Moimoi madot!

Kevät ja syksy on haastavaa aikaa, jos omistaa tuollaisen Jönssihevosen. Tänään kävin raahaamassa kaupasta kauhean kasan rehua, soijaa ja biotiinia. Jönssi on päättänyt aloittaa karvanlähdön ja siitä on puhti aivan pois. Olen antanut sen pitää kevyen pääsiäisen, koska koko hevonen vain on niin väsyneen oloinen kokoajan. En myöskään ole varma, että kuvittelenko vai onko Jönssi oikeasti laihtunut taas. Etupää näyttää normaalilta, mutta takapää näyttää laihalta. Hevosen kärsinyttä olomuotoa vielä korostaa se, että se on nyt joka päivä päättänyt kuorruttaa itsensä kuralla. Ehkä se ei oikeasti ole laihtunut, mutta hiukan reppanalta se näyttää. Päätin toimia ennen kuin monen vuoden työ valuu hukkaan ja Jönssi laihtuu taas pieneksi kuivaksi kasaksi.

Olin jo hankkinut matolääkkeet valmiiksi, mutta ajattelin hoitaa kevätmadotuksen vasta huhtikuun lopussa/toukokuun alussa. Madotin hevoset kuitenkin jo tänään, että voin sulkea madot pois ja keskittyä ruokkimiseen ja liikuntaan. Hampaiden vuosihuolto on maanantaina ja silloin saadaan varmistettua, että Jönssi saa myös ruuan alas.

Maastotkin alkavat hyvää vauhtia olla sulat ja päästäänkin treenaamaan takapäätä taas mäkien avulla. Hiukan heikosti ollaan nyt maastoiltu, kun kengättömillä hevosilla on hiukan vaarallista tuolla peilijäällä liukastella. Toivottavasti Jönssi nyt hiukan piristyisi, kun päästään maastoilemaankin. Karvanlähtö tuota hevosta varmaan eniten väsyttää tai sitten se vaan on alkanut aikuistumaan ja rauhoittumaan.

Oliver on ainakin superpirteä. Se kirmailee tarhassa, kuin mikäkin nuorukainen ja vaatii kokoajan huomiota ja herkkuja. Lisäksi sillä on aikamoinen vauhti päällä. Ratsastaessa se ei malttaisi kävellä ollenkaan vaan kokoajan pitäisi hölkkäillä korvat ja häntä tötteröllä. Kauhealla kiireellä menossa kaikkialle...Höpsö hevonen. Olisittepa nähneet sen ilmeen tänään, kun olimme lähdössä lenkille ja jouduin kääntymään pihatieltä vielä takaisin tallille, kun unohdin ottaa rengaspumpun mukaan (piti viedä se poikaystävälleni...). Oliver oli niin pöyristynyt "AI EIKÖ ME MENNÄ LENKILLE?"...Onneksi se sitten oli tyytyväinen taas, kun pääsi etenemään.

Nyt jännityksellä jään odottamaan, että saanko Jönssiä paremman näköiseksi uudella ruokinnalla. Yleensä olen sillä kannalla, että "vähemmän on enemmän", mutta soijarouheen olen oikeasti nähnyt positiivisesti vaikuttavan, joten nyt testataan sitten miten se toimii Jönssillä. Toivottavasti minulla on kohta hiukan uljaamman näköinen hevonen taas. Pitää varmaan muistaa ottaa kuva siitä miltä pölyinen Jönssihevonen näyttää. Onneksi kesällä siitä viimeistään tulee ainakin kiiltävä ja komea. Tämä kurainen kevät on hiukan kurjaa aikaa...Enkä viitsisi laittaa loimia päälle, johan nuo hevoset paistuvat tuolla auringossa, jos niille heittää takit päälle!

Hyväksytty tulos!

Päätettiin aivan extempore osallistua estekilpailuun, koulukilpailuun ja vielä pukuratsastukseen. En ehtinyt edes harjoitella oikeastaan ollenkaan. Keskiviikkona otettiin parit hypyt pienen risuesteen yli ja siitä rohkaistuneena uskaltauduttiin kisaradalle. Päätettiin lisätä hiukan haastetta ja ilmoittauduttiin myös raviohjelmaan. Jönssi tai minä ei ikinä olla oltu koulukilpailuissa, joten oli helppo aloittaa tuollaisista kisoista, joissa pystyimme olemaan valeasuun naamioituneina.

Jönssin piti esittää yksisarvista, mutta koska se esitteli kaikki parhaat puolensa vetäisemällä ihan oman riehumisshown käyntiin niin sarvi ei pysynyt menossa mukana, saati sitten harjaan kiinnitetyt kukkaset. Ihme kyllä minä pysyin! Muilla paikalle saapuneilla oli tietysti hyvin käyttäytyvät hevoset ja Jönssi varmasti herätti huomiota, koska se ei oikeastaan hetkeäkään ollut rauhassa. Hetken ehdin jo miettiä, että pitäisikö suosiolla vain lähteä vähin äänin kotiin...

Esteverkassa Jönssillä oli melkoinen vauhti päällä ja jouduin pitämään sen käynnissä lähes kokoajan, koska muuten se ryntäili esteille aivan out of control ja minä yritin pysyä kyydissä. Oman ratansa Jönssi hyppäsi yllättävän rauhallisesti, hiukan ovipäädyssä se taisi hiukan keventää etupäätään, mutta päästiin rata puhtaasti yli ja näin ollen saatiin ruusuke! Se onkin Jönssin ja minun ensimmäinen ruusuke ja olenkin siitä hyyyyvin ylpeä. En edes ehtinyt kävellä rataa, kun jouduin itse pitämään hevoseni kurissa, mutta löysin tiet silti oikeille esteille! Aika hyvin...vai mitä?

Joidenkin hevosten ongelma on, että ne eivät halua mennä maneesin. Ajattelin, että Jönssillä olisi näin, mutta se ei halunnutkaan maneesista pois! Ulkonahan oli tuulista ja kylmää. Siitä syystä se yritti vältellä ovipäätyä myös kouluradalla, eikä millään olisi halunnut mennä tervehtimään tuomaria, koska minähän voin ratsastaa sen, vaikka ulos maneesista kylmyyteen.

Ajattelin, että kouluradasta tulisi vähintäänkin katastrofaalinen ja meidät hylättäisiin heti alussa. Toisin kuitenkin kävi, josta olen hyvin ihmeissäni. Tulokseksi tuli 50% ja olen niin maailman tyytyväisin. Ensimmäiset koulukisat meillä kummallakin, ei kunnolla edes harjoiteltu ja Jönssikin keksi hiukan omalaatuisia tempauksia ja silti selvisimme hyväksytysti läpi! Sain radan videolle ja krhm...siitä onkin hyvä lähteä parantamaan seuraaviin kilpailuihin. Mielestäni tämä kouluratsastusosuus oli paljon jännittävämpää, kuin esteet.

Jönssi tervehtii tuomaria...

Melkein jopa ratsukon näköinen parivaljakko!

Pysähdys olisi mennyt paremmin, ellei Jönssi olisi nykinyt päätään tuosta ylös ja takaisin alas n. sekunnin välein...:D

Vaikka joku varmasti itkisikin, että hyi kuinka surkea tulos niin me ollaan aidosti onnellisia! En olisi uskonut, että pärjätään näinkin hyvin. Me ylitettiin reilusti ne tavoitteet, joita uskalsin asettaa. Aivan paras Jönssi. Yksi tavoite taas saavutettu ja nyt ainakin ollaan hyväksytysti jollain tasolla! Hyvästi puskaö, täältä tulee raviohjelmataso! :D

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Olen viivytellyt tätä postausta aivan liian pitkään. Kyseessä on Horse Fair-postaus. En ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa ilman kuvia. Päätin jättää kamerani kotiin ettei se olisi kokoajan edessä, kun riennän messutarjousten perässä tai seikkailen väkijoukossa. Hiukan harmittaa tämä kuvattomuus, mutta jääpähän ainakin jotain mielikuvituksenkin varaan.

Olisin halunnut olla useampanakin päivänä messuilla, jotta ehtisin keskittyä ohjelmaankin. Perjantain olin kuitenkin töissä ja lauantaina estekisoissa auttelemassa, joten ainoaksi päiväksi jäi sunnuntai. En ole vielä kertaakaan ollut sunnuntaina Horse Fairissa, mutta voin kertoa, että sunnuntai on ehkä paras päivä messuille! Väkeä ei tuntunut olevan niin paljon ja onnistuin napsimaan itselleni melkoisen loistavia tuotteita melkoisen halpaan hintaan.

Ohjelmaan en valitettavasti ehtinyt perehtymään sen kummemmin, koska minun oli vain niin vaikea lähteä hypistelemästä hevostarvikkeita. Satulahuovat ovat heikkouteni, mutta onneksi niitä ei voi olla ikinä liikaa! Ärh...Piti puhua siitä ohjelmasta. Minä lähinnä kiertelin pienillä kojuilla juttelemassa siitä ja tästä ja tuosta. Perehdyin mm. valjakkoajoon ja tulin siihen tulokseen, että se olisi varmasti hauskaa, mutta aivan turhan kallista ja haastavaa. Testasin tasapainolautaa ja onnistuinkin seisomaan siinä yhdellä jalalla määräajan ja sain palkinnon! Aivan mieletöntä. 

Poliisien esitystä olisin halunnut katsoa, mutta hyvällä tuurillani olin paikalla juuri hetki onnettomuuden jälkeen. Tulipahan jäätyä katsomaan sitten myös viikinkihevosten esitys ja mielestäni se oli oikein kiva. Olen aina salaa haaveillut omasta vuonohevosesta, mutta taitaa jäädä haaveeksi vain!

Takaisin expoalueelle!

Onnistuin tekemään lähes kaikki ostokseni hevarissa ja löysinkin kaiken kerrankin mitä olin ostamassa. Tarkoitus oli ostaa uusi satulavyö sekä ratsastushanskat. Löysinkin kivan tarjouksen anatomisesti muotoillusta equitaren nahkaisesta satulavyöstä ja näin ollen vyö pääsi uuteen kotiin ja Jönssin satulaan. Siihen samaan settiin saatiin hyvällä tarjouksella musta Cavallino Marino satulahuopa, johon olen rakastunut aivan täysin. Löysin myös uuden Mountain Horse takin hiukan olin pettynyt, kun niitä ei ollut mustina, mutta päätin kokeilla jotain uutta ja ostin sellaisen ruskean! Minullahan oli jo lähes samanlainen mustana, mutta halusin sellaisen toisen, koska se on vain paras takki joka minulla on ikinä ollut. Ruskeat equitaren ratsastushanskatkin löytyivät. Oli jo aikakin ostaa uudet hanskat, kun vanhoista on pelkät riekaleet jäljellä...Havahduin tähän, kun kämmeneni alkoi näkyä hanskasta läpi ja sormikin saattoi pilkistää hanskan sisältä...:D Lisäksi löysin KYMMENELLÄ EUROLLA valkoisen Cavallino Marino satulahuovan.

 Arvatkaa olenko onnellinen materialisti nyt?

Jos jotain negatiivistä pitää keksiä niin hiukan olin pettynyt, kun myynnissä ei ollutkaan sellaisia pieniä söpöjä hevospehmoleluja, joita on ollut parina aikaisempana vuotena. Olisin halunnut perinteisesti ostaa sellaisen...

Muut tarvikkeet ovat jo päässeet käyttöön, mutta huovat odottavat vieläkin sitä oikeaa hetkeä...

