Riding class

Jipii, vapaapäivä ja vihdoinkin aikaa kirjoittaa!

Viikko sitten sunnuntaina olin siis Gretan kanssa riding class-kisoissa. En vielä vähän aikaa sitten edes tiennyt mitä ne ovat ja että sellaisiakin on olemassa. Matkalla kisapaikalle en vielä edes sisäistänyt, että olen menossa kisaamaan. Jännitys iski vasta, kun seurasin edellisen luokan kulkua. Kaikki olivat niin asiallisesti pukeutuneita, ponit näyttivät asiallisilta ja kaikki oli niin idyllistä ja siistiä. Onneksi Paula panosti minun pukeutumiseen ja saatiin minustakin ihan asiallisen näköinen. Tuntui siltä, että vain teekupit puuttuivat...

Aikataulujen kanssa oli pikkuisen sekaannusta, joten tuli aika kiire verkata. Olin aivan hyytelöä ja mietin, että miten ihmeessä saan ponin laukkaamaan, kun olen aivan kykemätön tekemään mitään. Liian nopeasti tulikin aika jolloin piti mennä kehään...

Aluksi kipittelimme jonossa kaikissa askellajeissa. Oli hiukan haasteellista saada poniin vauhtia mitenkään, kun olin niin lamautunut. Nyt en enää edes muista, että sainko tässä minkäälaista laukkaa esitettyä, ehkä muutaman askeleen?

Jonossa kipittelyn jälkeen oli vuorossa yksilöohjelmat. Ne olivat sellaisia, että ei ole niin justiinsa ratsastaako reitit oikein. Pitää vain esittää pyydetyt asiat. Me olimme toisena vuorossa ja kun ensimmäinen hevonen lähti meidän vierestä niin Greta päätti pöyristyä siitä ja hetkeksi siihen tuli virtaa, kun se esitti parhaita puoliaan kahdella jalalla. Tämän episodin jälkeen se torkkui odottaen vuoroaan nätisti...

Onnistuin esittämään jotenkuten kaiken vaadittavat. Ravi meni aivan hyvin, lisätty ravi ei kylläkään lähtenyt mitenkään, vaikka se on kotona harjoitellessa sujunut niin, että eron kyllä huomaa. Laukkaympyrätkin onnistuin tekemään, eivät ne ihan alkaneet oikeassa kohdassa eivätkä loppuneet, mutta pääasia on, että sain esitettyä laukan kumpaankin kierrokseen!

Yksilöohjelmien jälkeen oli vuorossa hevosen rakenteen ja liikkeiden esittäminen ilman ratsastajaa. Greta pinkoi vierelläni aivan älyttömän lujaa vauhtia. Oikein hämmästyin, että puolinukuksissa oleva poni yhtäkkiä vain heräsi ja tiesi, että nyt pitää juosta! :D

Kun kaikki saivat poninsa esitettyä niin oli vuorossa palkintojen jako. Ei tällä suorituksella ihan parhaimmistoon päästy, mutta 7. sija ja saatiin kyllä myös ruusuke. Pääasia on se, että minä sain uuden kokemuksen ja Greta pääsi tekemään sitä mistä tykkää. Tuli kyllä niin hyvä mieli, kun Greta oli aivan elementissään.

Päätin, että jonain päivänä Sakari ja minä mennään ehkäpä voittamaan...

ps. Huomatkaa, että en näytä ihan niin surkealta ratsastajalta kuin viime postauksessa! Aika asiallista.

Yritän saada ponia heräämään...:D

Nyt olen vain tyytyväinen ja haaveilen siitä päivästä, kun pääsen Sakarin kanssa kisakentille..

Hauskaa muuten, että olen aina luullut, että näyttäisin 140cm ponin selässä aivan todella liian isolta. Greta on 142cm ja minusta näytämme aika sopusuhtaiselta. Selästäkin Greta tuntuu kerrassaan sopivan kokoiselta, vaikka ero onkin aika suuri Jönssin ja Gretan välillä.

Nyt jatkan "vapaapäivän" viettoa hieromalla hevosia ja katsastamalla auton...

Niin hieno Greta