Hevoskoulua osa 6

Näitä "studiokuvia" on niin kiva ottaa! Eikai nämä voi edes kyllästyttää...?

 

Melkein meinasin jo mennä ihan sekaisin, että monesko kerta tämä olikaan hevoskoulua. Vasta kuudes kerta ja hevonen on näin hieno! ...ja viimeksi hevoskoulua oli näköjään elokuussa...Kylläpäs aika rientääkin nopeasti. Ollaan jopa kehitytty, vaikkakin ollaan menty viimeksi syyskuussa valvovan silmän alla...Hitaasti, mutta varmasti. Jönssi kehittyisi varmasti vauhdilla, jos vain minä osaisin ratsastaa paremmin. Se on yllättävän oppivainen noinkin hölmöksi eläimeksi.

 

Omaan silmään Jönssi on ehkä pyöristynyt takaa hiukan ratsumaisemmaksi. Sillähän on aika kulmikas takapuoli, mutta nyt se alkaa näyttää tosiaan huomattavasti pyöreämmältä kuin ennen. Myös kaulaa on tullut enemmän. Varsinkin, kun vertaa kolmen vuoden takaisiin kuikelokaulakuviin. Ei pahan näköinen hevonen ollenkaan, vaikkakin keskenkasvuinen talvikarva antaakin hiukan villihevosmaista vaikutelmaa.

 

kuka siellä selässä on!?

 

Susanna ratsasti siis Jönssillä ensin ja hiukan testasi minkälainen Jönssistä on muodostunut tässä syksyn aikana. Jönssiä hiukan hermostutti aluksi ja se varmasti mietti, että kuka ihme sinne selkään kiipesi. Minä olen ollut ainoa, joka on tässä kolmen kuukauden aikana ratsastanut sillä ja varmasti oli hevosraukalle järkytys, kun joku vaatii siltä hiukan enemmän kuin minä itse.

 

Pienten alkuhermoilujen jälkeen Jönssi muuttui taas rennoksi ja yhteistyökykyiseksi. Se aina rentoutuessaan tarpeeksi kadottaa kaasun. Koko hevonen näyttää ja tuntuu siltä, että sillä olisi liimaa kavioissa. Lisäksi, jos yrittää kiittää hevosta rapsuttamalla kaulaa niin se tulkitaan siten, että nyt saa hidastaa käyntiin tai vaikka pysähtyä kokonaan. Eieiei...Kyllä se moottori sitten lämmettyään alkaa toimia ja hevonen pysyy ravissa ilman kokoaikaista vahtaamistakin ja kiittääkin uskaltaa ilman pelkoa siitä, että hevonen muuttuu tahmatassuksi.

 

(MINÄ EN RATSASTA KUVISSA)

 

Susanna ratsasti ravia ja käyntiä hetken aikaa ja sitten minä pääsin/jouduin selkään. Tehtiin ihan pysähdyksiä kumpaankin suuntaan ympyrällä ja rentoa ravailua. Hiukan loppuvaiheilla meillä raviympyrä karkasi turhan isoksi, kun en onnistunut ulkopohkeella pienentämään sitä, mutta eiii se mitään kun on iso pelto käytössä! En vielä kovin hyvin osaa tuota apujen käyttöä ravissa, kun vasta nyt ollaan pitkän tauon jälkeen aloitettu ravityöskentely.

 

Jönssi jostain syystä kauheasti leikkii kuolaimella ratsastaessa. Kuten kuvistakin varmasti välittyy niin kovasta kädestä ei tosiaankaan ole kyse ja hevosen suussa ei ole vikaa. Älkää siis säikähtäkö, jos kuvissa hevonen painelee suu auki. Myös alaturpahihnan löysällä roikkuminen ehkä hiukan ärsytti Jönssiä... Se mupeltaa aika paljon ylähuulellaan ja välillä se juoksi ihan tapiirin näköisenä...Jönssi kyllä tekee tuota pelkän riimunkin kanssa, jos naru osuu sen alahuuleen, joten tuskin mistään vakavasta on kyse. Ei vain näytä kovin kauniilta, kun hevonen jolkottelee menemään suu auki.

 

Erilaisia kuolaimiakin olen kokeillut. Nyt on käytössä kolmipala D. Se on toiminut parhaiten kaikista kokeilluista. Se on vakaa ja pehmeä. Yllättävästi suorakumikuolain, jonka pitäisi olla pehmeä ja mukava oli Jönssille ehdoton nounou. Pelkkä suitsien laittaminen päähän kera tuon kuolaimen aiheutti järkyttävää suun aukomista ja tuskastuneen näköisen hevosen.

Pelkkä kolmipala oli käytössä silloin, kun Jönssi tuli minulle. Kun hevonen pellolla/maastossa/missä vain päätti lähteä täysiä ryöstämään niin minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada hevosta pysäytettyä tai käännettyä ympyrälle. D-kuolain sentään pysyy suussa, joten kääntäminen onnistuu ja tällä tavoin sain karsittua turhan rakettimaisen pakenemisen. Myös perusnivel on kokeiltu. Lähes sama reaktio, kuin suorassa kuolaimessa. Hiukan lievempänä.

 

D-kuolaimeen olen tosiaan tyytyväinen, mutta sillä ei saa osallistua koulukilpailuihin. Mutta ehkä sitten, joskus, kun on sen aika niin Jönssi suostuu sovittamaan muitakin vaihtoehtoja.

 



 

 Eilen siis näitä hevoskoulujuttuja. Tänään piti ratsastaa, mutta eilen oli satanut niin paljon vettä, että tyydyin vain rennosti juoksuttamaan Jönssin irtona. Se näytteli jo ihan laukan näköistä rentoa laukkaa. Ajattelin, että kun lumet vihdoin tulisivat niin pääsisimme hiukan taas harjoittelemaan, että mitä ne laukka-avut olivatkaan. Nyt pelto on vielä turhan liukas tuolle raketille, vaikkakin Jönssi on yllättävän varmajalkainen.

 

Huomaa supersöpöt korvakarvat (kts. myös ensimmäinen kuva!)

 

Minä itse olen myös vaihtanut jo talviturkkiin. En millään haluaisi lähteä ulos hevoshommiin, jos minulla ei olisi tätä maailman parasta keksintöä. VAALEANPUNAISIA HAALAREITA. Helppo pukea päälle ja niin lämpimät, että et edes huomaa ulkoilevasi. Suosittelen lämpimästi muillekin mukavuuden haluisille vilukissoille.

 



minä ja vaaleanpunaiset haalarit!

Onko teillä muuten mitään erikoisempia postauksia joita haluaisitte minun toteuttavan? Videopostausta suunnittelen suunnilleen joka päivä, mutta minkälainen olisi kiva? Haluatteko, että olen yhtä tyhmä kuin oikeasti vai pitäisikö yrittää pysyä asialinjalla...>:)