Mainio hevoskoululainen

Tämä on yksi maailman parhaista tunteista aina, kun oma projekti näyttää taas ratsastuksen tulosta. Jönssi menee oikeasti kokoajan huimasti parempaan, valitettavasti oma ratsastukseni ei ole sillä tasolla vieläkään, että saisin Jönssistä tätä kaikkea irti. Elän kuitenkin vielä toivossa, että nyt, kun saa ratsastettua muitakin hevosia niin Jönssin kanssa tulee niitä ahaa-elämyksiä. Selkeästi hieronta ja säännölliset venytykset ovat tehneet tehtävänsä ja Jönssi oli oikein vetreä.Varsinkin eilen...

Eilen ratsastin siis itsenäisesti ja ratsastuksen piti olla rentoa jumppailua. Valitettavasti Jönssin ja minun käsitykset rennosta jumppailusta olivat hiukan erilaisia. Itse kun ajattelin väistöjä ja taivuttelua niin Jönssi suoritti erilaisia akrobaattisia hyppyjä. Minua harmittaa, että ikinä se ei tuollaista tee, jos on kuvaaja mukana tai sitten esimerkiksi kuvaajani säikähtää niin paljon eikä muista kuvata etten ole saanut todisteaineistoa näistä hypyistä. Sain Jönssin hetkeksi kuitenkin rennoksi ja ajattelin oman turvallisuuteni vuoksi hiukan juoksuttaa ylimääräistä energiaa pois.

Juoksuttaessa pukkisarjat jatkuivat, kunnes suurimmat höyryt oli päästelty. Sen jälkeen rennon letkeästi ravailtiin piiiitkänä. Harmi etten saanut kelvollista videotakaan tästä loikkimisesta, kun Jönssi kiskaisi aina sen verran terävästi loikatessaan korkeuksiin, että minä meinasin mennä perässä. 

Kuten kuvista näkyy niin Susanna oli tänään vihdoista viimein Jönssin selässä. Nyt jos saisi pidettyä tamän hevoskouluvälin hiukan asiallisempana ettei tulisi tälläistä kuukauden taukoa niin saatettaisiin kehittyä vähän nopeammin. Nythän ollaan siinä vaiheessa, että Jönssi rentoutuu ravissa ja käynnissä, laukat nousee kumpaankin suuntaan pelkästä ajatuksesta. Laukka on välillä parempaa ja välillä huonompaa. Vauhti pysyy kuitenkin hyvänä eikä missään vaiheessa tarvitse kyyneleet silmistä valuen pidättää hevosta viimeisillä voimilllaan. Seuraava askel on varmaan, että aletaan hakea laukkaan enemmän rentoutta ja sitä kautta se alkaa rullaamaan toivon mukaan. Tietysti hiotaan samalla käyntiä ja ravia entistä paremmiksi ja hei, kohtahan minulla on ihan perusratsastettu hevonen.

 Pitäisiköhän alkaa tähdätä kesän koulukisoihin? Pistän Susannan tietysti hakemaan hyväksytyn radan Jönssille, että saan sen puskaÖ-tasolta jonnekin oikealle tasolle. Minä sen sijaan keskityn saamaan itseni edes hiukan ratsastajan näköiseksi. Siinäpä tavoitetta!

Hevoskoululainen käyttäytyi oikeain asiallisesti verrattuna eiliseen. Ainoastaan muutama kiukuttelukohtaus tuli, mutta ne olivat vain sellaisia "onko pakko, jos ei tahdo?" ja kyllähän se oli pakko, joten Jönssi tyytyi kohtaloonsa. Laukka oli, kuten aikaisemmin mainitsin hiukan vaihtelevaa. Välillä lähti oikein hyvin ja laukka näytti laukalta, mutta sitten tuli niitäkin, kun Jönssi ei oikein tiennyt miten päin juoksisi ja räpelsi epämääräistä ristilaukkaa. Ravissa tuli aivan huippuhienoja pätkiä, loppua kohden Jönssi hiukan alkoi väsymään ja sen keskittyminenkin heikkeni, mutta silti se yritti parhaansa. Hienoista hienoin.

Huomenna aamulla yritän herätä aikaisin, jotta ehtisin Jönssin selkään ennen työpäivää. Olen kyllä melko laiska heräämään, jos ei ole ihan pakko...mutta...Aina voi yrittää. Mikäli olisin kuudelta hevosen selässä, niin ehtisin ratsastaa kunnolla tunnin, sitten siivoan karsinat ja laitan illaksi ruuat valmiiksi ja ehdin käydä kotonakin ennen töitä. Työt siis alkavat kahdeksalta. Helppo homma! Voisiko joku tsempata?