sadepäivän metsäretki

Sattuipa kivasti tällainen sadepäivä, olen nimittäin tällä hetkellä kattotöissä (Helsingin Yliopiston katolla, olen rakennusmaalari ammatiltani...) ja koska sateella ei kattoa voi maalata niin sain tämän päivän vapaaksi. Päätinkin sitten tehdä kaikkea mukavaa ja rentoa, jotta saan ladattua hiukan akkuja. Alkuviikko on ollut toooodella väsynyttä enkä ole oikein meinannut pysyä edes hereillä.

Aamulla heräsin ensin viideltä, niinkuin normaalisti ja tarkistin sään, jep sataa. Näköjään myös Helsingissä sataa, joten takaisin sänkyyn, ah ihanaa! Nukuin vielä kahdeksaan asti ja pyörin tunnin sängyssä ja selailin nettiä. Olisin voinut pysyä peiton alla koko päivän, mutta päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja herätä.

En pidä mitään kiirettä vapaa-aamuina ja sitten huomaankin, että olen juonut aamukahviakin tunnin...niinkuin myös tänään. Onneksi sain jotain eloa itseeni, kun päätin lähteä äitini mukaan kauppaan ruokaostoksille, siinä sain itseni vihdoinkin hereille. 

Kun pääsin kaupasta pois niin taistelin taas ulkoasun kanssa ja vihdoinkin sain tuon hemmetin taustan menemään niinkuin haluan. Nyt sen pitäisi muotoutua näytön koosta riippumatta niin ettei se katkea mistään ja täyttää koko ruudun. Vielä pientä hienosäätöä ja ehkä teen uuden bannerin tai keksin tuohon ylös jotain muuta...En vielä oikein tiedä...Ehdotuksia? Otan mielelläni parannusehdotukset vastaan, ainakin blogin värimaailma sopii tähän kauniin harmaaseen Suomen kesään ;)

pikkuisen jönssiksen pienet tassut

Kaiken tämän jälkeen päätin lähteä Jönssin kanssa metsään kävelemään. Tekee sille (ja minulle...) oikein hyvää vähän käpötellä tuolla metsässä ja nostella jalkoja risujen ja käpyjen yli. Itse kävelin parin täysikasvuisen kaatuneen puunrungon yli ja ajattelin, että Jönssi ei varmasti seuraa minua, mutta sain yllättyä, kun hevonen pomppasi iloisesti perässä. Ensimmäisten runkojen ylityksissä Jönssi ei oikein ymmärtänyt, että hänellä on myös takajalat jotka pitää myös nostaa yli, mutta parin kolahduksen jälkeen jalat rupesivat nousemaan ja lopulta ylitettiin aivan täydellisesti, vaikka mitkä hurjat esteet. Jönssi ei edes kompastellut ollenkaan, vaikka metsässä oli todella paljon risuja ja kuoppia. Se meni kuin mikäkin metsähevonen, vakaasti ja varmasti.

Otettiin ihan rennosti ja käveltiin pitkin poikin metsää ja välillä Jönssi pysähtyi haukkaamaan evästä. Olin erittäin fiksu ja kokeilin kuinka tuolle kelpaa mustikat ja kelpasihan ne!:D Pikkuhevonen noukki kädestäni mustikoita oikein onnellisena ja pisteli poskeensa.

Metsän loppupäässä oli mäki, jossa oli myös hiukan kalliota. Kiertelimme siinä sitten hetken, kun mietin mistä pääsisimme ylös, kun kallio on varmasti aika liukas. Sanoinkin Jönssille, että ei varmaan kiivetä yli tuosta ja samalla sekunnilla hevonen otti johtotehtävät itselleen ja kiipesi kallion ylös...Minä sitten seurasin sitä ja pääsimme turvallisesti kalliolle. Kalliolta piti hypätä pieni pudotus alas, tiedättekö vähän sellainen mitä maastoesteradoilla on...Minä menin ensimmäisenä ja Jönssi seurasi rohkeasti perässä. Hyvähyvähyvä!

Metsäosuuden jälkeen kävimme vielä pienellä metsittyneellä hiekkakuopalla ja Jönssi heittäytyi hiekkaan piehtaroimaan. En olisi sitäkään uskonut, että se suostuu piehtaroimaan, vaikka minä pidän sitä narussa ja seison ihan vieressä. Niin se vain pyöri siinä maassa...Ehkäpä tuo hevonen vihdoinkin on alkanut luottamaan minuun, edes vähäsen.

Oli kyllä kiva metsäretki, tuollaisia pitää tehdä useamminkin. Ainoastaan ötökät ja märät vaatteet hiukan latistivat tunnelmaa, mutta muuten oli mukavaa ja Jönssikin taisi viihtyä ihan hyvin metsässä. Suosittelen kokeilemaan! Nyt taidan yrittää keksiä jotain miten saisin vielä hiukan miellyttävämmän tästä ulkoasusta.