tiistai 28. helmikuuta 2017

Aisojen välissä

Ollaan aina niin iloisia :D

Tänään Sakari oli niin edistynyt, että sille saatiin meidän teeseitse-aisat kiinni. Rakennettiin siis kahdesta metsästä raahatusta kepistä, laudasta ja paalinarusta sellaiset harjoitusaisat, jotta Sakari tottuu siihen, että takaa kuuluu outoa ääntä ja aisat saattavat koskettaa sitä. Olisi ehkä liian riskialtista laittaa ihan lähes upouudet kärryt tuon perään vielä kun se saattaa olla hiukan temperamenttinen.

Aloitettiin siitä, että käveltiin aidatulla kentällä niin, että Paula piti toista aisaa Sakarin kyljessä ja minä taluttelin Sakaria pitkin kenttää ja teimme kaarteita sekä pysähdyksiä. Sakari välillä hiukan alkaa häseltämään, jos en pyydä sitä keskittymään tarpeeksi ja silloin se "unohtaa" mitä oltiin tekemässä ja saattaa yhtäkkiä säikähtää kylkeä koskettavaa aisaa. Yritin pitää huolta siitä, että vauhti pysyy maltillisena ja Sakari joutuu keskittymään joka askeleeseen. Välillä onnistui paremmin ja välillä noh...huonommin.

Sakke alkoi kyllä hyvin taas keskittyä ja uskallettiin parkkeerata se kahden aisan väliin. Toistettiin harjoitus pari kertaa ja sitten kiinnitettiin aisat pikalukkoihin paalinarulla :D Käveltiin suoraa, pysähdyttiin, käännyttiin ja käveltiin suoraan. Siinä oli päivän harjoitus, kaikille jäi hyvä mieli. Maltti on valttia noiden ponien kanssa. Poni edistyy kokoajan tasaisen hyvin. Huomenna harjoitukset jatkuvat.


Jönssi ja minä ollaan treenailtu ahkerasti hangessa. Laukannostot ovat olleet huippuhyviä ja pellolla laukka tuntuu laukalta. Jönssi on hiukan ehkä suoristunut. Ollaan harjoiteltu maltillisia vastataivutuksia edelleen ja eilen illalla innostuttiin vielä tekemään väistöjä. Muutamia hyviä askeliakin saatiin. Tänään se sai ansaitun vapaapäivän, koska itse innostuinkin siivoamaan tallia ja tekemään katsausta tavaroistamme. Hirveästi tavaraa, mutta mitään ei taaskaan voinut heittää pois. "Sitä voi vielä joskus tarvita"...Hmm aivan varmasti.

Näillä näkymin hevosilla on hammashuolto tässä parin viikon päästä. Yritän saada sitä 13. päivälle, koska sitten lähden pariksi päiväksi kouluun ja hevosten suut saavat levätä. Tai siis Jönssin. En edes muista milloin Oliver on viimeksi käyttänyt kuolaimia, ajankin sitä naruriimulla...
Sakarille se on ihan ensimmäinen hammaslääkäri ja en tiedä mitä odottaa. Nyt se on kuitenkin hyvä tsekata, kun nuo ajohommat alkavat. Sen tiedän hevosteni hampaista, että Oliverilta puuttuu ainakin yksi hammas ja siltä on toiselta puolelta hampaat hiukan sökönä. Ilmeisesti ollut jo reilu kymmenen vuotta. Oliverille on kaiketi sattunut jokin onnettomuus sen villissä nuoruudessa. Se kuitenkin syö hyvin ja pysyy pulleana, en siis murehdi vielä. Jönssillä on ainakin purentavika ja varmasti piikkejä. Toivon taas kerran, että saisin selvyyttä siihen miten saisin sen suuta rauhoittumaan...

Ah, pakko laittaa postaukseen kuvitukseksi kesäisiä kuvia <3 p="">

Maailman paras Oliver

torstai 23. helmikuuta 2017

Ihmiskuvausta


Nyt poiketaan hiukan heppajutuista ja mennään valokuvauksen puolelle. Pidän valokuvaamisesta ihan hirveästi. Eniten tykkään valokuvata hevosia, mutta niiden kanssa on yksin hiukan vaikea toteuttaa mitään erikoiskuvauksia siksi tyydyn yleensä vain kuvaamaan kun kopotit möllöttävät tarhassa. Tarvitsisin ehdottomasti mahdollisimman monia avustajia, jotta saisin toteutettua kuvia siten miten haluan...Kuten aikaisemmassa postauksessani myös mainitsin niin säät eivät ole vapaapäivieni puolella ja se vaikeuttaa entisestään hevosten kuvaamista. Uuden kameran käyttöä pitäisi kuitenkin harjoitella ja päätinkin suostutella siskoni malliksi.

Ajattelin ottaa kuvia ulkona, mutta tietenkin heti kun aloitettiin kuvaukset alkoi tuulla aivan hirveästi. Luonnonvaloa piti kuitenkin saada, koska minulla ei ole mitään salamalaitteita enkä valitettavasti niitä edes osaisi käyttää. Päätin siis käyttää hevosteni tulevaa tallia erittäin päheänä studiona. Sisko vain melassiämpärin päälle istumaan ja sitten kuvia napsimaan!

Olen kiitollinen siitä, että minulla on oikeasti aika valokuvauksellinen sisko, joka suostuu istumaan kylmässä tallissa ämpärin päällä, jotta minä saan parannettua valokuvaustaitojani. Siskoni myös näyttää kiinnostuneelta, vaikka en jatkuvasti pomppisi tai rapistele leipäpussia taskussani. Mallin ohjaus on siis ihmiskuvauksessa hiukan helpompaa tai ainakin siskon ohjaus.


Koska kuvat eivät ainakaan minun taidoillani tule valmiina kamerasta ulos niin kyllä, minä muokkaan niitä. Käytän siinä pääasiallisesti lightroomia ja hienosäädöt teen photoshop CS6'lla. En ole mikään pro-muokkaaja joten säätelen ja vääntelen vain asetuksia niin kauan, että se jotenkin miellyttää silmää.

Laitoin screenshotin tuohon ylemmäksi josta näkee miltä kuva näyttää, kun se avautuu esikatseluun lightroomissa ja miltä se näyttää, kun olen tarpeeksi kauan sitä säädellyt. Siitä myös näkyy minkälaisilla asetuksilla kuvan otin ja millä objektiivilla. Rakastuin taas uudelleen sigmaani, aivan luotto-objektiivi.
Mitään ihmeellisiä muokkauksia en tehnyt, mutta silti ihan huomattava muutos noinkin pienillä säädöillä. Postauksen ensimmäinen kuva on sitten valmis kuva. Olen tehnyt siihen ihan pieniä muutoksia ja lisännyt vesileiman.

Näille kuville olen kaikille tehnyt samanlaiset muokkaukset, koska halusin että ne ovat "samaa sarjaa" ja ainakin omasta mielestäni se toimikin ihan hyvin. Nyt houkuttaisi tehdä hevosilla hiukan samanlainen kuvaus, mutta pitää vielä hiukan visioida sitä ja miettiä kuinka onnistun toteuttamaan sen. Minulla olisi monen monta hevoskuvausideaa, kunhan saan kaikki palaset kohdalleen...Kesäkarvaiset hevoset ovat sitäpaitsi hiukan edustavampia joten en viitsi kiirehtiä..:D


Mallin suosikkikuva.
Mitä mieltä tällaisesta hiukan erilaisesta postauksesta?
Suosikkikuvaa?

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Voihan villihevoset!


En ihan oikeasti ymmärrä miten aina silloin, kun minulla olisi vapaapäivä on joko harmaa tai muuten hirveä sää. Sitten kun istun sisällä töissä niin paistaa niin ihanasti aurinko, että en kestä! Tänään aamulla innostuin kun paistoi aurinko, mutta sillä sekunnilla kun kiirehdin kameran kanssa ulos niin tuli pilvistä ja tuulista. Pilvisyys ei olisi haitannut muuta kuin kuvaamista, mutta tallilla oli vastassa vain villihevosia. Jostain syystä ratsastus ei kauheasti houkuttanut, kun näin että Jönssi kulki aivan tuulen mukana. Onneksi kamera sattui mukaan kerrankin todistamaan sitä kuinka maailman kilteimmästä hevosestani kuoriutuu hurja villihevonen, joka riekkuu kuin nuori ori.

Kaikkihan alkoi siitä, kun Sakarilla oli tylsää ja se roikkui niin kauan Jönssin loimessa, että Jönssillä paloi totaalisesti hermot. Jönssi aluksi yritti vihjailla ihan vain takasia nostelemalla, että tuo ei ole soveliasta käytöstä edes huonotapaiselta kakaralta. Sitten nousikin jo hiukan takapää ja loppujen lopuksi sitten riehuttiinkin jo ihan kunnolla.

S: Jönssijönssijönssi kato mua, kato mua, kato hei mitä mä teeeen!


Sakarilla oli tänään myös ponikoulua. Se on nyt tutustunut hiukan aisoihin. Etsin siis metsästä sopivat kepit ja niillä ollaan siedätetty Sakaria siihen, että jokin raahautuu sen perässä ja koskee kylkiin. Nyt olemme käyttäneet vain toista aisaa ja tänään olisi voinut lisätä toisenkin mukaan, mutta Sakari ei keskittynyt sitten ollenkaan. Se aina häselsi omiaan ja unohti aisan olemassa olon ja säikähti, kun yhtäkkiä jokin osuikin kylkeen tai kuului epäilyttävää ääntä. Ei siis vaikeutettu tehtävää vielä.

Muuten Sakari onkin ollut ponikoulussa erityisen fiksu ja oppivainen. Mittasimme myös sen viime maanantaina ja Sakarin säkäkorkeus oli 142cm ja lautaskorkeus 146cm. Ei siis mikään pikkuponi enää!

Jönssillä treenit ovat menneet kivasti. Ensi viikolla saadaan puomeja ja näin ollen saadaan monipuolistettua treenejä ja päästään myös hyppäämään kotona. Mä sitten pidän puomitehtävistä ja etenkin kavaleteista, koska ne on niin suurenmoisen hyvää treeniä Jönssille ja minulle. Kenties pääsisimme aloittamaan "kisakaudenkin" jo parin kuukauden sisällä :D

Jönssi on niin kaunis
Dinosauruksia vai hevosia?
puspus


ne näyttää ihan parhailta ystävyksiltä.

Olen kyllä ihan huippuiloinen siitä, että Jönssi leikkii Sakarin kanssa. Mietin aluksi, että tuleekohan Sakarista ihan kieroon kasvanut lapsi, kun sillä on vain niin paljon vanhempaa seuraa eikä kukaan sen kanssa leiki. Onneksi Jönssi ilmeisestikin on löytänyt taas sisäisen lapsensa ja on salaa ihan yhtä innoissaan kuin Sakarikin. Kyllä Oliverkin salaa leikkii noiden kanssa, mutta kun minä menen paikalle niin se seisoskelee vieressäni ja ihmettelee kuinka lapsellisia nuo kaksi ovatkaan...


Jönssi kutitti Sakaria vatsasta...

...ja Sakariahan kutitti niin että se kaatui :)

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Vatsalihastreeniä


Nyt on treenailtu vatsalihaksia niin Jönssiltä kuin minultakin. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy niin olemme löytäneet vihdoinkin juoksutusavun, joka toimii Jönssillä. Olen juoksuttanut nyt tuon naruviritelmän avulla kolme kertaa ja joka kerta Jönssi alkaa kulkemaan paremmin. Ensimmäisellä kerralla se meni hiukan hämilleen ja yritti vain juosta narua vastaan, lopetettiin heti kun se laski hiukan nenäänsä alemmaksi ja löysi jonkinlaisen tahdin itselleen. Toisella kerralla se oli aluksi hiukan hämmästynyt myöskin, mutta tajusi jutun jujun vihdoin. Tänään se hoksasi homman heti ja työskenteli mielellään koko kropan läpi. Vatsalihakset ja selkäfileet saivat taas tarkoituksen ja hevonenkin alkoi näyttää hevoselta eikä tikittävältä hirveltä.

Ostin tuon juoksutusavun ihan heräteostoksena ja ajattelin, että se on vähän turhake, mutta ei todellakaan. Ehkä paras apuohja, joka Jönssillä on ollut. En ole edes aikoihin juoksuttanut, kun sekin on ollut niin turhan tuntuista, kun Jönssi hukkaa tahdin ja kiitää vain narun päässä niin että minulla pyörii jo päässä. Nyt se selkeästi joutui hiukan keskittymään ja tekemään oikeasti töitä.


Koska motivaationi ratsastuksen suhteen on kasvussa niin halusin myös tietenkin ratsastaa. Olin kuitenkin liian laiska hakemaan satulaa, joten päädyin hiukan jumppailemaan ihan ilman satulaa. En aikaisemmin ole pystynyt istumaan metriäkään Jönssin ravissa ilman, että meinaan pudota joka toisella askeleella, mutta nyt sujuvasti ihan oikeasti tehtiin töitäkin ravissa.

Jönssi vaikutti tyytyväiseltä, ei viskonut päätä eikä heittänyt minua alas. Se kuunteli ja oli aika hyvin avuillakin. Mitään vaativaa ei todellakaan tehty. Ihan vain pyörittiin ja hyörittiin. Jönssi viime vuoden lopussa hukkasi aika usein tahdin ravissa, mutta nyt sellaisesta ei ole enää tietoakaan. Onneksi.

Edelleenkin Jönssi on aika levoton suustaan. Se on rauhoittunut paljon, eikä se esimerkiksi enää revi ohjia pois tai paina niin paljon ohjalle, että joudun kannattelemaan sitä kaikilla voimillani. Satulan kanssa se on hiukan parempi, mutta nyt ongelma hiukan korostui kun kehonhallintani ei aivan ollut täydellinen. En usko, että sillä ikinä tulee suu pysymään kiinni, kun se tekee tuota kuitenkin hyvilläkin ratsastajilla. Tuntuman kuitenkin yritän pitää mahdollisimman pehmeänä, vaikka se ei ehkä siltä näytäkään. Mielikuva hevosen suupielen silittämisestä auttaa tässä :D




 Jönssi liikkui aika kivasti, vaikka tämä oli meidän kummankin epämukavuusalueella selkeästi. Päätettiin hiukan pitää hauskaa ja kokeiltiin nostaa hurjasti jopa laukka. Ensimmäinen laukka nousi pienen alkuhämmennyksen jälkeen, Jönssin piti varmistaa, että ihanko oikeasti me nostetaan laukka ilman satulaa...Selvittiin siitä hengissä, vaikka Jönssi yritti tehdä pientä itsemurhakäännöstä. Jatkettiin ravailua, mutta Jönssi olisi halunnut vielä laukata ja se sinkosi kuin raketti matkaan. Tässä voin myöntää, että se tuli niin yllättäen että kyllä, repäisin rumasti hevosta suusta ja se näytti järkyttyneeltä, mutta tokeni tästä ja päätti, että kyllä rauhallisesti ravaaminen on parempi idea.


Lähes hallitusti laukattiin hetken aikaa.
APUAAAAA! Ei enää läheskään hallittua.
Loppuravit ravailtiin pidemmällä ohjalla. Hiukan lyhyehköt nuo ohjat ovat, joten jouduin pitämään harjasta kiinni samalla kun Jönssi roikotti turpaansa maassa. Sillä on hiukan inhottava tapa repäistä itselleen aina lisää ohjaa, vaikka ohjaa ei olisikaan enempää tarjolla. Sitten roikun sen kaulalla, jotta Jönssönen saa venytellä tarpeeksi.

Oma asentoni loppuraveissa kertoo jotain siitä kuinka rankkaa tämä oli. Olisin voinut lysähtää vain makaamaan Jönssin selkään, kun vatsalihaksia vain heikotti. Vissiin pitäisi välillä muistaa kuntoillakin...

Jönssin ratsastamisen jälkeen oli vuorossa Sakarin ponieskaria. Eilenkin ohjasajettiin sitä ja tänään se vihdoin osasi mennä ihan ilman taluttajaa. Siitä on videota instagramissa ja Yonkers Boko-facesivulla. Seuraavaksi laitetaankin Sakarille aisat ja katsotaan mitä se niistä sanoo. Pian pääsen hyvässä lykyssä oikeasti ponini kärryille! Huisia.


Loppuraveja.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kohti kevättä


Vaikka sää on harmaa, kolea ja jotain lumen tapaista tippuu taivaalta niin hevoset ovat selkeästi jo menossa kohti kevättä. Vielä ei tipu keneltäkään karvat, mutta pian sekin varmaan alkaa. 

Oliver menee aina hiukan sekaisin keväästä. Sillä on varmaankin jo hiukan dementiaa eikä se aina muista, että ikää tulee mittariin jo 22 vuotta. Se revittelee hiukan hurjemmin kuin Sakari. Siinä saa kaikki pysyä pois alta, kun Oliver pistää töppöstä toisen eteen. Koska Oliver on myös lellitty niin se saa etuoikeutetusti käyttäytyä miten huvittaa. Onneksi Olppis on myös maailman kiltein hevonen ja vaikka se saakin tehdä mitä haluaa niin se silti käyttäytyy aika hyvin.

Kevät tekee myös Oliverista pienen diktaattorin hevoslaumassa, joka on kyllä ihan hyvä juttu. Sakari on toistaiseksi pysynyt visusti lauman alimpana eikä reteile sillä, että hän on ORI. Kerroin kyllä jo Sakarille, että turha yhtään siinä isotella. Syksyllä se on teknisesti ottaen yhtä ruuna kuin kaikki muutkin. 



Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin niin sää oli erittäin haastava valokuvaamiseen, mutta oli ihan pakko ottaa kamera esiin kun kaikki hevoset suostuivat kerrankin esittämään parastaan. En oikein tiedä olisiko pitänyt ylivalottaa kuvia hiukan, jotta niistä saisi kirkkaampia vai mitä. Oliverin kuvaaminen oli vaikeinta, koska se on tummin, Sakarin taas helpointa, koska se on vaalea, merkillinen eikä missään hervottomassa pörrökarvassa.




Piti yrittää ottaa Sakarista rakennekuvaakin, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Heti kun pääsin itse kuvasta pois niin Sakari päätti asetella jalkansa uudelleen. "Pieni" takakorkeuskin korostui mukavasti, kun Sakari peruutti takapäänsä kokoajan mäkeä ylöspäin..:D


Nyt kun kevät on vihdoin tulossa (jep...on helmikuu...) saan kaikenlaisia uusia ideoita kesää varten. Ajattelin hankkia Jönssille töppöset! Niin siis bootsit. Hevosenihan on tällä hetkellä kaikki kengättömiä, koska Oliver ei tarvitse, Jönssin kaviot murenivat kenkien kanssa pois ja Sakarillakaan asia ei ole vielä ajankohtainen. Treenaus olisi kuitenkin helpompaa, jos olisi kengät. Siis jos ne pysyisivät jalassa ja kaviot eivät hapertuisi. Päätin ratkaista ongelman ja olenkin nyt ahkerasti selaillut bootseja ja seuraavan vuolun yhteydessä varmastikin mittaan Jönssin tassut ja tilaan sille töppöset.

Pääsemme nextille levelille treeneissä, kun voimme hiukan huolettomammin mennä maastossakin pidempiä pätkiä vauhdikkaammin. Ongelma on esimerkiksi sorateillä se, että tuntuuhan sellaiset kivet jalkapohjissa inhottavilta. Siksi skippaamme sellaiset pätkät ja menemme vain sileillä teillä tai metsässä. Kentällä niitä tuskin tarvitsee ja näin ollen käyttöikäkin töppösillä lisääntyy, ei siis tarvitse ehkä ihan heti olla ostamassa uusia.

Nyt jatkan siis bootsien selailua ja yritän saada seuraavista postauksista hiukan enemmän ajatuksella tehtyjä. Piti vain julkaista muutama näistä kuvista, jotta en aivan tyystin unohda niitä...Sitten vain jotenkin päädyin selittämään bootseista...Hmm?




keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Irtohypytys & Lainaponin ratsastus


Kaksi vapaapäivää on kulutettu parhaalla mahdollisella tavalla. Heppailemalla tietysti.

Tiistaina käväistiin maneesilla viiden ponin sekä Jönssin kanssa. Pääsin harjoittelemaan paljon trailerilla peruuttelua, kun käänsin sen aina tallin pihassa, kun käytiin vaihtamassa hevoset. Hypytettiin ensin kaksi Sakarin ikäistä tammaa sekä vuotta vanhemmat oripojat. Sitten tietysti Sakari ja Jönssi.

Jönssi hyppäsi ensin, koska väsyneenä se käyttäytyy paremmin trailerissa. Hiukan oli jännittävää, kun Sakari jäi traileriin ja Jönssi joutui iiihan yksin menemään maneesiin. Hetken se juoksenteli villisti sinne tänne ja sitten suostui aloittamaan esteiden hyppelyn. Muutaman kerran sitä alkoi ahdistamaan ja se kielsi esteelle keskellä kujaa, mutta sitten se muisti että ainiin, kyllähän näitä voi hypätä. Loppujen lopuksi Jönssi hyppäsi mielellään ja tajusi jopa ottaa laukka-askeleet esteiden välissä. Se kyllä rasittui hirveän paljon henkisesti ja raukka oli aivan puhki, vaikka ei se nyt ihan kauheasti joutunut ponnistelemaan. Hyvää psyykkistä treeniä siis :'D Pidettiin esteetkin pieninä, jotta Jönssi saa itsevarmuutta ja oppii hyppäämään myös ilman, että patistan sitä kokoajan.



Sakari oli seuraavana vuorossa ja se käyttäytyi maneesissa niin kuin se olisi sille arkipäiväinen asia. Rohkeasti se viiletti hallia ympäri ja parit rodeotkin innoistui heittämään. Luojan kiitos sillä ei vielä tarvitse ratsastaa. Sen verran hurjan näköistä rallittelua oli.
 Viimeksi käytiin maneesilla hyppäämässä Sakarin kanssa viime syksynä sen ensimmäiset esteet ja pidettiin silloinkin homma helppona ja kivana. Nyt huomasi, että viimekertainen harjoittelu oli kasvattanut Sakaria henkisesti ja se paljon rohkeammin ja itsevarmemmin ylitti esteet. Viimeksi se hiukan kolisteli puomeja ja väsyi nopeammin, mutta nyt se ihan innoissaan meni kujaan uudestaan ja uudestaan. Hitsin hauskaa!


S kyllä hyppää hienosti. Ihan tuosta noin vaan vaivattoman näköisesti se ylitti esteet toistensa jälkeen. Eihän ne mitään isoja esteitä olleet, mutta vasta ponin toinen kerta esteillä ja se on niiiiin taitava. Voi juku olen niin innoissani siitä mitä tuosta vielä tuleekaan. Mahtava poni!

 Kasasin lyhyen videopätkän Jönssistä ja Sakarista hyppäämässä  sen voit katsoa TÄSTÄ, jos upotettu video ei näy :)



Tänään ratsastin taas Nellalla. Sain siitä jopa ihan todistuaineistoa kuvien muodossa, kiitos paljon siskolleni joka jaksoi vaivautua. Kuten kuvista näkyy niin ratsastimme pellolla. Kenttä muistutti enemmän luistinrataa kuin ratsastusaluetta, joten mielummin menin pellolle. Siellä olikin oikein mukavaa ratsastella. Jönssin kanssa aina hiukan hirvittää, mutta Nella ei kauhean vauhdilla varmastikkaan käsistä lähde, jos se nyt jostain syystä sekoaisi ja lähtisi.

Tehtiin taas samoja juttuja. Vastataivutukset sujuivat jopa ilman kentän aitojen tukea, laukka nousi ja tempoa sai säädeltyä ihan superhitaaksi tai reippaammaksi. Nella alkaa toimia joka kerta paremmin, mutta se myös alkaa olla joka kerta tarkempi siitä, että annan oikeat avut.

alkuravailua

Olen ihan todella kiitollinen siitä, että saan ratsastaa näin hienoa ponia, vaikka itse en ole mikään kummoinen ratsastaja. Jönssin kanssa sujuu niin paljon paremmin, kun välillä saa työskennellä näiden oikeasti ratsujen kanssa. Lisäksi sitten jonain päivänä, kun Sakarilla voi ratsastaa niin on paljon helpompaa varmasti, kun olen ratsastanut näillä poneilla ja ehkä opin vielä tässä jotain ennen kuin on se aika.

Olen kyllä hurahtanut täysin näihin isoihin poneihin. Ennen luulin aina, että en todellakaan voi ratsastaa millään ponilla, mutta eiväthän nämä nyt edes niin pieniä ole. Paljon helpompi näillä on ratsastaa kuin korkealla ja kapealla Jönssillä. Jotkut ovat ihmetelleet, että miksi hankin ponin kun enhän voi edes ratsastaa sillä. Uskallan väittää, että Sakari on minulle tulevaisuudessa täysin sopivan kokoinen ratsu. Se on vankka, mutta sporttinen eikä se kuitenkaan ole mikään pikkuponi.

En muuten muista olenko kertonut Nellasta tarkemmin, mutta se on siis väriltään kultainen ja pitää ilmeisesti syömisestä. Hehe, eivais. Nella on welsh part bred, sen isä on welsh cob ja emä puoliverinen.


En vielä osaa laukata Nellalla täydellisesti, mutta paljon olen laukkaamisessa kehittynyt. En siis oikeastaan vuosi sitten osannut laukata ollenkaan tällaisella pomppuhevosella. Welshin ja lämppärin laukassa on meinaan aika merkittävä ero.

Muistan kun laukkasin ensimmäistä kertaa Nellalla, joskus viime kesänä maastossa ja mietin että miten ihmeessä siellä pystyy istumaan, kun oikeasti tuntui siltä, että olisin superpallon päällä. Nykyään menee jo hiukan paremmin, mutta tänään oli sellaisia hetkiä että en oikein tiennyt miten päin pitäisi istua, kun Nellan takajalat olivat viritetty vietereillä. Ei, ei se pukitellut. Sen laukka on vaan niin lennokasta :D


Loppulaukkoja mentiin piiitkällä ohjalla niin, että Nella oikeasti sai venyttää koko selkäänsä. Minulla ei taito riitä ratsastamaan hevosta optimaalisesti niin korvaan sitten puuttuvan taidon tällaisella, Nella onneksi osaa käyttää selkäänsä, jos sille antaa mahdollisuuden. Kunhan hevonen pysyy kunnossa ja vetreänä niin olen tyytyväinen. Kultainen ponihan näyttää aivan varteenotettavalta westernhevoselta...


Loppuraveja
 Tällaiselta näyttää siis Nellan ja minun menoni tällä hetkellä. Voin sitten verrata tapahtuuko taas kehitystä mihinkään suuntaan. Toivottavasti olen jo vuoden päästä taitavampi! Hetken kadoksissa ollut motivaatiokin alkaa palailla, kun pääsee pois vanhoista kaavoista ja oppii uutta. Jönssikin on riemuissaan, kun ratsastan paremmin aina, kun olen ensin käynyt ratsastamassa Nellan.

Tällaista tällä kertaa. Katsotaan, jos saisin kuvaajaa Jönssinkin ratsastukselle! :)