torstai 22. syyskuuta 2016

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...


Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Se on aina väistämättä kaikessa edessä. Loppu. Itse olen tiedostanut, että milloin vain voi olla se viimeinen päivä ja olen ottanut kaiken irti näistä vuosista. Kaikki tapahtui kuitenkin niin nopeasti, että en edes vielä osaa surra. Tiedostin, että aikaa on enää vähän jäljellä, mutta, että näin vähän...Nyt on enää muistot jäljellä, ne ovat korvaamattomia...Se, että miten jatkan tästä eteen päin on vielä täysin hämärän peitossa.

Mietin kokoajan, että olisinko voinut tehdä jotain toisin.

Kyllä. Kamerani poistui keskuudestamme tänään. Olin menossa kuvaamaan, kun hassut hevoseni leikkivät heidän uudella jättipallollaan ja kamera ei enää lauennut vaan ilmoitti "Virhe, paina laukaisinta uudelleen". Pelästyin, että objektiivissa on vikaa, koska kamera oli myös pimeänä. Kokeilin vaihtaa objektiivia, mutta samat oireet jatkuvat. Näin ollen minulla ei ole enää kameraa.

Suunnittelin jo uuteen vaihtamista, mutta voi jehna, kun minulla ei ole vielä sitä tarvittavaa rahastoa koossa! Ajattelin, että ehkä loppuvuodesta tai ensi vuonna...Ärrh..Kai se pitää vain jostain nyt nipistää pari tonnia rahaa, jotta saan sellaisen kameran joka taas riittää moneksi vuodeksi...


 Onneksi hevoset sentään piristävät tämän suuren menetyksen ja suuren surun aikana. Jönssi oli tänään aivan superhyvä. Paras ikinä! Ratsastin sänkkärillä ja odotin jonkinlaista rodeota, koska Jönssi juoksi Oliverin lenkin aikana laidunta ympäri ja riehui Sakarin kanssa. Ratsastaessa Jönssi oli kuitenkin niin hyvä, että itselläni meinasi mennä pasmat sekaisin. Hiukan aluksi oli vaikeuksia ravissa saada sitä myötäämään, mutta Gretalla ratsastaminen on opettanut minulla kuinka minun pitääkään toimia ja tadaa; yhtäkkiä minulla olikin hevonen joka liikkui itse eteenpäin, rennosti ja oikein päin. Se kirottu vasen suuntakin alkoi onnistua minulta pikkuhiljaa. Tarkoitus oli ihan vain ravailla rennosti, mutta päätin kuitenkin sitten kokeilla laukkaakin ja laukattiin pari ympyrää kumpaankin suuntaan ilman minkäänlaisia ongelmia. Ai, että olin tyytyväinen! Parasparasparas. Hitto, että ei ollut kuvaajaa, eikä kameraa...:'D

Nyt olen tyytyväinen, kun olen vapaapäivän kunniaksi ratsastanut molemmat hevoset ja vienyt Sakarille sen pallon, joka on pari kuukautta odottanut paketissa. Nyt otetaan vain aikaa kuinka kauan se kestää.

Vielä tänään olisi hieronta-asiakas ja pikkukoiranen joutuu/pääsee ensimmäiselle rokotukselleen. Hui, se on jo 12 viikkoa vanha. Kylläpäs aika rientää..

Yksi viimeisimmistä kuvista kamerallani </ 3


4 kommenttia:

  1. Ai kamala mä säikähdin että oliverille on tapahtunut jotakin! Ei saa säikytellä. :D
    Otan osaa silti kamerasi pois menosta. </3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hähähä :'D Oliver on onneksi täysissä ruumiin ja sielun voimissa, melkein jopa tipuin sen selästä tänään, kun se kävi hiukan pörheänä...:D Kiitos osanotosta, olen vähintään yhtä rikki kuin kamerani <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No tämähän oli dramaattista! :::Dd Vieläkin harmittaa, kun siinä tilanteessa olisi ollut, vaikka ja mitä kuvattavaa!

      Poista