Ah, ihanaa syksy. Lehdet putoilevat puista ja luonto muuttuu kirjavaksi. Aurinko paistaa ja antaa tällä upealle luonnolle kauniin kullanhohtoisen sävyn. Punaista ja oranssia, ihania lämpimiä ja tunnelmallisia sävyjä, vai mitä?
Joku muu ehkä elää tuossa illuusiossa. Itse lakkasin uskomasta siihen jo hevostelun alkuvaiheilla. Eilen juuttuessani saappaistani kiinni hevostarhan portille yritin epätoivoisesti anoa apua hevosilta jotka tuijottivat minua kuin tyhmää niiden kuivalla saarekkeella. Mietin, että mikä ihme saa jaksamaan tätä vuodesta toiseen?
Kyllä hevoset ovat kokoajan kuraisia ja likaisia. Mikäli yrität ehkäistä niitä likaantumiselta ja käärit ne loimeen niin ei auta. Lämpötila on kuitenkin +10 ja kuumissaan oleva hevonen repii sen sadan euron loimen pieniksi palasiksi ja kellahtaa tarhan kuraisimpaan kohtaan.
Harjaat hevosen myös kaksi kertaa päivässä, jaa ei sekään auta. Kun pitäisi lähteä ratsastamaan niin hevonen on ystävällisesti juuri ennen sitä käynyt kastelemassa ja kuraamassa itsensä. Yrität harjata kuraista hevosta, mutta turhaan. Harja vain levittää likaa entistä enemmän ja "hevonen" muistuttaa enemmän suohirviötä. Tottakai hevosen voisi pestä, mutta tiedät, että mammutinkarvalla varustettu nelijalkainen olisi hyvässä lykyssä vasta huomenna kuiva. Mikäli et anna sen kuivua rauhassa niin tuloksena on ratsastuksen aikana kutiava ratsu, joka luultavasti kierähtää ratsastajan vastusteluista huolimatta piehtaroimaan. Onneksi satula ei maksanut kuin vajaan tonnin! Niitähän saa uusia..
Mikäli jostain kumman syystä kuitenkin saat allesi puhtaan hevosen niin voin vaikka vannoa, että sade on pilannut kentän pohjan. Olet suoraan sanottuna kusessa, jos sinulla ei ole edes sitä kenttää. Älä huoli ei se pelto kovin liukas ole, varmasti voit varovasti kävellä pellon reunaa koko limaisen syksyn. Ei se haittaa, että koko syksynä ei voi oikeasti treenata. Iloinen mieli on hyvä muistaa, kun kaatosateessa kävelet siellä liukkaalla pellolla. Ainiin, on myös säkkipimeää. Mutta muista hymyillä, ehkä koulutuomaritkin sitten arvostavat kesän kisoissa kaunista hymyäsi, jos menosi muistuttaa edelleen sitä pellolla liukastelua!
Harkitsen vakavasti hevostrailerin hankkimista, jotta saisin hevosia kuljetettua maneesille. Siinäkin on kyllä muutamia muuttujia matkassa. Varmasti silloin vesi jäätyy tielle, kun pitäisi lähteä kopin kanssa ajamaan. Voit välillä vilkuttaa hevosille auton etuikkunasta ulos, kun traileri luisuu auton vierellä samalla kun yrität pitää yhdistelmän tiellä. Kyseisen matkan jälkeen hevoset tuskin suostuvat enää tulemaan kyytiisi, joten voit unohtaa maneesille matkustamisen.
Tosiaankin. Ne ihanat tarhat. Kyllä meidän hevosilla oli hiekkatarha. Nyt se on juoksuhiekkatarha...Riittääkö se kertomaan tarpeeksi?
Mikäli tallisi pihassa on se maneesi, hevosesi ei revi takkeja pois päältä ja kuivuukin näillä keleillä tai et asu Suomessa niin voin onnitella, pääset niin paljon helpommalla kuin tällainen puskaratsastaja...Miksi ihmeessä teen tätä?
Kun se kurainen samettiturpa katsoo minua kauniilla silmillään ja hörisee päästessään illalla sateesta takaisin sisälle, niin siinä on se riittävä kiitos tästä työstä, tai kun se oma rakas nelijalka tulee ihmettelemään viereeni minkä ihmeen takia makaan selälläni kurassa se juuttunut saapas kädessäni, se jostain syytä piristää. Ihan kuin hevonen haluaisi kysyä, että onko kaikki vielä ok?
Aivan hullun hommaahan tämä on, mutta...mitäpä et rakkaittesi eteen tekisi?
Jaksamista pimeässä syksyssä kaikille sieluntovereille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti