Onpas vierähtänyt taas nopeasti aika viime postauksesta. Olen odottanut hartaasti, että ehtisin normaalien ihmisten aikaan ratsastamaan ja saan jonkun kuvaamaan. Nyt vihdoinkin onnistui ja sain kuvia Jönssin ja minun menosta. Edelliset kuvat taitavatkin olla ties kuinka kaukaa kesältä. Kivana extrana sain myös videopätkän. Valitettavasti itse en keskity kovinkaan hyvin ja hiukan vain matkustelen. Huomaa, että hetkeen en olekaan ehtinyt valvovan silmän alle ja näin ollen vanhat virheet pääsevät ikävästi taas ottamaan valtaa. Onneksi tästä motivoituneena järjestelen heti itselleni aikaa valmennukseen niin hevosraukkani ei tarvitse kärsiä vispaavista käsistä ja jaloista ja puuttuvasta kehonhallinnasta.
Jönssi oli rento ja yritteliäs. Hiukan itse häiritsin sitä omalla huonolla ratsastuksellani, mutta wau miten se yrittääkään parhaansa siitä huolimatta. Lisäksi on tapahtunut huomattavaa kehitystä levottomuuden kanssa. Kyllä. Se on vieläkin erittäin rauhaton edestä, mutta tadaa, ei taaskaan viskonut kertaakaan päätään! Se ei ole viskonut päätään enää muutamaan viikkoon ollenkaan töitä tehdessä. En tajua mistä moinen muutos.
Nyt tähdätään taas syksyllä kisoihin, mikäli työvuoroni sen sallivat. Parit estekisat olisivat kiikarissa, mutta kun tekee viikonloputkin kaupassa töitä niin aina ei vain vapaata voi saada. Varsinkin, kun työpaikalla joustetaan aivan mielettömästi kouluni takia. Kyllähän noita kisoja tulee. Myös se pikku-e on nyt vihdoinkin työn alla, jotta saan kuskailtua Jönssiä itse talvella maneesille harjoittelemaan.
Ihan sama mitä muut sanovat, minä olen hemmetin ylpeä meidän kehityksestä! Vielä, kun itse olisin yhtä oppivainen kuin hevoseni niin kaikki menisi kuin elokuvissa. Onneksi ratsastus on mielettömän vaikeaa niin tästä ei tule vieläkään helppoa, vaikka hevonen on aivan muuttunut siitä vuoden takaisesta hevosesta aivan erilaiseksi. En tiedä mikä sillä on nyt kolahtanut kohdalleen, kun se on noin hyvä. Ei edes syksyn viileneminen ole tuonut esiin vanhoja tapoja, vaikka Jönssi tuntuukin tarhassa melko säpäkältä villihevoselta. Ehkä Jönssi on ottanut vastuullisen isoveljen roolin ja näyttää hyvän hevoskansalaisen mallia Sakarille.
Video löytyy facebookista Jönssin sivulta. En osaa nyt sitä tähän mitenkään liittää, enkä jaksa ladata Youtubeenkaan.
Jönssin ratsastuksen jälkeen yritin vielä nopeasti napata Sakarista hiukan rakennekuvaa. Koska siskoni ei selvästikään osannut ottaa minkäänlaista kuvaa rakenteesta niin laitoin Sakarin seisomaan vähän sinnepäin, nakkasin narun siskolle ja juoksin äkkiä ottamaan kuvaa. Melkein onnistuikin. Eihän nuo mitään optimaalisia ole, mutta näkee siitä jotain. Muunmuassa sen, että pieni ponivauvani onkin valtavan kokoinen eikä enää pieni pörheä vauva! Sehän kasvaa pian Jönssistä ohi ;)
Löytyykö lukijoilta -15 syntyneitä varsahevoisia? Kai muutkin ovat yhtä isoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti