torstai 12. marraskuuta 2015

Askel kohti unelmaa

 
En tiedä onko fiksua kertoa tästä blogiin, mutta avaan nyt vähäisen.
 
Uskon vakaasti, että kaikella on tarkoitus, jopa sillä, että jäin työttömäksi, vaikka ei tästä helppoa tule. Ei elämän ehkä pidäkään olla helppoa, en silti jaksa stressata liikoja. Kyllä kaikki järjestyy aikanaan.
 
Kun sain ilmoituksen työttömyydestä niin aloin heti etsiä vaihtoehtoja. Kuin kohtalon johdattelemana päädyin täyttämään hakemuksen "unelma-alalleni", josta olen haaveillut jo vuosia, mutta en ole uskaltanut tarttua tilaisuuteen. Tämä tilaisuus tuli kuitenkin niin hyvään saumaan, että päätin ottaa askeleen kohti tulevaisuutta, mitä menetettävää minulla muka olisi...?
 
Yllättävän pian sainkin kutsun pääsykokeisiin ja tässä sitä jännitetään, odotetaan ja luetaan aivan hulluna teoriakokeeseen. Pääsykokeisiin on vielä vajaa kolme viikkoa, mutta olen silti jo aivan jännityksissä ja innostuksissa. Motivaatiota minulta ainakin löytyy, jos ei muuta. Nyt vaan toivotaan, että pääsykokeet sujuisivat mahdollisimman hyvin ja kaikki menisi muutenkin ongelmattomasti ja pääsisin vihdoinkin unelma-alalleni, tekemään sitä mistä pidän!
 
Sinä siellä ruudun takana, tartu tilaisuuteen ja toteuta unelmasi!
 
 
 
Sitten heppajuttuihin.
 
Maanantain ratsastustunti jouduttiinkin harmikseni perua, koska oli niin märkää ja pelto oli ehkä hiukan turhan liukas. Huomenna kuitenkin hevoskoululainen pääsee taas tositoimiin.
 
Maanantaina Oliver valjastettiin kärryjen eteen ja tein uhkarohkean tempun ja nappasin Jönssin käsihevoseksi mukaan. Lenkki meni aivan ongelmitta. Tai siis...Suurin ongelma oli, että Oliver olisi halunnut kiitää kuin ravuri konsanaan ja kipitti kauheaa vauhtia korvat pystyssä eteenpäin. Jönssi olisi sen sijaan halunnut vain katsella maisemia ja korvat roikkuen se laahusti perässä, niin, että välillä sain kiskoa siihen lisää vauhtia.
 
Ravatessa kumpikin hölkkäili rennosti ja kuuliaisesti. Pahimmissa kauhukuvissani Jönssillä olisi napsahtanut päässä kilpavietti päälle, mutta alan hiukan epäillä ettei tuolla hevosella sellaista edes ole. Sillä ei ollut mikään kiire, vaikka Oliveriin meinasi tulla hiukan turhan paljon vauhtia...
 
Selvittiin kaikki kolme hengissä ja päästiin kotiin tyytyväisinä. Vielä kun irroitin Oliverilta kärryt niin Jönssi jäi odottamaan vapaana kärryjen taakse, koska se pääsee päiväruuille karsinaan...Ihana mussukkahevonen. Sain Oliverin karsinaan ja irti valjaista ja sitten vain pyysin Jönssin tulemaan luokse, siinä vaiheessa sen ilme oli hämmentynyt; "ai mä en ollukkaan sidottuna kiinni...?"
 
Tiistaina käytiin hurjalla laukkalenkillä. Jönssi on alkanut oppia missä kohdissa laukataan ja se onkin hauskaa ratsastajalle, kun hevonen ilman käskyä sinkoaa täyteen laukkaan. Kumiohjat, sade ja nollasta sataan kiihtyvä hevonen, siinäpä vasta hyvä yhdistelmä. Ohjat olivat aivan järkyttävän liukkaat eivätkä meinanneet pysyä tassuissani sitten millään, meinasi tulla hiukan kauhun hetkiä, kun Jönssi täydessä laukassa painoi lähes 90 asteen kaarteeseen, hiukan siinä takajalat sutivat, mutta ei kaaduttu, onneksi! Sen jälkeen vauhti vain kiihtyi, mutta onneksi Jönssi on siinä määrin luotettava hevonen, että se muistaa myös kohdat, joissa pitää kävellä. Annoin siis hevosen laukkailla omat ajat ja sen jälkeen hidastettiin turvallisesti.
 
Me ollaan myös kehitytty erimielisyyksien ratkaisussa. Jönssi meinasi, että hän ei suostu kävelemään askeltakaan eteenpäin, kun ojassa virtasi vesi tien ali. Minäpä päätin, että kyllä hän suostuu menemään yli ja puristin pohkeet kiinni silläkin riskillä, että hevonen hermostuu siitä ja nakkaa minut alas, mutta yllättäen Jönssi hämmentyi niin, että jatkoi matkaa ilman suurempia draamoja.
 
Keskiviikkona luin Jönssin kanssa pääsykokeisiin ja kunhan vain vietettiin sellaista rentoilupäivää. Myös Torstai meni Jönssin vapaapäivänä, kun minun piti juosta ympäri kyliä hoitamassa asioita. Nyt vihdoin blogin ääressä ja kirjailemassa tänne tapahtumia. Hiukan myös sivusilmällä seuraan salkkareita, Jönssi ja Oliver menivät jo nukkumaan. Huomenna niillä on aikainen herätys ja ne saavat kunnon harjaukset kumpikin heti, kun olen saanut aamukahvini alas kurkusta.
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti