tiistai 7. heinäkuuta 2015

Saapasjalkakis...eiku linnea!

Nyt vihdoinkin sain nuo kuvat tuolta kameran synkistä syövereistä ja aika paljastaa mitä postimies toi minulle!
Ehkä olette huomanneet, että aina on ollut kova panostus ratsastuskengissä. Yleensähän ratsastan siis tennareilla, niihin yhdistettynä vielä hiukan vekkulit nilkat niin ratsastus ei voi olla mitenkään kaunista ja helppoa. Päätin kuitenkin vihdoinkin investoida oikein kunnon ratsastussaappaisiin ja ostin Kaviolasta ihka uudet Mountain Horse Sovereign ratsastussaappaat. Voin näin viikon käyttämisen jälkeen suositella oikein lämpimästi kaikille. Todella mukavat jalassa heti, ei purista eikä kiristä tai hierrä. Tuntuu ihan siltä kuin ne olisi juuri minulle tehty.

Olen harkinnut pitkään saappaiden ostoa, mutta se on kariutunut siihen, että minulla on melko (todella) paksut pohkeet ja muuten normaali (normaali...ja pah!) jalka. Yleensä saappaat ovat nilkasta väljiä tai sitten ne eivät vain mene pohkeen kohdalta jalkaan nämä ovat kuitenkin ihan täydelliset. Jalkakin tuntuu heti vakaammalta eikä heilu ja vispaa enää niin paljon ja kevennyskin helpottui huomattavasti, kun nilkka ei välillä muljahda alta...Ihanatihanatsaappaat!




Muitakin hankintoja olen tehnyt. Kävin nimittäin ihan extempore ostamassa hevosille valjaat. Siinä on ihan kaikki mitä ajamiseen tarvitsee (niin paitsi kärryt...). Minulla on vanhempieni ostamat vanhat kilpurit, mutta ne tuskin ovat kamalan mukavat kuoppaisella tiellä. En myöskään ole ajanut ikinä, mitä nyt nopeasti kokeilin Oliveria kärryjen eteen ja siskoni talutti sitä muutama sata metriä ja sitten takaisin kotiin. Kärryit kuitenkin pysyivät perässä eikä hevonen näyttänyt kärsivän vaikka valjastus ei ehkä kaikkien sääntöjen mukaan mennyt (katsoin kuitenkin opastavan youtubevideon....tiedän...olen vastuuton) Onneksi Oliver on hyvä hevonen ja kestää kaiken mitä keksin. Kunhan nyt saisin laitettua nuo kilpurit ajettavaan kuntoon (tai löydän läheltä hyvän hintaiset koppikset) niin pyydän jonkun opettamaan minua tässä ajelussa.

Ajattelin ajella vain Oliverilla kunnes minusta tulee pro tai sekopää (tai Jönssistä luotettava...?) Oliver aika varmasti osaa minun seurassa käyttäytyä, vaikka olenkin kuullut kaikkia hulluja juttuja kuinka se raviaikoina riehui vain kärryjen kanssa ja pomppi pystyyn. Nooh, eihän minun Oliver!

Se osasi nätisti odottaa, että saan kärryt perään ja sitten reippaasti, mutta turvallisesti matkasimme pihatiellämme. Kyllä hevonen oli taas onnellinen. Nätisti käyttäytyvä poitsu sai myös oikein hemmottelupesun ja se nauttikin siitä todella, samalla kun Jönssi katseli vierestä ja kipitti karkuun heti kun menin sen lähelle letkun kanssa :D

Tänään olisin halunnut käväistä Jönssin selässä, mutta voin kertoa, että ei onnistu. Tuollahan sataa. Ei pidä ottaa noin herkkiksen kanssa mitään turhia riskejä, etten saa sitä uudelleen hermoheikoksi rodeokaakiksi...Ehkäpä tuo sade loppuu...viimeistään talvella?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti