Nyt, kun blogissa on ollut kissakuvia kissaihmisille niin voin koiraihmisten iloksi ilmoittaa, että nyt tulee postauksellinen koirakuvia. Eivätkä nämä ole mitä tahansa koirakuvia vaan hyvinkin merkityksellisiä minulle. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan niin tämänmoinen kaveri kotiutuu meille vuoden lopuilla, tietenkään mikään ei ole vielä varmaa, mutta suunnitella saa.
En ole aikaisemmin kuvannut koiria tarkoituksella, mutta nyt kun lähdin koirien kasvattajan kanssa lenkille niin kamerakin tarttui mukaan kasvattajan pyynnöstä. Itsehän en koirien kuvauksesta mitään ymmärrä (enkä kyllä paljon muustakaan kuvauksesta...vielä:D), mutta ainakin yritin. Mielipiteitä otetaan vastaan!
"Yllättäen" musta koira on yhtä haastava kuvattava, kuin musta hevonenkin. Kaikki yksityiskohdat vain hukkuvat. Lisäksi haastetta toi, että koiria oli kolme ja ne juoksentelivat todella nopeasti ja eihän tälläinen amatööri pysy noiden vauhdissa, varsinkaan kun sormet jäässä yrität näperrellä kameran asetuksia kelvollisiksi. Yritin siis käyttää hyväksi kaikki hetket, kun koirat hetkeksi edes pysähtyivät. Blondikoira oli erittäin sopivan värinen talviseen maisemaan, mutta tämä kaveri olisi vain halunnut hengailla kuvaajan kanssa rapsutuksien toivossa tai sitten se viiletti menemään täysiä loikkien ihan omia reittejään. Omasta mielestäni onnistunein kuva tuli kuitenkin tästä blondiyksilöstä, kun se hetken malttoi poseerata erittäin hyvin!
 |
| Oma suosikkini |
Hovawartit ovat kyllä aivan älyttömän upean näköisiä koiria. En malttaisi odottaa, että saan tälläisen itselleni, mutta eikös se niin ole, että hyvää kannattaa odottaa. Tällaisesta saan varmasti mukavan kaverin maastoreissuille ja ehkäpä tulee lähdettyä lenkille hiukan useammin, kun joku on matkassa mukana. Hevosten kanssa lenkkeilyt ovat yleensä sitä, että joko raahaan Jönssiä perässäni tai sitten yritän pysyä Oliverin perässä. Jönssin kanssa kolmen kilometrin lenkki venyy helposti tunnin lenkiksi, koska sillä ei ole mihinkään kiire ja Oliverin kanssa minun kuntoni loppuu jo sen kolmen kilometrin jälkeen. Toivottavasti koiruuden kanssa löytyisi sellainen kultainen keskitie. Tuollaisen saa ehkä helpommin myös pakattua autoon, jos omat lenkkireitit alkaa kyllästyttää.
Löytyykö lukijoilta hovawarteja?
Siinäpä hiukan vaihtelua hevosjuttujen keskelle. Omasta mielestäni näyttää oikein virkistävältä, kun ei aina ole kuvia Jönssistä ja Oliverista edestä ja takaa. Motivaatiokin blogin kirjoittamiseen on löytynyt ja mikä tärkeintä, aikaa blogille. Yritetään nyt pitää se yllä ja kirjoitetaan siitä mitä mieleen tulee, vaikka asiat eivät olisi aina hevosjuttuja. Blogin vuosi 2016 on alkanut siis erittäin hyvillä mielin ja voisi sanoa, että tästä voi tulla ehkä merkityksellisin vuosi tähän asti blogin puolella. Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia, mielipiteitä ja kommentit piristävät aina!
ps. Mikäli teillä lukijoilta löytyy blogeja, niin kertokaa ihmeessä, kaipaisin hirveästi uutta luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti