Taas saa huomata, että hyi kuinka vaikea laji tämä onkaan. Varsinkin tälläiselle häseltäjälle, joka ei oikein tiedä mihin pitäisi keskittyä ja mitä pitäisi oikeasti tehdä. Kun katsoo muiden ratsastusta niin voi kuinka vaivattomalta se näyttääkään, kun itse kiipeät selkään niin, jopa kaikki se tieto minkä teoriassa osaat katoaa kuin tuhka tuuleen.
Omat ratsastuskuvat avaavat taas paljon maailmaa, niin hyvässä kuin huonossakin. Tekisi mieli itkeä ja poistaa kaikki kuvat, mutta eieiei! Yritän nyt hyväksyä virheeni ja lähteä korjaamaan niitä. Tavoitteena rento hevonen ja rento ratsastaja.
Helpommin sanottu kuin tehty, kun tosiaan minulla ei resurssit riitä ainakaan toistaiseksi kuin kerta viikkoon Jönssin ja minun koulutukseen ja nyt Jönssi on ehdottomasti etusijalla. Ilman sitä en voi opetella.
Yritän siis itse muistella kaikkia hyviä vinkkejä ratsastaessa. Ne tosiaan kyllä unohtuvat heti, kun kiipeän selkään. Pitäisi ehkä kiinnittää Jönssiin muistilappuja, jotta muistan kaiken oleellisen. Edes jotain...
Minä kuitenkin yritin ratsastaa! Tai siis ratsastus oli lähinnä sitä, että yritin epätoivoisesti korjata istuntaani ja löytää ne kohdat, jotka häiritsevät eniten. Sehän sujui sillä, että lahjoin pikkuveljeni hetkeksi napsimaan kuvia, jotta saan jotain materiaalia.
Käynnissä onnistuin ratsastamaan Jönssin suht kuuliaiseksi ja rennoksi. Hiukan laiskastihan me liikuttiin, mutta ei se mitään, pikku vikoja vain. Turhauduin jalustimiin ja päätin ratsastella ilman niitä, heti oli hiukan helpompaa istua...siis kunhan pysyttiin kävelyvauhdissa. Yksi ongelma, joka itkettää ja surettaa ja vihattaa on, että jalkani nousee liian eteen ja ylös. En siis tiedä miltä oikeaoppinen ratsastusasento näyttää, mutta tuo nyt pisti silmään. Kun jalka nousee niin en ole satulan keskellä vaan liian takana ja se vasta hölmöltä näyttääkin ja varmasti häiritsee Jönssiä.
Sitten on ne kädet...Voisiko joku liimata ne oikeille paikoilleen!? Menee hermot, kun en tiedä miten niiden pitäisi olla ja olen tottunut pitämään ne liian edessä sen takia, etten häiritse hevosta mitenkään ja jos se syöksyy matkaan kuin raketti niin saan nopeasti ja helposti pidätettyä. Phyi...
Entäs sitten ravi jos käyntikin menee hiukan niin ja näin? Ilman jalustimia istun ehkä paremmin, mutta en kyllä pysy ollenkaan ravissa kyydissä, jossain vaiheessa vain huomaan roikkuvani reunalla ja yritän sinnitellä, että saan hevosen käyntiin ja itseni takaisin satulaan :D...Lisäksi taas ne jalat nousee ja polvet puristaa. En osaa edes keventää oikein! Sehän opetetaan jo alkeistunneilla, eikun ai mutta juu, enhän minä koskaan ole sellaisille eksynyt.
Plussaa siitä, että sain Jönssin liikkumaan eteen reippaasti. Välissä se jopa hiukan uskalsi rentoutua ja askel muuttui niin lennokkaaksi ja joustavaksi, että minä hiukan hämmästyin ja pilasin Jönssin mahdollisuudet hienoon raviin.
Vaikea ajatella näin montaa asiaa kerrallaan. Yritä pysyä kyydissä, olla kiusaamatta hevosta ja vielä istua nätisti. Sehän vasta hienoa olisi, jos kaikkien näiden toimintojen lisäksi hevonenkin alkaisi kulkea rennon letkeästi. Niin pitkä matka tähän, että en kestä!
Harjoitteluaharjoitteluaharjoittelua...
 |
| huh selvittiin hengissä! kiitos jönde!<3 td=""> |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti