Mikä tunne! Lähes kaikki stressi on hävinnyt ja olen aidosti onnellinen. Vanhaan työpaikkaan en enää mene, uuden etsiminen on aktiivisesti päällä, mutta nyt nautin elämästäni ja vapaudesta. Hiukan hävettää sanoa tätä, mutta kyllä, nautin siitä, kun ei ole aamulla pakko herätä siihen herätyskellon soittoon, ei ole pakko lähteä kotoa minnekkään, jos ei jaksa eikä tarvitse saada unta illalla hetkessä, jotta jaksaa sinnitellä hereillä koko pitkän päivän.
Olen iloinen, että ehdin panostaa hevosiin. Ehdin viedä niille monta kertaa päivässä tarjolle lämmintä vettä, ehdin harjata ja hoivata niitä enemmän kuin ennen, ehdin jopa ratsastaa valoisan aikaa.
Olo on oikeasti kuin uudestisyntyneellä. Olen sellainen ihminen joka saa stressin ihan kaikesta pienestä. Nyt on ihana nauttia se määrittelemätön hetki tästä elämästä, kun ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin niitä itselle mielekkäitä juttuja.
Tästä mä vaan tykkään...
Päiväni ovat kuluneet oikein mukavasti, olen herännyt aamulla aikaisin. Samaan aikaan kuin tuo mieheni, vaikka saisin nukkua. Ehdin siinä rauhallisesti herätä ja valmistautua uuteen päivään. Olen selkeästi ottanut myös askeleen terveellisempää elämää kohti, koska ehdin syödä jopa aamupalaa
Myös hevosten kanssa on tullut urheiltua enemmän. Nythän voisin suunnitella Jönssille jonkinlaisen liikutusohjelman. Eilen oli vuorossa irtojuoksutusta. Ei mitenkään kovin rankkaa, hiukan yritin hevoselle opettaa, että minun ympärillä voi juosta ympyrää ilman liinaakin. Se sujui välillä jopa hyvin, mutta hiukan turhan usein Jönssi unohti ympyrän pyörimisen ja ajautui syömään.
En muista olenko täällä maininnut, mutta Oliver ja Jönssi on rapsutelleet toisiaan hiukan liian ahkerasti, niin ahkerasti, että Jönssillä on parhaassa rapsuttelupaikassa Oliverin hampaanjäljet.
Huomaa hampaanjäljet alla olevassa kuvassa.
Valokuvastelua onkin tullut harrastettua parin päivän sisällä melko paljon. Perusphotoshopia en vielä ehtinyt saada uudelle koneelle, mutta lightroom on ollut kovassa käytössä. Hiukan tarvitsen sen käytössä harjoittelua. En tiedä onko se syksy vai mikä, mutta kuvista tulee kamalan synkkiä. No, mutta onhan nämä ihan kivan syksytunnelmaisia, eipä noista likaisista kurakarvoista tämän edustavampia tähän hätään voi saada. Pitäisi ehkä tässä lähiaikoina pestä molemmat hevoset, ehkäpä ensiviikolla. Sitten toivon vain ettei kurakelit enää palaisi ja hevosilla olisi pörheä ja puhdas talvikarva.
Onpa muuten ihottavaa, että jostain syystä tänä vuonna hevoset eivät ole kasvattaneet niin muhkeaa karvaa kuin edellisinäkin vuosina. Muillakin kuin minulla on ilmeisesti ollut tälläistä ongelmaa. Nyt vihdoin kuitenkin hevoset ovat pikkuhiljaa alkaneet muuttaa muotoaan talvisemmiksi.
Tänään en tyytynyt pelkkien omien hevosien kuvailuun vaan kävin kuvaamassa aamupäivällä Alexin hevosia sekä iltapäivällä vielä Assin poneja. Voi jukra miten mukavaa oli päästä kehittämään taitojaan ja kokeilla kuvata jotain muutakin kuin pelkkää ruskeaa kuraturkkia. Kuvattavina oli mm. täplikästä, valkoista, suokkia ja ponia! Postauksen ensimmäisessä kuvassa oleva valkoinen ponikin oli yksi Alexin kuvattavista.
Tämä päivä onkin mennyt läpikäydessä kuvia ja lisäillen niitä kuvasivustolleni. Huomiseksi urakaksi otan vielä ponikuvat, joita niitäkin taitaa olla kohtuullisen paljon, vaikka hämärä ehti jo hiukan tulla kuvausta häiriköimään.
Huomenna päivällä olisi tarkoituksena ratsastaa Jönssiksellä hiukan. Ajattelin olla hurja ja kokeilla uutta peltoa. Toivottavasti hevoseni ei räjähdä käsiin ja sekoa. Höpöhöpö...hyvin se menee! Hiukan jumppaillaan ja taivutellaan. Mikäli pelto on hyvässä kunnossa ja Jönssi hyvällä päällä niin voisi ottaa hiukan laukkojakin. Saas nähdä päästäänkö kehittymään minnekkään nyt, kun minulla on enemmän aikaa panostaa harrastukseen. Toivottavasti.
Jokin suunnitelma tässä hommassa pitäisi nyt olla, taidan alkaa laatimaan jotain viikko-ohjelmaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti