Mahdotonta maastoilua

Syvät pahoittelut huonolaatuisista puhelinkuvista.

Pelto on liukas sateiden vuoksi, joten en voi edes harkita sinne menemistä. Tänään olikin oikein extremepäivä ja sain suostuteltua pikkusiskoni ratsastamaan kanssani. Hänellä on hiukan huono tuuri ja joka kerta (kerran vuodessa) kun hän erehtyy kanssani heppailemaan niin tapahtuu yleensä, jotain katastrofaalista. Tämä oli toinen kerta itseasiassa tänä vuonna, kun hän ratsastaa kanssani. Viime kerta olikin kesän alussa, kun Jönssi rodeoloikilla heitti hänet selästä alas. Sen jälkeen Jönssi ei ole muuten pukitellutkaan!

Suunnitelmana oli mennä mukava ~10km lenkki ja ottaa hiukan ravi-ja laukkapätkiä. Minä Jönssillä ja Amalia Oliverilla. Matka alkoikin erittäin hyvin, kävelin alussa, jotta saadaan kumpikin hevonen turvallisesti metsänreunaan, josta jatkaisimme kumpikin ratsain. Siinä vaiheessa, kun olin nousemassa selkään muistin, että ei hemmetti, taas unohdin laittaa jalustinkumin jalustimeen! Se kerpele oli tippunut kisoissa ja pellolla pyöriessä en olekkaan sitä kaivannut, maastossa täysiä mennessä se olisi kuitenkin ihan kivasti tuomassa turvaa...Noooh, mennään sitten tämän kerran ilman!

Matka sujui mukavasti ja päästiin laukkaamaan ensimmäinen pätkä ja se meni hienosti! Katselin taakse ja Oliver niin söpösti ja turvallisen näköisesti laukkasi rauhassa. Amaliakin oli ihan innoissaan, että hei sehän oli kivaa!

Jatkettiin matkaa kävellen reippaasti ja jopa mönkijä ohitti meidät ja Jönssi pysyi nahoissaan. Tulin kyllä selästä melko vikkelää alas, koska en halunnut ottaa sitä riskiä, että kumpikin hevonen sekoaa ja siskoni saa ikuiset traumat.

Hevoset kulkivat rauhassa ja päätettiin sitten minun ja hevosten parhaalla laukka reitillä ottaa hiukan reipasta laukkaa. Jönssi nosti rauhallisen laukan helposti ja kivasti, mutta Oliver sen sijaan painoi kiitoravia perässä ja yhtäkkiä syöksyi laukkaan niin, että Jönssi säikähti ja loikkasi eteen ja minulta irtosi jalustin jalasta. Huusin selässä Amalialle, että hidastetaanko hiukan, kun saatan kohta tipahtaa. Lisäksi nauroin aivan hervottomasti, koska Jönssi ei olisi halunnut rauhoittua millään ja minä yritin roikkua kyydissa :::D Selvisimme kuitenkin tästäkin. Jalustin tukevammin paikalleen ja uusi yritys!

Kumpikin hevoinen nosti laukan oikein hyvin ja laukkasimme vierekkäin ja kaikki oli niin hienoa! Sitten Oliver rupesi kiihdyttämään ja mietin, että mitäköhän tapahtuu, jos se aikoo ohittaa Jönssin. En välttämättä saa Jönssiä pysähtymään, jos se haluaa kisata. Päätimme sitten hidastaa. Oliver ikävä kyllä jatkoi hetken laukkaamista ja pyöröpaalien kohdalla se uskoi, että hirviöpaali hyökkää sen kimppuun ja varmuuden vuoksi loikkasi täydestä laukasta metrin sivulle. Siskoni ei ikävä kyllä pysynyt vieterihevosen kyydissä ja tippui matkan varrelle. Minä pysäytän ratsuni ja nappaan Oliverin kiinni ja sitten kaikki kolme kirmaamme katsomaan mitä siskolleni kävi...

 

Hiukan tuli polveen naarmua ja varpaaseen sattui, mutta onneksi Jönssi oli kultainen ja päätti piristää Amaliaa rapsuttamalla tämän kypärää hampailla :DDD Onneksi tämä paransi Amalian olotilaa hetkellisesti ja pääsimme rauhallisesti ratsastaen takaisin kotiin.

Kotimatkalla Jönssiä rupesi kiukuttamaan Oliver ja se meinasikin pari kertaa potkaista tätä ja päätin laittaa Jönssin kävelemään Oliverin takana. Sehän Jönssiä surettikin ja korvat valahtivat surkeasti sivulle ja koko hevonen muuttui tahmeaksi ja kiukkuiseksi ja jäi laahustamaan perään :::D voiii pientä hevosraukkaa...

 

 

 

kiukkukorvat...

En taida hetkeen saada taas maastoiluseuraa, vai löytyisikö täältä ketään vapaaehtoisia?;) Kunhan et pelkää vauhtia ja olet hyvällä huumorintajulla varustettu niin uskoisin sinun pärjäävän!