perjantai 22. heinäkuuta 2016

Laukkatyöskentelyn ensimmäiset askeleet


Saatte taas nauttia näistä erittäin upeista gopro screenshoteista. Suunnitelmissa oli oikein laittaa videotakin, mutta jostain syystä, kun yritin editoida videota niin se pätki ja jätti aina joitan kohtia välistä. Ei siis videota tällä kertaa, kun minulla ei ole aikaa taistella tuon typerän editointiohjelman kanssa juuri nyt.

Jönssi on siis hiukan on-off-lomaillut. Maanataina päätin, että nyt alkaa taas oikeasti harrastaminen. Lähdin tomerasti Jönssin kanssa laitumelle, tarkoituksena ratsastella vain rennosti kaikki askellajit. Laitumella oli kuitenkin salavadelmanpoimijoita...Jokavuotinen riesa, kun laitumellamme nyt saattaa kasvaa koko kylän mehukkaimmat vadelmapensaat. Vaikka suomessa saa kerätä marjoja ja sieniä jokamiehenoikeudella niin tuskin eläinten laitumelle saa mennä ihan tuosta noin vain marjastamaan. Varsinkaan, kun ei olisi ensimmäinen kerta, kun salavadelmastajat/sienestäjät karkuuttavat hevoset...Alue on aidattu ja syystä. Mitäpäs sitten, kun jonain aamuna löydän liiskaantuneen marjastajan jostain pusikosta, kun kolme hevosta on kävellyt yli? >:(

No ei siinä mitään, vadelmastajat sanoivat, että eivät ole enää kauaa poimimassa. Ajattelin siis, että he tajuaisivat poistua oikeasti siis. No eivätpä poistuneet. Tuloksena vauhko hevonen, kun vadelmastajat päättivät tulla lähemmäs rapisuttelemaan puskia koiran kanssa. Näin ollen tadaa, tipuin kaksi kertaa. Onneksi vadelmastajat vihdoin poistuivat, kun heille kerrottiin, että laidunalue ei ole ehkä optimaalisin marjanpoiminta alue, tai eivät he heti poistuneet...Menetän kohta yöuneni, kun mietin mitä kaikkia kulkijoita tuolla laitumella hiippailee...

No ei siinä...Ei kovin hyvä loman lopetus. Ajattelin, että tästä se takapakki taas alkaa, kun Jönssi tajusi, että se edelleenkin saa minut selästä alas jos se loikkaa ilmaan ja tekee 180 asteen käännöksen rodeoloikkien kera. Hevonen lähti niin voimalla alta, että en saanut edes harjasta pidettyä kiinni. Mokomakin...En edes muistanut, että se lähtee noin räjähtävästi. Pitkän aikaa se on ollut kuin ihmisen mieli.


Onneksi onni päätti kääntyä eilen hyväksi ja sain fiksun hevoseni takaisin. Voikin tulla ratsastuksesta niin hyvä mieli. Jönssi oli rento ja kevyt. Ensimmäistä kertaa saimme nostettua ympyrällä laukat niin, että Jönssi ei kauheasti oikonut eikä meinannut kaatua. Teimme aina pari pääty-ympyrää ja siitä jatkoimme uralle. Jönssi nosti laukan joka kerta, kun sitä pyysin. Missä vain milloin vain! Laukka myös hieman jopa oikeasti näytti laukalta, olen hyvin tyytyväinen siihen tuollaisenaan. Selkeästi Jönssi on nyt saanut enemmän voimaa ja tasapainoa, kun olen vain muistanut ratsastaa sitä eteen, reippaasti ja tahdikkaasti eteen! Niinkin "pienillä" asioilla on yllättävän paljon merkitystä. Ei voi alkaa ottaa vauhtia pois keskeneräiseltä hevoselta ja yrittää rutata sitä pakettiin. Tästä se sitten lähtee, laukan työstäminen! Pianhan me jo oikeasti voidaan tehdä jotain laukassa, ainakin nyt suuria ympyröitä!

Laukan jälkeen Jönssillä on ollut tapana, että se alkaa kauheasti ennakoimaan ja se yrittää lähteä ominpäin laukkailemaan ja oikomaan kulmia. Mistään sellaisesta ei eilen ollut tietoakaan. Jönssi hölkkäili menemään melko tyytyväisen oloisena ja minäkään en voinut kuin hymyillä. Videoita katsoessani myös huomasin, että Jönssi on taas vähentänyt suulla leikkimistä. Ei edes siis näyttänyt hevosrääkkäykseltä. Mukavaa, kun hevosesta tulee pienin askelin, hitaasti, mutta melko varmasti kelporatsu. Ehkä Jönssi on aivan pro-ratsu sitten, kun Sakari aloittaa hevoskoulun.
Tai sitten hinkkaamme edelleen näitä samoja laukkaympyröitä, joka sekin on mahdollista.

Muistakaa jättää kysymyksenne kysymyspostausta varten!
Minä lähden nyt pelaamaan pokemon gouta....hihi!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti