elää nyt jatkoajalla ja on selvää, että se hetkenä minä hyvänsä lahoaa oikeasti lopullisesti. Ei se enää oikein suostu aina tarkentamaan ja ikä on tuonut siihen kaikenmaailman pientä ongelmaa. Objektiivistakaan ei saa irti sitä mitä paremmalla kameralla saisi. Vaikka en ole mikään loistokuvaaja niin halu kehittyä on huima. Parempi kalusto avaisi uusia mahdollisuuksia ja monipuolistaisi harrastusta. Nyt nautin viimeisistä hetkistä tuolla kameralla ja hartaasti säästän rahat uuteen kameraan. Odotus palkitaan vielä!

Olbis pääsi irtojuoksemaan ilman noita kahta hölmöläistä. Se oikein innoistui ja päätti revitellä kunnolla häntä (siis nuo kaksi karvaa) tötteröllä. Olen niin iloinen, että se on säilynyt tuollaisena säpäkkänä kaikki nämä vuodet. Oliver on kyllä maailman mainioin hevonen, vaikka se ei säväytä kilparadoilla eikä ole kovinkaan osaava ratsu, mutta se on vaan niin viisas ja kiltti. Olen aivan varma, että se ymmärtää kaiken mitä sille puhuu. Elämäni rakkaus <3 p="">

Sillä aikaa, kun Oliver oli poissa laitumelta niin sekasorto selkeästi valtasi kaksi muuta kaviokasta. Hauskaa seurata miten hevoset reagoivat, kun yksi viedään pois laitumelta. Ajattelin, että nyt kun niitä on kolme niin ne eivät jaksa kiljua ja juosta toistensa perään, mutta olin väärässä. Kun Oliver oli poissa niin kumpikin hevosista huusi ja juoksi. Jönssi selkeästi muuttui vellihousuksi ja seurasi Sakaria joka päättäväisesti kierteli etsimässä pusikoissa josko Oliver löytyisi. Oliveria ei todellakaan kiinnostanut näiden kahden huutelut vaan se tyytyi olemaan aivan hiljaa ja nauttimaan rauhasta. Oliver on selkeästi sellainen jäsen laumassa, joka pitää järjestyksen ja rauhan yllä. Kun Oliver palasi niin Jönssi uskalsi alkaa taas pomottamaan Sakaria...

Mikäli Sakarin vie pois niin Jönssi alkaa huutaa ja juosta. Se jaksaa tehdä sitä hetken aikaa, mutta lopettaa, jos Sakari ei vastaa. Valitettavan usein kuitenkin Sakarille tulee hätä, kun Jönssi huutaa ja sitten ne kiljuvat toisilleen hädissään...>:( Oliveria ei tässäkään tapauksessa moiset pöhköt hevoset kiinnosta, kyllä se tarhakaveri aina on tähänkin asti palannut. Ei hätää siis.

Sitten, kun Jönssin vie pois niin oikeastaan ketään ei kiinnosta. Sakari huutaa pari kertaa perään, mutta ei saa mitään kohtausta. Jönssi ei huutele muille, jos se on minun kanssa ja näin rauha on maassa. Minusta on aika jännää, että ketään ei kiinnosta jos Jöpis häipyy, koska Jönssi on kuitenkin mukamas johtaja tällä hetkellä...Mutta hyvä näin, koska helpottaa huomattavasti Jönssin kanssa työskentelyä, kun kukaan ei hysterisoi sitä aidan toiselta puolelta. Ehkäpä Sakari ja Oliver ovat kuitenkin mieleltään hiukan tasaisempia (lue viisaampia) kuin tuo Ruotsin vahvistus, jonka kuppi menee aika helposti nurin milloin mistäkin.

Rohkea pikkuhevonen etsimässä ystäväänsä

Kohti uusia seikkailuja!

Jönssi ja Jönssin varjo...

Havahduin tässä jokin aika siihen, että Sakari ei ole enää sellainen pieni pörröinen vauvaponi. Se on hirveän hieno ja ryhdikäs nuorukainen. Kun se on vuotiaana noin hieno niin voi juku kuinka hieno siitä vielä tuleekaan.

Kaivoin nopeasti Sakarista pari vanhaakin kuvaa tähän. Tässä vaiheessa vain haaveilin tuollaisesta maailman kauneimmasta ponista... Voi juku miten pikkuinen söpöliini se onkaan. Huomatkaa, kuinka paljon sille on tullut lisää häntää ja harjaa. Sakarilla on muuten supersöpö kaksivärinen häntä, jos ette vielä ole sattuneet huomaamaan! Eikös minulla olekin aika hyvä ponimaku!

Sakari tammikuussa, arvatkaa hurmasiko tuo pieni maailman suloisin turpa minut heti!

Sakari 29.1.2016

Raketti

Pitää varmaan kasata Sakarista vauvakuvapostaus, kun se on jo noooin iso! Minulla on arkistojen kätköissä Sakarista aivan vauvakuvia, mutta pitääkin selvitellä saanko julkaista niistä pari täällä :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa!

Juomapaikalla kaikki hyvin!