Aina pitää olla kiintiölämppäri

Ehkäpä tarkkasilmäisimmät huomasivatkin jo, että olen playssonin uusi tiimibloggaaja. Mitä se sitten blogin kannalta tarkoittaa - en vielä tiedä. Ainakin lisää kontakteja hevosmaailmaan ja lisää heppailua elämään. Ihan kuin ehtisin muuta tehdäkään kuin heppailla. Onneksi pidän tästä hyvin paljon ja vielä jonain kauniina päivänä saan ehkä ostettua hevosten ansiosta leivän pöytään (joka sitten kuivuu ja syötän senkin hevosille...) kunhan nyt käyn ensin tunnollisesti kouluni loppuun.

Talliprojekti edistyy! Okei myönnän, en vieläkään ole saanut kokonaan noita lehmien syöttöpöytiä purettua. Onneksi ei ole enää paljoa jäljellä. Syöttöpöydät on kasattu isoista kivistä sekä sementistä...tai mitä tuo nyt onkaan? Sementtimikälie murenee pieneksi murskaksi tai menee kokonaan jauhoksi ja sen poistaminen vasta hidasta onkin, että saan kiviä irti... Lisäksi syöttöpöydän sisällä menee vesiputki, jonka ympärillä olevat kivet on jostain syystä todella paljon kovemmin kiinni kuin muualla joten se on tässä oikea ongelmakohta!

Mutta siis siihen edistymiseen! Edistyin sen verran, että ostin käytetyt karsinaelementit. Kuvaa en tajunnut ottaa, mutta varmasti tässä parin viikon sisällä saan ne kotiin ja sitten alkaa operaatio hio & maalaa...Tällä hetkellä suurinosa elementeistä oli oransseja. Valitettavasti oranssi ei ole lempivärini ja maalaankin niistä enemmän omannäköiset. Niiden käsittelystä voisi tulla oma postaus, kunhan pääsen siihen asti. Olenhan sentään oikeasti ammatiltani pintakäsittelijä...

Olen jo päättänyt mikä karsina on millekin hevoselle. Pääasia on, että kaikilla on tilaa ja omat ikkunat!

Luovuta jo syöttöpöytä, LUOVUTA!

Nyt voisin hieman kertoa viime viikonlopun CR-tunnista. Mikäli muistan siitä mitään enää.

Tällä kertaa otin Jönssin tunnille. Se ei ole ehkä aina maailman luotettavin hevonen, mutta onneksi tällä kertaa oli. Se selkeästi tajusi, että tästä on hyötyä meille molemmille. Aluksi kerrattiin edellistä tuntia ja laitettiin jalat oikeille paikoilleen sekä jalustimet oikeaan mittaan. Aika hyvin olin onnistunut säätämään itsekin jalustimet, mutta yhdellä reiällä niitä lyhennettiin vielä. Silti tuntui ihan siedettävältä.

Minulla käy aina niin, että kun jalka on jalustimessa niin automaattisesti jalka kääntyy sisäänpäin. Vaikea selittää miten, mutta nilkasta "hevosen alle", niin että oikeasti vain ulkoreuna päkiäistä on jalustimella. Arvatkaa oliko vaikeaa yrittää muistaa pitää koko päkiällä se jalustin...Se kyllä vakautti melko paljon heiluvaa jalkaa, joka kyllä heiluu edelleenkin, mutta ehkä hieman vähemmän. Ainakin haluaisin uskoa niin...

Keskityimme hieman myös käsiin. Siihen, että käsien rentous lähtee jo olkapäistä. Helposti aloin jännittämään oikeaa ihan liikaa (se kylläkin on ollut jo pidemmän aikaa aivan jumissa lavasta...krhm, pitäisikö mennä hierojalle...?), joissain tilanteissa nostan sen aivan liian ylös ja vasemman käden laskin liian alas. Käsien pitäisi olla yllätys yllätys, samalla korkeudella! 

Kyynärpäissä kulma ja edelleenkin käsi rentona, sillätavalla somasti siinä sään päällä.  Kevyt tuntuma, ihan kuin silittäisi hevosta suupielestä. Nyrkit pehmeästi, niin, että jopa linnunpoikanen säilyisi hengissä, puristumatta kuoliaaksi siellä nyrkkien sisällä...

...Sitten Jönssi yrittää repäistä ohjia kädestäni ja ne linnunpoikaset rusentuvat kuoliaiksi...

Onneksi sain hieman armoa tässä asiassa sillä Laura ratsasti itsekin Jönssillä ja myönsi, että Jönssi ei ole ehkä se hevonen jolla on helpoin harjoitella tasaista tuntumaa :D Yritän tietenkin parhaani, mutta huomattavasti helpompaa pitää tasainen tuntuma esimerkiksi Gretalla.

minun jalkojeni asettelua oikelle paikalle...Jönssi tarkaillee yhdellä korvalla tilannetta.

Tällä kertaa katseeni oli paljon parempi kuin viimeksi. Viimeksi tuijotin tiukasti hevosen korvia, mutta nyt olen alkanut muistaa "katsella maisemia". Varmasti tunnilla käytiin läpi muitakin asioita, mutta nuo nyt jäivät päällimmäisenä mieleeni. Ratsastaessa mielessäni pyörii kokoajan varmaan sadan ohjeen litania joilla yritän korjailla virheitäni. 

Kyllä ratsastukseni on huomattavasti parantunut tammikuusta huimasti. Eilen ratsastaessani Gretalla mietin, kuinka paljon senkin kanssa olen oppinut. Lähtötilanne oli siis se, että en saanut Gretaa edes liikkumaan. Se saattoi vaan pyöriä ympyrää, kun ei tajunnut mitä pyysin. Eilen laukattiin jo pellolla ihan mielettömän tuntuista laukkaa, en voinut muuta kuin hymyillä ja Gretakin vaikutti motivoituneelta. Vihdoinkin taisin oppia nostamaan sen laukan! Edelleenkin kyllä vasen kierros tuottaa hankaluuksia. En saa hevosta asettumaan ja pysymään isolla ympyrällä samalla tavalla, kuin oikeassa. Onneksi sentään tiedostan ongelman niin saan sen ehkä joskus korjattua. Greta yrittikin ilmeisesti vasempaan kierrokseen laukatessa hieman korjata minua pukittamalla muutaman kerran! (tai sitten se vain oli innoissaan...yeah right...) Ajattelin tässä joku päivä napata jonkun kuvaamaan, kun ratsastan Gretalla. Olisi kiva nähdä itsekin miltä se näyttää ja saada hiukan kuvia. Varsinkin, kun voi ratsastaa pellolla niiin näteissä maisemissa.

Kisakalenteri on näyttänyt melko tyhjältä tässä jo yli kuukauden ajan. Onneksi asiaan tuli muutos ja näillä näkymin osallistun Gretan kanssa riding class-kisoihin syyskuun alussa. Ahkeraa harjoittelua taas! Jönssin kanssa ei ole vielä mitään kisoja tiedossa. Ehkäpä pian kuitenkin menen taas hyppimään jonkun radan harjoituksen vuoksi läpi. Minun pitäisi oppia nyt ratsastamaan, meinaa tulla kiire tässä. Haluan nimittäin olla edes vähän parempi ratsastaja sitten kun Sakari on iso, jotta voin Sakarin kanssa keräillä voittoja voiton perään...eikun...Suuret suunnitelmat!

Ostin tässä vähän aikaa sitten uuden puhelimen ja kylläpä on kiva, kun silläkin saa jotain julkaisukelpoista materiaalia. Vanhalla puhelimella ei saanut selvää onko kuvassa hevonen vai kissa...Nyt näyttäisi siltä, että kuvassa on molemmat!

Uudet ystävykset!

Näyttääpäs siltä, että tekstiä tuli aivan valtavasti. Voitte katsoa vain kuvat! Minä lähden taistelemaan syöttöpöydän kanssa...

Harjoittelin puhelimella tarkentamista...

Kyllä kelpaa heppojen muuttaa minun luokse, kun on omenoita niin paljon, että oksat roikkuu!

Mun työkamu Ela(stinen)-kissa (jota kutsun Melastiseksi/Melassiseksi, koska se onnistui dippaamaan itsensä melassiin ja sitten pesimme hänet Lauran kanssa...)

PHOTOSHOOT; Konille koru & kukkasia

1

Päätin toteuttaa kokeellisesti tuollaisen korukuvauksen, joita olen nähnyt paljon muillakin. En ole mikään koruihminen, joten minulta löytyi vain joku tuollainen hieman vaatimaton kullanvärinen ketju. Se kuitenkin sopi Jönssin päähän aika nätisti. Luultavasti tulen kuitenkin uusimaan kuvauksen vielä, kun saan enemmän koruja hevosille. Tajusin vasta jälkeenpäin, että Jönssi katsoo joka kuvassa oikealle, mutta siellä oli ihmisiä joita Jöppis kiinnostuneena seuraili.

Jönssin mielestä korun kanssa poseeraaminen oli ihan okei. Heppa ei siis kokenut tarpeelliseksi heittää korua pois päästään vaan suostui nätisti möllöttämään parin kuvan ajan somasti paikallaan.

Siinä korukuvia ottaessani bongasin tuollaisen ruusukoristeen ja pitihän sekin laittaa sitten rekvisiitaksi. Jönssin mielestä muovikukkasetkin kannattaa syödä, tämän vuoksi köynös lensikin aika monta kertaa päästä pois, jotta Jönssi sai sen suuhunsa...Yritin kyllä selittää Jönssikselle, että näitä kukkia ei voi syödä, mutta eihän se minua uskonut.

Mitäpä muuta näistä kertomaan. Tuloksena muutama hiukan tavanomaisesta poikkeava kuva, osa jopa onnistui mielestäni ihan toivotulla tavalla. Mitäköhän keksisin seuraavaksi? Pitäisikö Oliverille tai kenties jopa Sakarille keksiä omat teemakuvausideat...Tai sitten toteutan kaikilla hevosilla tämän saman! Pitäisi muuten opettaa Sakari seisomaan vapaana tuossa hoitopaikalla, jotta sen ei tarvitse pönöttää kuvissa riimu päässä. Ehkäpä otan sen meidän seuraavaksi tavoitteeksi.

Eilen oltiin Jönssin kanssa istuntatunnilla. Siitä taas kattavampaa postausta lähipäivinä!

2

3

4

5

6

Löytyikö suosikkikuvaa?

Laukkatyöskentelyn ensimmäiset askeleet

Saatte taas nauttia näistä erittäin upeista gopro screenshoteista. Suunnitelmissa oli oikein laittaa videotakin, mutta jostain syystä, kun yritin editoida videota niin se pätki ja jätti aina joitan kohtia välistä. Ei siis videota tällä kertaa, kun minulla ei ole aikaa taistella tuon typerän editointiohjelman kanssa juuri nyt.

Jönssi on siis hiukan on-off-lomaillut. Maanataina päätin, että nyt alkaa taas oikeasti harrastaminen. Lähdin tomerasti Jönssin kanssa laitumelle, tarkoituksena ratsastella vain rennosti kaikki askellajit. Laitumella oli kuitenkin salavadelmanpoimijoita...Jokavuotinen riesa, kun laitumellamme nyt saattaa kasvaa koko kylän mehukkaimmat vadelmapensaat. Vaikka suomessa saa kerätä marjoja ja sieniä jokamiehenoikeudella niin tuskin eläinten laitumelle saa mennä ihan tuosta noin vain marjastamaan. Varsinkaan, kun ei olisi ensimmäinen kerta, kun salavadelmastajat/sienestäjät karkuuttavat hevoset...Alue on aidattu ja syystä. Mitäpäs sitten, kun jonain aamuna löydän liiskaantuneen marjastajan jostain pusikosta, kun kolme hevosta on kävellyt yli? >:(

No ei siinä mitään, vadelmastajat sanoivat, että eivät ole enää kauaa poimimassa. Ajattelin siis, että he tajuaisivat poistua oikeasti siis. No eivätpä poistuneet. Tuloksena vauhko hevonen, kun vadelmastajat päättivät tulla lähemmäs rapisuttelemaan puskia koiran kanssa. Näin ollen tadaa, tipuin kaksi kertaa. Onneksi vadelmastajat vihdoin poistuivat, kun heille kerrottiin, että laidunalue ei ole ehkä optimaalisin marjanpoiminta alue, tai eivät he heti poistuneet...Menetän kohta yöuneni, kun mietin mitä kaikkia kulkijoita tuolla laitumella hiippailee...

No ei siinä...Ei kovin hyvä loman lopetus. Ajattelin, että tästä se takapakki taas alkaa, kun Jönssi tajusi, että se edelleenkin saa minut selästä alas jos se loikkaa ilmaan ja tekee 180 asteen käännöksen rodeoloikkien kera. Hevonen lähti niin voimalla alta, että en saanut edes harjasta pidettyä kiinni. Mokomakin...En edes muistanut, että se lähtee noin räjähtävästi. Pitkän aikaa se on ollut kuin ihmisen mieli.

Onneksi onni päätti kääntyä eilen hyväksi ja sain fiksun hevoseni takaisin. Voikin tulla ratsastuksesta niin hyvä mieli. Jönssi oli rento ja kevyt. Ensimmäistä kertaa saimme nostettua ympyrällä laukat niin, että Jönssi ei kauheasti oikonut eikä meinannut kaatua. Teimme aina pari pääty-ympyrää ja siitä jatkoimme uralle. Jönssi nosti laukan joka kerta, kun sitä pyysin. Missä vain milloin vain! Laukka myös hieman jopa oikeasti näytti laukalta, olen hyvin tyytyväinen siihen tuollaisenaan. Selkeästi Jönssi on nyt saanut enemmän voimaa ja tasapainoa, kun olen vain muistanut ratsastaa sitä eteen, reippaasti ja tahdikkaasti eteen! Niinkin "pienillä" asioilla on yllättävän paljon merkitystä. Ei voi alkaa ottaa vauhtia pois keskeneräiseltä hevoselta ja yrittää rutata sitä pakettiin. Tästä se sitten lähtee, laukan työstäminen! Pianhan me jo oikeasti voidaan tehdä jotain laukassa, ainakin nyt suuria ympyröitä!

Laukan jälkeen Jönssillä on ollut tapana, että se alkaa kauheasti ennakoimaan ja se yrittää lähteä ominpäin laukkailemaan ja oikomaan kulmia. Mistään sellaisesta ei eilen ollut tietoakaan. Jönssi hölkkäili menemään melko tyytyväisen oloisena ja minäkään en voinut kuin hymyillä. Videoita katsoessani myös huomasin, että Jönssi on taas vähentänyt suulla leikkimistä. Ei edes siis näyttänyt hevosrääkkäykseltä. Mukavaa, kun hevosesta tulee pienin askelin, hitaasti, mutta melko varmasti kelporatsu. Ehkä Jönssi on aivan pro-ratsu sitten, kun Sakari aloittaa hevoskoulun.
Tai sitten hinkkaamme edelleen näitä samoja laukkaympyröitä, joka sekin on mahdollista.

Muistakaa jättää kysymyksenne kysymyspostausta varten!

Minä lähden nyt pelaamaan pokemon gouta....hihi!

Kysymyspostaus & Uusi ulkoasu

Pari kertaa vuodessa on ihan hyvä vaihtaa ulkoasua. Jotenkin tuntui, että se sininen talviulkoasu ei enää ollut tässä keskikesällä kaikista paras vaihtoehto. Siitä syystä, että ulkoasua ei tule vaihdettua kovinkaan usein niin siirryin nyt hiukan neutraalimpaan, ehkä jopa syksyiseen vaihtoehtoon. Olisin ehkä halunnut hiukan enemmän väriä sisältävän ulkoasun, mutta en vain osaa tehdä. Sopivia kuviakaan ei tunnu löytyvän ikinä, kun saan hyvän idean. Niinpä ne ideat aina hautaantuvat ja sitten pysytään samassa kaavassa kuin aina ennenkin. Ihan noin niinkuin varmuuden vuoksi. 

Sakari sai oman sivunsa, jonne päivittelin sen perustiedot kuvan kera. Lisäksi myös sivupalkin tekstit tuli päivitettyä ajantasalle. Tekstin fonttia saatan vielä vaihdella tässä, kunnes se oikea löytyy. En ole aivan täysin tyytyväinen tähän joka tässä on tällä hetkellä (kun luet tätä niin olen varmaankin jo noin kymmenen kertaa ehtinyt vaihtaa fontin...) 

Ilokseni huomasin, että meidän blogi on ehdolla jalustin.netin elokuun blogiksi! Sieltä vaan sitten klikkailemaan meille ääni, tai voitte te ehkä muitakin vaihtoehtoja äänestää...mieluiten kuitenkin äänet meille!

Uudesta ulkoasusta seuraavaan aiheeseen...

En ole aikoihin pitänyt kysymyspostausta, ehkäpä neljä vuotta sitten viimeksi ja niitäkään postauksia ei ole enää tallella. Nyt on siis aika uudelle kysymyspostaukselle! En vielä tiedä toteutanko sen videolla vai kirjoittamalla. Olen aika huono tekemään videoita, koska en ole niitä tehnyt, mutta aina voi yrittää. Lisäksi sain vihdoin asennettua Vegas pron takaisin tietokoneelleni, joten ehkäpä joku editointikin onnistuisi.

Nyt sitten vain rohkeasti kysymyksiä tulemaan. Vastaukset julkaistaan viimeistään la 30.7, siihen asti kysykää mitä vain mieliinne juolahtaa!

 Oletko kenties aina halunnut tietää mikä on Macho-kissan lempiruokaa tai minkä pokemonin valitsisin? Askarruttaako mieltäsi miksi olen hankkinut ravihevosen ratsuksi tai miksi olen ylipäätään hankkinut hevosen, toisen ja kolmannen? Onko sinulla kysyttävää hevoshierojan opintojani koskien? Haluaisitko ehkäpä kysyä jotain hevosilta tai jopa Macho-kissalta itseltään?

Mikäli kysymyksiä eläimille tulee niin voin haastatella heitä videon muodossa :D

Kysyä saa mitä vaan, jos uskaltaa!

Centered Riding & Sakari liikkeessä

Keltainen hevonen

Olen joskus kuullut puhuttavan centered ridingistä, mutta en ole ottanut selvää mitä se tarkalleen on ja pitää sisällään. Eilen sain aivan mahtavan tilaisuuden ja Laura (tallikaveri, sen keltaisen hevosen omistaja), jonka hevosella olen aina välillä ratsastellut piti minulle ratsastustunnin, jossa hän jakoi omia centered riding-oppejaan. Ratsuksi sain onneksi Gretan, jolla on helppo keskittyä omaan ratsastukseen. Greta jaksoi seisoskella kentän keskellä maltillisesti sillä aikaa, kun me pohdittiin istuntani parantamista. Jouduin heti epämukavuusalueelle, kun jalustimia lyhennettiin kolmella reiällä...Ennen ratsastin lyhemmillä jalustimilla ja sitten aivan salakavalasti ne ovat pidentyneet vain. Tämä aiheuttaa sen, että jalkani huitoo jossain aivan sille kuulumattomalla paikalla, yleensä liian edessä. Istuntani siirtyy turhan taakse ja kaikki tekeminen vaikeutuu. Asiaa ei helpota sekään, että lonkkani ovat jostain syystä typerät (lue; ehkä esimerkiksi kireät?) ja tästä syystä polveni siirtyy ratsastaessa liian eteen "ulos satulasta". Nyt kuitenkin sain hiukan oikeaa suuntaa siitä missä sen jalan oikeasti pitäisi olla ja missä pitäisi istua.

Löysin satulan syvimmän kohdan ja huomasin, että jalkojeni virheellisen sijainnin vuoksi istuin myös liian takana. Sain kuitenkin hyvät vinkit miten löydän satulan syvimmän kohdan ja miten löydän jalkojen oikean paikan helposti. Jalat siirtyivät oikealle sijainnille, kun nousin kevyeeseen istuntaan ja työnsin lantiota eteen. Näin ne jalat siirtyivät tarpeeksi taakse, joka tuntuu kyllä vielä todella epäluonnolliselta, mutta näyttää huomattavasti paremmalta kuin liian edessä olevat jalat :D Tämän lisäksi pitäisi satulaan istuttaessa laittaa "häntä koipien väliin" ja selkä ei saisi "katketa". Yleensä ohje on "selkä suorana!", mutta minulla se ainakin automaattisesti aiheuttaa notkon selkään, joka ikään kuin katkaisee selän ja näin ollen rasitus suuntautuu pienelle alueelle ja loppupeleissä siinä hajoaa selkä.

Tässä vaiheessa aivoni joutuivat jo oikeasti työskentelemään, jotta sain pidettyä kaikki palaset paikallaan edes hetkittäin. Jalka oikeaan paikkaan, syvälle satulaan, häntä koipien väliin, selkä ei saa katketa ja ei yliryhtiä...Sitten pitäisi keventää...Keventämisenhän pitäisi tapahtua eteen, ei ylös. Olen kuitenkin valitettavasti oppinut jossain vaiheessa elämääni keventämään virheellisesti ylös ja nyt vasta olen tajunnut alkaa korjata ongelmaa. En siis osaa keventää, mutta ehkä se tästä! Kun palikat pysyivät paikallaan niin kevennykseen löytyi ihan uudenlaista joustoa, kummallista.

Rentoutta ratsastukseen löytyi tunnustelemalla hevosen liikkeitä. Istuinluilla etsin ne "kuulat jotka pyörivät takapuolen alla". Minusta ne tuntuivat lähinnä rantapalloilta, mutta...:'D Istuntani muuttui heti rennommaksi, kun muistin mennä hevosen liikkeen mukana. Huomasin myös, että jos en kokoaikaa ajattele tätä niin istun huomaamattani hevosen liikettä vastaan. Myös katse vaikuttaa yllättävän paljon. Helposti sitä jää tuijottamaan jäykkänä hevosen niskaa, mutta minun pitäisi vain muistaa katsella maisemia ja hymyillä. Eron huomaa hevosessakin, vaikka kyse on noinkin pienestä asiasta. Kuulostaa hullulta, mutta olen testaillut tätä tuijottamalla vain yhtä pistettä jolloin niska ja oikeastaan koko ranka jännittyy ja sen jälkeen katselen kaukaisuuteen ilman mitään kiintopistettä jolloin rangasta tulee joustava, rento ja pehmeä.