Lähdettiin messuista pois ja sain juuri viestin, kun oltiin poistuttu autolla parkkihallista, että voitin playssonin arvonnasta rehusäkin. Äkkiä vaan puhelua naapurille, joka vielä onnekseni oli messuilla ja hän sai kunniatehtäväkseen edustaa minua ja noutaa säkin matkaan. Rehu oli Hippolytin Natur Müslia ja nyt säkki onkin Jönssin ja Oliverin herkkuna. St. Hippolyt natur müsli. Hiukan suolainen hinta kuitenkin jättää herkuttelun näillä näkymin vain tähän yhteen säkkiin. Onneksi Oliver ja Jönssi eivät nirsoile ja niille kelpaa halvempikin ruoka! Tuo mysli kyllä tuoksuu aivan järjettömän hyvälle ja koko tallissa on sellainen makea haju (haisee siellä myös kakka!). Säilytin hetken säkkiä autossani ja en edes olisi tarvinut wunderbaumia, jos olisin jättänyt säkin asustamaan autooni. Suosittelen ainakin siis wunderbaumiksi näillä kokemuksilla. Nam.

Olen myös menossa Tampereen hevosmessuille, voisin yrittää panostaa postaukseen enemmän sieltä, mutta en lupaa mitään. Mikä ihmisiä messuissa kiinnostaisi? Itseäni ainakin kiinnostaa hiukan turhan paljon uudet varustehankinnat.

Ylämäki, alamäki yhdessä kulkien...

Yksi ainoa hyvä pätkä tältä päivältä riitti. 

Jönssi on ollut nyt pitkän aikaa aivan loistava. Ainoastaan laukassa meillä on ollut hankaluuksia, kun Jönssi yrittää hiukan vaarallisesti riistäytyä Oliverin luokse. Varsinkin nyt, kun pelto on joistain kohdista hiukan jäinen niin lisää jännitystä hiukan turhan paljon...

Torstaina oli hevoskoulua ja kaikki muut kuvat ovat siltä päivältä paitsi ylin. Jönssi ei enää torstaina vaikuttanut niin hyvältä, kuin se on ollut. Loppua kohti siitä kuitenkin tuli todella kiva, mutta aluksi vaikutti ja näytti hiukan siltä ettei se keskity ollenkaan eikä olisi malttanut tehdä kunnolla. Siirtymillä saatiin se sitten kuitenkin kuulolle, mutta minulle jäi hiukan hämmentynyt tunne. Eilinen oli vapaa, koska oman mukavuuteni vuoksi en halunnut mennä kovalla tuulella ratsastamaan. Varsinkin, kun Jönssi on tuollainen tuulella kulkeva...

Tänään en osannut ollenkaan ratsastaa. Kaikki meni aivan surkeasti. Aluksi aamulla korvani meni lukkoon ja se tunne on aivan kamala, kun ei kuule mitään. Vasta äsken sain korvan auki ja nyt se on aivan saakelin kipeä! Puolikuuro korva ärsytti ja vihastutti minua, varmaan hermostuneisuuteni sitten tarttui Jönssiinkin. Unohdin hanskat kotiin ja ratsastussaappaiden puuttumisen huomasin vasta, kun olin päässyt pellolla selkään. Ratsastus on todella haastavaa ilman kunnon saappaita. Nilkkani muljahtelee miten sattuu ja tuntuu, että en pysy kyydissä, jos Jönssi tekee yhdenkin arvaamattoman askeleen. En kuitenkaan jaksanut enää kääntyä hakemaan saappaita ja nyt kaduttaa. 

Jönssillä oli vauhti päällä ja se yritti muutamaan otteeseen lähteä. Itselläni kouraisi oikein sydämestä joka kerta, koska luultavasti, jos Jönssi olisi päässyt lähtemään niin se olisi juossut suoraan jäätikkökohdasta ja oltaisiin aika varmasti kaaduttu.

En kuitenkaan voi ottaa Jönssiltä kaikkea vauhtia pois, koska sen pitää saada liikkua rennosti eteen, mahdollisimman isosti. Lisäksi, vaikka Jönssi liikkuu reippaasti niin ei se mene sellaista kaahotusravia. Jönssiä on oikeasti aika vaikea saada kunnolliseen "ravuriraviin", maastossa se onnistuu kyllä, mutta tuo on nyt tuollaista kevyttä peltohölkkää. Voisin hyvin kuvitella, että se saattaisi näyttää jopa ihan hienolta hevoselta, jos saisin sen kulkemaan tasaisesti oikein päin. Haen edelleen rentoutta hevoseen. Mielummin annan sen turvan mennä maassa, kuin niputan sitä virkkuukoukuksi ylös. Tärkentä olisi nyt, että selkä ja takapää alkaisi toimia rehellisesti.

Tänään tuli vain yksi ainoa pätkä sellaista liikettä mitä etsin, mutta se riitti ja siihen oli hyvä lopettaa. Jönssikin muuttui aivan eri hevoseksi, kun sain homman toimimaan. 

Pakko muuten riemuita, että tämän päivän kuvia katsellessa huomasin, että Jönssi ei pitänyt suutaan auki hirveän usein! Viikolla 14 olisi hammashuolto, kummallakin hevosella ja kaviotkin katsotaan tässä lähiaikoina, kunhan löydetään sopiva aika sille. Pitäisi myöskin varmaan hieroa Jönssi taas.

Kova polte olisi maastoon mäkiä kiipeilemään, mutta kaikki tiet ovat niin jäisiä, että en uskalla lähteä kokeilemaan onnea. Kaipa ne tästä pian sulaisivat käyttökelpoisiksi. Onneksi tuolla pellolla on loivaa ylämäkeä ja alamäkeä niin saa siitäkin jotain irti.

Mitäs muuten tykkäätte uudesta ulkoasusta, jonka piti olla keväinen? Ei ainakaan kovin keväinen mielestäni, mutta mukavan raikas edelliseen verrattuna.

Kevättä kavioissa

 Horse Fair-postaus saa vielä hetken odottaa julkaisua, koska sain vihdoinkin ratsastuskuvia omasta ratsastuksestani ja omista hevosista. Jönssillä oli selkeästi kevättä kavioissa, koska se muutamaan otteeseen riistäytyi ja hiukan venytteli koipiaan kohti taivasta. Selkeästi kyseessä oli vain pieni hupsuttelu, koska Jönssihän meni välissä oikein nätisti ja kyllä sillä kelpasi ratsastella. Oma itsevarmuuteni on selkeästi todistetusti kasvanut ja enää tuollaiset loikat eivät hetkauta, meinasi alkaa vain naurattaa niin, että keskittyminen herpaantui...

Jonkinlainen mystinen vetovoima veti Jönssiä Oliveria kohti, joka huuteli tarhassa ja tästä syystä otimme pari aika räjähtävää lähtöä kotia kohti. Selvisimme kumpikin kuitenkin hengissä näistä poukkoiluista ja pystyimme jatkamaan töitä. Jönssi selkeästi halusi vain juoksennella ja minulla olikin täysi työ keskittyä siihen, että saisin sitä edes vähän johonkin rentouteen. Oma istuntani muuttui kauniiksi etukenoksi, kun yritin saada käden pysymään rauhallisena ja hevosen lähellä. Lisäksi olin ehkä hiukan varautunut siihen, että Jönssi saattaa keksiä jotain typerää. 

Kuvaaja hämmentyi Jönssin loikista niin, että jotkut jäivät kuvaamatta. Olisin kovasti halunnut itse nähdä miltä se näytti, kun Jönssi pysähtyi ja pomppasi puoli metriä suoraan ylöspäin selkä kaarella. Oma ilmeeni olisi ainakin ollut näkemisen arvoinen..."Miten se nyt näin....". Jönssi oli armollinen minulle eikä tehnyt julmia loikkasarjoja vaan pysyi yksittäisissä kevätjuhlaliikkeissä. Näin ollen minäkin pysyin selässä.

Kaviot kohti kevättä!

Ihan tällaista perus piaffetreeniä...

"JOKU TAISI KOSKEA MUN KAVIOON!"

 Jönssi ei ollut ainoa, jolla riitti virtaa. Oliver innostui tarhassa spurttailemaan ja loikkimaan. Jokaikinen kerta hämmästyn siitä, että miten noin pieni ja pyöreä hevonen voi lähteä sellaiseen vauhtiin...Kiihtyy nollasta sataan sadasosasekunneissa...Jönssi jää maistelemaan pölyä siinä vaiheessa, kun Oliver lähtee.

Melko villiä menoa siis tänään. Ratsastushousutkin repesivät tuossa tohinassa, en malta odottaa mitä huominen tuo tullessaan...:D

Black Beauty

Kiirettä pitää, mitenkäs muutenkan. Tällä viikolla on ollut kaikkea hieronnasta ja valokuvauksesta tallitöihin ja estekilpailuihin. Tunnit loppuvat kesken yleensä vuorokaudesta, kun mietin mitä kaikkea voisi tehdä. Viikon kohokohta oli selkeästi se, kun päätettiin kuvata tallin aivan upeaakin upeampi ori. Studiokuvat onnistuivat mielestäni paremmin kuin uskalsin odottaa. Eikai tuollaisesta hevosesta voikaan saada, kuin hyviä kuvia. 

Kaiken muun tekemisen ohella olen myös ehtinyt ratsastaa. Olen saanut todella hyvää opetusta työharjoittelupaikan omistajalta ja tadaa, voitteko uskoa.....Opin nostamaan laukan! Ihan oikealla ratsulla vieläpä. Vielä "hieman" hiomista tuossa ratsastuksen maailmassa, mutta eteenpäin ollaan menossa. Tämän lisäksi pääsin testaamaan toisena ihmisenä maailmassa erästä koulutettavaa villiponia. Ihan oikeasti villiponia. Kauhusta sinisenä kiipesin selkään, mutta selvisin hengissä myös selästä pois. Koulutus oli myös onnistunut sillä poni kuuliaisesti liikkui eteen ja pysähtyikin pyynnöstä, eikä yrittänyt riistäytyä tai heittää minua alas.  Huikean vaarallista elämää siis!

Vieressä vielä todistusaineistoa tästä villiponiratsastuksesta. Kuvasta voi lähes nähdä, että olen lopettanut hengittämisen jo muutama tunti ennen ratsastusta...

Tänään vietin aikaa estekisoissa kuvaten ja nostellen esteitä. Oli kyllä mukavat kisat, vaikka itselläni ei ratsua ollutkaan matkassa. Ehkäpä ensi kerralla Jönssin ja minun yhteistyö sujuu estekarkeloiden verran. Jönssikin on nyt selkeästi alkanut olemaan kuuliaisempi, kun olen ratsastanut erilaisia hevosia ja saanut opetusta hiukan useammin, kuin kerran kahdessa vuodessa. Valitettavasti ratsastukset sijoittuvat aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan, joten kuvaajan saaminen tai kuvien saaminen on mahdoton tehtävä, kesää odotellessa.

Huomenna on vuorossa joka vuoden kohokohta Horse Fair. Yritän metsästää itselleni uudet hanskat. Ratsastushousutkin olivat ostoslistalla, mutta ostinkin Susannalta hienot punaiset housut! Nyt vain toivotaan, että ne mahtuvat jalkaani tai mieluiten molempiin jalkoihin. 

Pidemmittä puheitta, lähden hoitamaan omia hevosiani ja te voitte nauttia Uljaan Mustan kuvista.