Hampaat ovat hevoselle melko elintärkeät, siispä niitäkin pitää hoitaa. Hevoset kyllä pärjäävät yllättävän huonoillakin hampailla, mutta se vaikuttaa tietenkin hevosen käyttöominaisuuksiin ja mukavuuteen. Minä olen pitänyt meillä raspausvälinä 8-10kk ja se on osoittautunut ihan hyväksi. Tänään meillä oli vihdoinkin "vuosittainen" hammashuoltopäivä. Hiukan jännitti mitä löydöksiä sieltä tulee vastaan...
Sakari sai olla ensimmäisenä vuorossa. Sillä oli hiukan jo keskittyminen alkanut herpaantua, kun ennen eläinlääkärin saapumista harjasin siitä irtokarvaa irti ja se joutui seisomaan katoksessa NIIIN kauan, että pienen ponin aika meinasi käydä tylsäksi. Sitten, kun eläinlääkäri saapui niin päästiin asiaan. Sakari ei ollut moksiskaan uudesta tilanteesta ja rauhoituksen jälkeen vielä vähemmän. Se oli heti aivan unessa. Eläinlääkäri käytti sellaista superkätevää päätukea, minun tarvitsi vain vähän pitää kiinni varmistukseksi ettei pää yhtäkkiä putoa tuelta.
Sakari oli aivan umpiunessa, koko toimituksen ajan. Sen hammaskalusto oli erittäin hyvällä mallilla. Olisiko ollut niin, että oikealta puolelta oli hampaat kuluneet enemmän joka johtuu luultavasti siitä, että Sakari pureskelee enemmän vahvemmalla puolellaan. Pikkuiset sudenhampaat olivatkin jo puhjenneet ja niistä ei toivottavasti tule aiheutumaan haittaa. Mikäli aiheutuu niin sitten vain poistetaan ne.
Sakari sai kehuja hyvästä käytöksestään (hah, kuka väitti että welshit ovat hulluja!) ja nyt voidaan alkaa tosissaan laittamaan niitä kärryjä ponin eteen, kun on varmistettu että suusta ei aiheudu vaikeuksia.
Sakari karsinaan lepäämään ja Oliverin vuoro olla potilaana. Olppis oli kaikista sitkein taas kerran ja se taisteli rauhoitusta vastaan kauiten. Se pysyi tosi skarppina pitkän aikaa, mutta pian oli pakko suostua hoidettavaksi. Suunavaajaa laittaessakin se puri hampaita niin kovaa kiinni, että joutui ihan tekemään töitä, että suuta sai auki.
Oliverin kohdalla odotin pahempaa. Sen hampaat eivät ikinä ole olleet mallikelpoiset, mutta kuulemma ne tulevat kestämään käyttöä vielä vuosia. Ne siis kestävät Oliverin elämän loppuun asti. Oikealta ylärivistä puuttuu hammas ja siitä syystä alarivistä vastakappale on ilman kulutuspintaa ja se kasvaa liikaa puuttuvan hampaan rakoon. Säännöllisellä hoidolla siitä ei ole haittaa, mutta jos hampaat jättäisi hoitamatta niin loppujen lopuksi alahammas kasvaisi yläleuasta läpi. Hyi. Onneksi Oliver saa asiantuntevaa hoitoa.
Mielenkiinnosta kurkistin kaikkien hevosten suuhun ennen ja jälkeen niin onhan siinä aikamoinen ero kaksivuotiaan ja kaksikymmentäkaksivuotiaan välillä.
Jönssin suuta jännitin ehkä eniten. Ihan turhaan. Se on kuulemma kuin oppikirjaista. Torahampaat olivat hiukan turhan terävät ja piikkejä oli vähän. Kulutus oli kuitenkin melko tasaista ja hampaat olivat tallessa. Syy suun levottomuudelle ei siis ole varsinaisesti suussa. Ehkäpä se on vain keskittymisestä johtuvaa mupeltamista.
Hyvillä mielin jatketaan siis treenailua ja keskitytään siihen tärkeimpään; eli syömiseen täysillä.
Pakko vielä mainita, että eläinlääkäri oli huippu hyvä, hevoset ja minä saatiin asiallista ja ystävällistä kohtelua. Selkeästi ammattitaitoinen hammashuoltaja, joka teki tarkkaa työtä.