Lopetettiin näihin asioihin, jotta aivoni eivät aivan ylikuormittuisi ja muistaisin edes jotain.

Kirjoitan tästä, jotta muistaisin nämä jutut itse. Nämä mielikuvat ja harjoitukset eivät varmastikaan ole mitään yksi ja oikea tapa, joka toimii kaikilla-juttuja, mutta itse sain kyllä sellaisia ahaa-elämyksiä, että voin hyvillä mielin jatkaa harjoittelua Jönssinkin kanssa. Innolla perehdyn kyllä enemmänkin tähän aiheeseen.

Kotona sain vihdoin tehtyä hevosille uuden laitumen ja ne kirmasivatkin sinne tyytyväisinä. Heinä on hiukan pitkää, mutta niittosilppuri on valmiudessa kunhan nyt vähän kuivuisi. Onneksi vihreää näytti mukavasti löytyvät tuolta heinikon seasta.

Sakari on muuttunut ihmisläheisemmäksi. Meille tullessaan mietin, että saanko sitä enää kiinni laitumelta, mutta nyt se on selkeästi ottanut Oliverista ja Jönssistä mallia ja tulee mielellään viettämään kanssani aikaa. Se otti myös Oliveria mallia toisestakin asiasta...Oliverilla on tapana työntää takapuolensa minulle rapsuteltavaksi, nyt tapa on tarttunut Sakariin ja hänenkin takapuoltaan on pitänyt rapsuttaa. Kaikkien mielestä tämä ei ole ehkä fiksua, mutta olen huomannut positiivisia tuloksia Sakarin käsiteltävyydessä. Sitä saa nykyään laitumella vapaana rapsutella mistä vain. Masusta, korvista, jaloista...you name it! Myös jalkojen nostelu on ihan ok, vaikka hevonen on vapaana. Tokikaan se ei tunge itseään väkisin rapsuteltavaksi vaan kunnioittaa vielä minunkin omaa tilaa ja jos käsken sen häipymään niin kyllä se väistää. Eikä Oliverinkaan tästä tavasta ole ollut haittaa, se vaan saattaa yllättää ihmiset, jotka eivät tästä tiedä...:'D Ehkä en anna Sakarin heittäytyä niin lellityksi kuin Oliverin olen antanut...

Parempi takapuolirapsutuksia kerjäävä hevonen, kuin potkiva ja kosketusta inhoava hevonen!

Iso laidun täääältä tullaan!

Lellikaksikko

Superkaunis poni<3 i="">

Tänään sain vihdoinkin otettua Sakarista jonkinmoista liikevideota. Kuvaaminen ei ollut maailman helpointa siinä samalla, kun yritti saada ponia liikkumaan jonnekin. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että ponista tulee melko rohkea, vaikkapa kenttäratsuainesta. Se nimittäin aika sujuvasti juoksenteli tuolla tarhan metsäosuudella ja loikki keppien yli. Lisäksi tarhassa oleva koliseva "silta" meni helposti ravissakin. Olen erittäin ylpeä poninomistaja.

Videon näet myös tästä!

Pituusjärjestys!

Ensimmäinen päivät ponivauvan kanssa

Onnea on oma poni

Lähes viikko jo poninomistajuutta takana enkä vieläkään ole sisäistänyt, että tuo pieni täydellisyys on oikeasti minun. Voiko mitään noin kaunista, ihanaa ja parasta ollakaan? Tekisi mieli vain kokoajan istua laitumen reunalla katselemassa ja valokuvaamassa noita. Valitettavasti minun pitää myös tehdä muitakin arjen askareita kuten käydä töissä ja laittaa ruokaa, voitteko kuvitella? Itse mielelläni ihastelisin tuota ruunikkolaumaa.

Oliver ja Jönssi ovat pienen alkukankeuden jälkeen ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Ensin Sakari tarhasi vain Jönssin kanssa, jotteivat aikuiset hepat heti kävisi joukkovoimalla sen kimppuun. Jönssi ei oikein tiennyt miten pitäisi suhtautua. Pitäisikö sitä purra vai pitäisikö siihen tutustua? Jönssi oli äärimmäisen kiusaantuneen näköinen, kun Sakke käveli sen aamuruokakupille ja alkoi muina miehinä syödä Jönssin kauroja. Jönssi yritti luimia Sakaria kauemmaksi, mutta poni vain jatkoi syömistään, sitten Jönssi yritti vaivaantuneena työntää Sakaria pois, mutta sekään ei auttanut. Lopulta Jönssi vain tuijotti ihmeissään ja päätti suostua jakamaan ruokansa.

Myös Oliverin jakamisesta tuli hiukan riitaa. Kumpikin olisi halunnut kaveerata Oliverin kanssa, kun yhdistin koko lauman. Jönssi päätti piirittää Oliveria niin, ettei Sakari päässyt lähellekään. Lopulta tämä kiukuttelu koitui Jönssin tappioksi, kun Sakari ja Oliver pääsivät tutustumaan. Jönssi lähti hetkeksi yksin mököttämään, kun uudet bestikset söivät yhdessä, mutta lopulta Jöppiskin otettiin takaisin mukaan joukkoon ja nyt kaikki kolme tarhaavat sulassa sovussa. 

Mikä kokoero...

Koko viikon olen ahkerasti harjannut Sakaria, nostellut sen jalkoja ja talutellut sitä pitkin pihoja ja peltoja. Aika fiksulta varsalta vaikuttaa, kun kaikki käy. Hiukan välillä jännittää, mutta silloin vain puhistaan. Sakari on myös Oliverilta ja Jönssiltä oppinut, että minun luokse kannattaa tulla laitumella. Olenhan paras heidän mielestään. Ensimmäisinä päivinä Sakari hiukan vältteli minua tarhassa, mutta eilen se tuli jo ihan omasta tahdostaan rapsuteltavaksi. Hyvä poni siitä tulee!

Ilmoitin Sakarin jo meidän ensimmäisiin yhteisiin harjoitusnäyttelyihin. Olemme jo hieman ehtineet harjoitella juoksemista ja Sakarihan on tänä kesänä ehtinyt käydä jo yhden kerran match showssa. Toivottavasti poni ei raahaa minua ulos kehästä...:D

Lauantaina ostin welsh showsta Sakarille tulevaisuutta varten oman hienon köysihalterinkin.

Lähipäivinä pitäisi siirtää hevoset takaisin isoon laitumeen. Kunhan saadaan kaadettua sieltä turhat heinät pois ja tehtyä uutta aitaa. Nyt hevoset ovat olleet pihatarhassa, jossa ei ihan kauheasti ole enää syötävää ja olenkin ruokkinut niitä kuivaheinällä. Pihatarhassa on pieni metsäosuus, jossa kasvaisi ruohoa, mutta jostain syystä se ei kelpaa vaan ne mielummin nyhtävät tuolta pellon puolelta mitä nyt irti saavat...Noh, illalla yritän tehdä laidunta. Toivottavasti saan vielä Sakarin laitumelta kiinni. Laitumelle pääsyn yhteydessä voisi olla otollinen hetki ottaa hiukan liikevideota. Mikäli nuo juoksevat yhtään. Oliverille ja Jönssille laidun tuntuu olevan niin "arkipäivää", etteivät ne jaksa innostua, mutta ehkäpä pienessä villissä ponissa vielä löytyy intoa, kun pääsee isolle alueelle, jossa on ruokaa. Paljon ruokaa.

Är...kai sitä pitäisi tehdä jotain arkiaskareitakin, jotta voi taas livistää katselemaan poneja...:')

Varsinainen edustuskuva meistä!

Poni on saapunut

Eilen minun uusi ponini saapui kotiin.

Tässä on Goldriver Sherlock eli siis Sakari/Sakke. Sakari on 1-vuotias welsh cob ori ja on esiintynyt aiemminkin blogissani sekä instagramissa kuvien muodossa. Sakari tuli minulle työharjoittelupaikastani. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisikö minun ostaa se itselleni. Sakari on vain aivan täydellinen pieni lapsihevonen. Nyt vihdoinkin uskalsin tarttua tilaisuuteen, kun on mahdollisuus saada kolmannelle hevoselle kotiin paikka. Lisäksi olen haaveillut jo pidemmän aikaa omasta pikkuhevosesta.

Sakari on mielestäni kiltti ja sympaattinen pikkuinen. Eilen illalla toimme sen kotiin ja laitoimme hetkeksi karsinaan kotiutumaan. Hetken aikaa se ehti kotiutua sillä meidän piti myös viedä ja tuoda ja hakea kahta muuta ponia :'D Kun pääsin takaisin kotiin niin laitoin Sakarin ensiksi Oliverin kanssa tarhaamaan, mutta Oliveria selkeästi inhotti hiukan uusi tulokas, joka muina miehinä tepasteli hänen laitumellaan. Päätin sitten kuitenkin vaihtaa Jönssin Sakarin kanssa tarhaamaan ja Oliver pääsi viereiseen tarhaan. Tämä järjestely tuntuu ainakin toistaiseksi toimivan paremmin, kun Jönssi ja Sakari lähentyvät enemmän niin uskallan laittaa Oliverinkin sekaan :)

Jönssikään ei vielä oikein tiedä miten tuohon vauvahevoseen pitäisi suhtautua. Ainakaan se ei saanut vielä eilen illalla lähestyä Oliverin tarhaa vaan Jönssi hätisteli Sakarin kauemmaksi. Tänään meno oli kyllä jo hiukan fiksumpaa ja Sakari sai jopa tehdä tuttavuutta Oliveriin aidan yli ja päiväunetkin nukuttiin Jönssin kanssa vierekkäin.

Hiukan Jönssi pomottaa "turhaan" tulokasta, mutta onneksi Sakari suhtautuu ihan muina miehinä tuollaiseen. Reippaasti meni Jönssin kanssa samalle aamupala kupillekin, vaikka Jönssin mielestä se ei ollut kovin kivaa.

Uskoisin, että kyllä näistä vielä tulee tiivis kolmikko.

Sakarin kanssa harjoiteltiin tänään vähän harjauskatoksessa seisomista ja siellä käyttäytymistä. Ensin pikkuista hiukan jännitti, mutta lopulta se seisoi kuin tatti paikallaan ja antoi harjata hyvin kaikkialta. Häntä ja harjakin tuli selviteltyä sekä jalat nosteltua. Perusasioita, mutta tärkeitä sellaisia.

Harjauksen jälkeen käytiin kävelemässä piha ympäri. Matkalla vastaan käveli ankka, joka oli Sakarin mielestä hieman jännittävä. Selvisimme ankan ohi kuitenkin kunnialla.

Fiksun näköinen varsa...

Vanhat leikkikamut jäivät, mutta onneksi jättijönssi korvaa niitä!

Sakarista tulee tulevaisuuden monitoimiponi. Siitä kasvaa hyvän kokoinen ja tarkoitukseni olisikin kilpailla sillä joskus tulevaisuudessa (menestyksekkäästi tietenkin!). Nyt se saa elää rentoa lapsihevosen elämää harjoitellen elämän perusasioita. Varmasti käymme myös poninäyttelyissä, koska onhan tuo nyt aikas upea ja laatua löytyy ofc! Sakari liikkuu erittäin hienosti ja se on nätti kuin mikä (Ainakin minun mielestäni!!). Kyllä minun nyt kelpaa, kun on ihka oikea ratsu kasvamassa. Jännittävää nähdä minkälainen tästä ponista kasvaakaan, toivotaan paljon onnea matkalle.

Tulen aktiivisesti blogissa kertomaan meidän yhteisestä taipaleesta, siispä mietinkin, että pitäisikö blogin nimeä vaihtaa. Jönssi joutuu varmasti jakamaan päähenkilön paikkaa nyt, kun kerron lapsihevosenkin elämästä. Nimiehdotuksia blogille otetaan vastaan, ainakaan vielä lamppu ei ole syttynyt pääni päälle.

Tässä pari kuvaa Sakarista keväällä;

Sekä tässä vielä eiliseltä ja tältä päivältä!

Ensimmäinen kerta harjauskatoksessa uudessa kodissa!

Sakari on mielestäni aivan supersuloinen valkoisen huulensa ja turpansa kanssa. Niihin ihastuin ensimmäisenä ja minulta löytyykin liuta turpakuvia talvelta...Valkoiset sukat takajaloissa kruunaavat koko komeuden ja ruskean sävykin on mitä hurmaavin. Hännästä löytyy tummaa ja vaaleaa. Lisäksi Sakari omistaa tuuheat jalkatupsut (ei kuitenkaan liian tuuheat!). 

En nyt tässä varsahuumassa osaa kertoa enempää. Kysyä saa mitä mieleen tulee, vastaan parhaani mukaan :)

Whipii, uusi laidun, uudet kamut!