ja taas on syksy

Kesä oli ja meni. Nyt on taas se aika vuodesta kun tulee vettä, on kuraista ja ilma on viileää. Tänään on ollut jotenkin todella haikea päivä ja olen miettinyt, että olenkohan varmasti hyvä hevosenomistaja? Ovatko Oliver ja Jönssi onnellisia? Kuinka voisin tehdä näistä elämäni tärkeimmistä ystävistä vieläkin tyytyväisempiä?

Hevoset eivät osaa puhua, joten joudun tuskailemaan näitä asioita aina välillä. Nyt mieltäni painaa ruokinta ja loimitus. Eivät kuulosta vakavilta asioilta, mutta saan tästä suuremman ongelman kuin se on. Aloitetaan vaikka siitä loimituksesta.

Oliver repii jokaikisen sadeloimensa. Tänään yritin etsiä ehjää sadeloimea, ihan varmuuden vuoksi, mutta löysin lähinnä sadeloimien hautausmaata muistuttavan läjän rikkinäisiä loimia. Tuntuu kuitenkin pahalta, kun 20-vuotias hevonen seisoo tuolla sateessa ilman loimea kylmissään. Okei, se kasvattaa pian sellaisen karvan mistä ei varmasti mene vesi läpi, mutta vielä sitä ei ole. Tallissakaan Oliver ei viihdy koko päivää ja mielummin se on ulkona sateessa kuin karsinassa koko päivän.

Ostaisiko uuden loimen ja katsoisi kuinka monta päivää kestää, että loimi on revittynä laitumella? Loimien hintoja selaillessani lompakkoni itkee verta. Miksi en voi tietää kestääkö se loimi päivän vai koko syksyn? En halua sulkea tuota pientä hevosraukkaa talliin koko sateiseksi syksyksi...No pakko varmaan tilata markkinoiden halvin loimi tai yrittää löytää käytetty. 

Mutta tuleeko Oliver surulliseksi, kun puen sen takkiin, se haluaisi olla vain villi luonnonlapsi...

Tässä vielä video siitä miten Oliver kurittaa loimiaan. Kyllä, hän osaa vapautua kahleistaan ja sitten saa loimi kyytiä. Tässä on kyse onneksi paksusta toppaloimesta, jota Oliver ei ole tuhonnut vielä ~5 vuoden käytön aikana.

Sitten se hemmetin ruokinta. Oliverille olen päättänyt alkaa syöttämään jotain seniorirehua. Kunhan nyt laidunkausi loppuu. Hevoset viettävät vielä tyytyväisenä yönsä ulkona. Välillä sateella toki otan ne sisälle nukkumaan, jos haluavat...Oliverin ruokinta on helppoa, se pysyy sopivan pullukkana, ei kerää turhaa energiaa ja syö hyvin. Jönssin ruokinta on sitten taas ihan toinen juttu...

Viime talvena sain Jönssin kasvamaan sopivan pyöreäksi. En liikuttanut sitä juuri ollenkaan, se sai pelkkää heinää ja kivennäistä, suolaa ja herkkuja. Tietenkin myös paljon rakkautta, joka onkin salainen ainesosa hevosen lihottamisessa. Tälläinen stressiherkkä hevonen ei liho helpolla.

En nyt muista olenko laittanut tämän ennen-jälkeen-kuvan tänne, mutta olkaapa hyvät.

Kuvaajan taidot ovat ainakin kehittyneet hiukan, lisäksi hevonenkin alkaa näyttää enemmän hevoselta kuin sellaisen luurangolta. Olen nähnyt tuon eteen vaivaa, joten en halua, että teen virheen ruokinnassa ja tulokset valuvat hukkaan.

Haluaisin syöttää Jönssille jotain rehua, koska sen liikunta on lisääntynyt ja se tarvii energiaa lisää. MUTTA. Pelkään aivan hirveästi, että lisäruuan takia se vähentää heinän syömistä ja tulee aivan järkyttävän energiseksi ja juoksee ja stressaa itsestään taas luurankohevosen. Voiko joku viisas kertoa mitä minun kannattaa tehdä? En tunne ketään ruokintagurua, mutta itse haluaisin pitää ruokinnan fiksuna ja "vähemmän on enemmän". Voiko pelkkä heinä riittää? Teemme kuitenkin todella reippaita maastoja ja treeninkin vaativuus nousee kokoajan. Tietenkin on myös vapaapäiviä ja leppoisia lenkkejä. Pääasia, että hevosella on mukavaa ja se nauttii työnteosta.

Siinä hiukan avautumista näistä arjen pienistä ongelmista, joista saan aivan turhan suuria. Kokeilemalla tässä on ennenkin pärjäilty. 

Hevoiset ovat olleet ihania söpöläisiä nämä viimepäivät. Rapsuttelin Oliveria laitumella ja sitä alkoi väsyttämään, siinä se seisoi auringossa puoliksi nukuksissa minun vierelläni. Hetken rapsuttelutuokion jälkeen se päätti ihan käpertyä minun viereeni makuulle. Siinä se pikkuinen söpöläinen sitten tuhisi vieressäni ja minä istuin sen vierellä jatkaen rapsutusta. Voiko oikeasti ihanampaa hetkeä olla? Nämä on näitä hevosenomistajan pieniä suuria asioita, joista jää hyvä mieli pitkäksi aikaa ja aina tulee hymy huulille, kun muistelee tälläisiä hetkiä.

siinä se nukkuu <3 td="">

Heppakuvia tulikin otettua oikein urakalla taas, kun toin hevoset hetkeksi remonttihommiin omalle talolleni. Siellä ne saivat tyytyväisinä rouskutella ruohoa. Ilmeisesti he viihtyvät tulevassa kodissaan hyvin, kun eivät karanneet, vaikka aidat ovat mitkä ovat ja ihkaoikea hirvikin juoksi tarhan ohitse! HirveäHirvi kyllä järkytti hevosia ja ne pitkään juoksivat rinkiä tarhassa ja välillä pysähtyivät puhisemaan siihen suuntaan johon hirvi katosi.

Eilen kävin Jönssin kanssa hiukan metsässä kävelemässä ylä-ja alamäkiä sekä ihan käytiin polun ulkopuolellakin rämpimässä! Vauhtia löytyi, mutta yllättävän varmajalkainen hirveä muistuttava ratsu selvisi kaikkien risujen ja käpyjen yli.

Tuolla on yksi aivan täydellinen metsä, jossa on paljon hiekkaisia polkuja ja jyrkkiä ja loivia mäkiä. Yksi alamäki oli jopa niin jyrkkä, että en uskaltanut tulla sitä ratsain alas ja päätimme Jönssin kanssa kumpikin laskea mäen alas istuen.

Harjoiteltiin paljon laukannostoja ja ne nouseekin jo ihan kivasti, maastossa siis. Siellä jopa laukka on suht tunnistettavissa, kun siihen saa tarpeeksi voimaa. Yleensä, kun Jönssi haluaisi jo hidastaa niin laukasta tulee sellaista epämääräistä, mutta hiukan maiskutusta niin löytyy taas poweria! Eiköhän hevosen takapuoli tuosta vielä kehity niin, että sileälläkin saamme jonkinlaista laukkaa aikaiseksi.

Puimurit olivat hyvin jännittäviä, vaikka ne menivätkin kaukana niin meinasi hevoselle tulla aina kiire, kun sellainen ilmestyi näköpiiriin. Oikeastaan riitti, että kaukainen puimurin hurina kuului jostain...Olen kuitenkin yllättynyt siitä, että Jönssi pysyi silti käsissä. Ratsastin kokoajan pitkällä ohjalla ja istunnalla muistutin rauhallisemmasta tahdista, jos askel meinasi kiihtyä aivan holtittomaksi.

Muutaman kerran meille tuli hiukan erimielisyyksiä reitistä, kun Jönssi meinasi, että hän kyllä osaa paremman reitin kotiin ja hyppäsi ihan yllättäen polulta puskaan ja meinasi lähteä sinne viilettämään täysiä. Ehdin kuitenkin estää hevosen aikeet ennen kuin hevonen pääsi riistäytymään ja pääsimme jatkamaan polulla.

Sellaista tarinointia tällä kertaa. Maastoilemme nyt aika paljon vain edelleenkin siis. Pellot saisivat minun puolesta olla hiukan kuivempia. Olisiko jotain toivepostausideoita? Jotain spesiaalia voisin viikonlopun aikana toteuttaa!