Kengättömälle kengät

Toivottavasti onnemme nelinkertaistuu hevosenkenkien ansiosta.

Jönssi on ollut kengättä jo lähemmäs viisi vuotta. Kun se tuli meille niin kengät eivät pysyneet jalassa ja kaviot halkeilivat. Kavioita oli myös liimattu, koska ne eivät kestäneet juoksua. Siitä alkoi kengätön elämä. Kestihän siinä aikaa, mutta kavioista tuli kovat ja kestävät. Hiukan Jönssi arkoi sorateillä, mutta onneksi oli piennar missä ratsastaa mukavasti. Viime kesänä Jönssin kaviot kuluivat aika paljon, kun liikunta lisääntyi. Ennen Jönssi on ollut suhteellisen kevyellä käytöllä, mutta nyt kun on alkanut sujua niin ollaan lisätty myös liikuntaa.

Katselin bootsejakin Jönssille, mutta aika huonosti olisi löytynyt sovitukseen niitä jotka olisin halunnut testata. En myöskään osaa vuolla kavioita, joten olisi mennyt ehkä ihan turhaksi säädöksi jos olisin halunnut hyvin istuvat töppöset. Ehkä tulevaisuudessa?

Nyt olen tullut siihen päätökseen pitkän jahkailun jälkeen, että tänä kesänä Jönssi on kengällinen. Itseasiassa torstaina Alex tulee laittamaan töppöset kuosiin. Katsotaan syksyllä, että ollaanko talvi kengättömiä vai kengällisiä. Olen aika varma, että nyt kengät pysyvät jalassa kun kavioaines on parempaa ja kengittäjä hyvä! Tarpeen vaatiessa osaan itsekin lyödä kengän kiinni vaikka ei uskoisi :D

Päivän paras naulaus ;) vaikka ottihan se melko kauan aikaa......

En ole ikinä ollut mikään kukkis, jonka mielestä hevosten pitäisi olla kengättömiä ja kuolaimettomia. Olen vain halunnut mennä hevosen ehdoilla ja jos Jönssi tulee vielä paremmaksi kengillä niin sittenhän sille ne laitetaan. Pidin kuitenkin kengättömästä elämästä ja nyt hiukan jännittää miten pärjään tämän elämää mullistavan asian kanssa. Toivon, että kenkien myötä Jönssi uskaltaa liikkua enemmän ja isommin. Laukkakin on alkanut löytyä joten toivottavasti saadaan siihenkin uutta poweria!

Eilen Jönssi oli ihan super hyvä ratsastaa. Ei edes tuntunut siltä, että ratsastaisin millään ravurinraadolla kun se vain oli niin loistava. Ratsastin aluksi käynnissä avut läpi. Väistöjä sekä vastataivutusta. Jossain vaiheessa huomasin, että sisäohjan voi heittää menemään kunhan muistaa ratsastaa kokoajan. Jönssi pysyi niin kauan kuulolla kuin vain vaadin, jos hetkeksikään unohdin niin se oli jo katselemassa maisemia...Ravissa aloitin ratsastamalla vain eteen-alas. Siitä pikkuhiljaa huomaamattomasti yritin hiukan "nostaa" turpaa maasta ja pitää takapään aktiivisesti mukana. Tehtiin myös vastataivutuksia ravissa ja mentiin muutamat maapuomit jotka olivat kaarevalla uralla.

Kun Jönssi tuntui aika hyvältä niin nostin pari kertaa laukan ympyrällä kumpaankin suuntaan. Jönssi ei kaatunut! Sillä yleensä ympyrällä menee laukka niin tunteisiin, että hyvä ettei kyljellämme pyöritä. Nyt se kuitenkin piti tasapainonsa jotenkin. Ei todellakaan siis vielä ollut mitään hallittua ja kaunista, mutta kehitystä tämäkin. Välillä huomasi, että Jönssi olisi halunnut jo laukassakin venyttää eteen-alas, mutta sitten se aina jotenkin havahtui siihen, että "Ennenkään en ole tehnyt näin, joten en tee nytkään!" Uskon vahvasti siihen kuitenkin, että ei ole enää pitkän matkan päässä että saadaan laukkassakin rentoja pätkiä.

Loppuraveille mentiin vielä pellolle ja sitten tuli se wau! Jönssi liikkui itse eteen ja vieläpä hyvin tahdikkaasti. Se ei näpertänyt suullaan ja pysyi avuilla niin kaarteissa kuin suorallakin. Se kuunteli lähes täydellisen hyvin (meidän mittakaavalla siis...) apuja ja oli niin hieno, että ihan meinasin liikuttua. Fiilistelin selässä hetken aikaa. Tältä sen pitäisi tuntua ja lähdin maastoon kävelemään loppukäynnit. 

On se vain kiva, noin niinku ex-ravuriks.

Kiraahvi