Juhuu, tässä se nyt on, minun upouusi tietokoneeni. Valitettavasti joudun odottamaan, että tuo parempipuolisko asentaa tähän kaikki tarvittavat kuvanmuokkaus-sekä editointiohjelmat. En kuulemma itse saa yrittää, koska saisin vain koneen sekaisin...
Kaivelin siis taas vanhoja kuvia blogin kätköistä värittämään tekstiä. On niin iloinen, kun on aikaa! Tänäänkin oli jostain syystä vapaapäivä ja lopuista työpäivistä ei ole hajuakaan, mutta samapa tuo.
Olen epätoivoisesti yrittänyt kehittää hevosille jotain slowfeeding-systeemiä. Ei voi olla mahdollista, että kaksi pientä lämppäriä hävittävät 300 kiloa kuivaheinää alle viikossa. Tämän lisäksi ne saavat kumpikin suunnilleen kymmenen kiloa yöksi, joista ihan kaikkea ei kyllä jakseta syödä. Ruokamäärä ei edes näy hevosissa missään...
Olen nyt aidannut sellaisella verkkoritilällä tuon jättipaalin, mutta se ei hidasta Oliverin tahtia. Jönssiä se hiukan hidastaa, mutta Jönssi on äärettömän kiukkuinen, kun ei oikein tiedä miten päin uskaltaisi turvallisesti syödä. Aidattu paalihan voi napata pienen hevosen ja pistellä poskeensa!
Jönssi on siis tyytynyt kiertelemään paalia ja uhkailemaan sitä. Välillä uskalletaan haukkaista paalista vähän ja sitten jo kirmataan häntä tötteröllä karkuun. Ehkä Oliver on kertonut kauhutarinoita paaleista, jotta saa itse enemmän ruokaa...
Jönssin elämä ei ole ollut nyt viimepäivinä muutenkaan helppoa. Se puraisi lempipallonsa rikki ja nyt se taas purkaa raivoaan Oliveriin. En edes koskaan muista käydä ostamassa uutta palloa kaupassa käydessäni...Onko muilla hevosia, jotka ovat kiukkuisia jos eivät pääse purkamaan raivoaan, vai onko tuo sekopäähevonen ainoa laatuaan. Ehkäpä hevosten vihanhallintakurssi auttaisi.
Mietin kokoajan ja jatkuvasti kuinka hienoa siitä tulee, kun minulla on aikaa. Pääsen parantamaan suhdettani hevosiin, vaikka ihan kelpo se on jo nytkin. Ehkäpä uusien temppujen ja hevosagilityn treenailu voisi tulla nyt kyseeseen. Lisäksi piiitkät kävelylenkit hevosten kanssa. Harmittavasti kahta hevosta on hiukan hankala ongelmatilanteissa saada pysymään käsissä, varsinkin kun Jönssi reagoi ensin melko rajusti ja sitten vasta miettii (siis jos miettii), että olikohan tuo nyt ihan tarpeellista ja fiksua...Lisäksi Jönssin kanssa otetaan varmaan iso harppaus ratsastuksellisesti, jos kaikki menee niin kuin elokuvissa siis.
Tulisipa talvi ja lunta...paljon pehmeää pöllyävää lunta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti