keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Irtohypytys & Lainaponin ratsastus


Kaksi vapaapäivää on kulutettu parhaalla mahdollisella tavalla. Heppailemalla tietysti.

Tiistaina käväistiin maneesilla viiden ponin sekä Jönssin kanssa. Pääsin harjoittelemaan paljon trailerilla peruuttelua, kun käänsin sen aina tallin pihassa, kun käytiin vaihtamassa hevoset. Hypytettiin ensin kaksi Sakarin ikäistä tammaa sekä vuotta vanhemmat oripojat. Sitten tietysti Sakari ja Jönssi.

Jönssi hyppäsi ensin, koska väsyneenä se käyttäytyy paremmin trailerissa. Hiukan oli jännittävää, kun Sakari jäi traileriin ja Jönssi joutui iiihan yksin menemään maneesiin. Hetken se juoksenteli villisti sinne tänne ja sitten suostui aloittamaan esteiden hyppelyn. Muutaman kerran sitä alkoi ahdistamaan ja se kielsi esteelle keskellä kujaa, mutta sitten se muisti että ainiin, kyllähän näitä voi hypätä. Loppujen lopuksi Jönssi hyppäsi mielellään ja tajusi jopa ottaa laukka-askeleet esteiden välissä. Se kyllä rasittui hirveän paljon henkisesti ja raukka oli aivan puhki, vaikka ei se nyt ihan kauheasti joutunut ponnistelemaan. Hyvää psyykkistä treeniä siis :'D Pidettiin esteetkin pieninä, jotta Jönssi saa itsevarmuutta ja oppii hyppäämään myös ilman, että patistan sitä kokoajan.



Sakari oli seuraavana vuorossa ja se käyttäytyi maneesissa niin kuin se olisi sille arkipäiväinen asia. Rohkeasti se viiletti hallia ympäri ja parit rodeotkin innoistui heittämään. Luojan kiitos sillä ei vielä tarvitse ratsastaa. Sen verran hurjan näköistä rallittelua oli.
 Viimeksi käytiin maneesilla hyppäämässä Sakarin kanssa viime syksynä sen ensimmäiset esteet ja pidettiin silloinkin homma helppona ja kivana. Nyt huomasi, että viimekertainen harjoittelu oli kasvattanut Sakaria henkisesti ja se paljon rohkeammin ja itsevarmemmin ylitti esteet. Viimeksi se hiukan kolisteli puomeja ja väsyi nopeammin, mutta nyt se ihan innoissaan meni kujaan uudestaan ja uudestaan. Hitsin hauskaa!


S kyllä hyppää hienosti. Ihan tuosta noin vaan vaivattoman näköisesti se ylitti esteet toistensa jälkeen. Eihän ne mitään isoja esteitä olleet, mutta vasta ponin toinen kerta esteillä ja se on niiiiin taitava. Voi juku olen niin innoissani siitä mitä tuosta vielä tuleekaan. Mahtava poni!

 Kasasin lyhyen videopätkän Jönssistä ja Sakarista hyppäämässä  sen voit katsoa TÄSTÄ, jos upotettu video ei näy :)



Tänään ratsastin taas Nellalla. Sain siitä jopa ihan todistuaineistoa kuvien muodossa, kiitos paljon siskolleni joka jaksoi vaivautua. Kuten kuvista näkyy niin ratsastimme pellolla. Kenttä muistutti enemmän luistinrataa kuin ratsastusaluetta, joten mielummin menin pellolle. Siellä olikin oikein mukavaa ratsastella. Jönssin kanssa aina hiukan hirvittää, mutta Nella ei kauhean vauhdilla varmastikkaan käsistä lähde, jos se nyt jostain syystä sekoaisi ja lähtisi.

Tehtiin taas samoja juttuja. Vastataivutukset sujuivat jopa ilman kentän aitojen tukea, laukka nousi ja tempoa sai säädeltyä ihan superhitaaksi tai reippaammaksi. Nella alkaa toimia joka kerta paremmin, mutta se myös alkaa olla joka kerta tarkempi siitä, että annan oikeat avut.

alkuravailua

Olen ihan todella kiitollinen siitä, että saan ratsastaa näin hienoa ponia, vaikka itse en ole mikään kummoinen ratsastaja. Jönssin kanssa sujuu niin paljon paremmin, kun välillä saa työskennellä näiden oikeasti ratsujen kanssa. Lisäksi sitten jonain päivänä, kun Sakarilla voi ratsastaa niin on paljon helpompaa varmasti, kun olen ratsastanut näillä poneilla ja ehkä opin vielä tässä jotain ennen kuin on se aika.

Olen kyllä hurahtanut täysin näihin isoihin poneihin. Ennen luulin aina, että en todellakaan voi ratsastaa millään ponilla, mutta eiväthän nämä nyt edes niin pieniä ole. Paljon helpompi näillä on ratsastaa kuin korkealla ja kapealla Jönssillä. Jotkut ovat ihmetelleet, että miksi hankin ponin kun enhän voi edes ratsastaa sillä. Uskallan väittää, että Sakari on minulle tulevaisuudessa täysin sopivan kokoinen ratsu. Se on vankka, mutta sporttinen eikä se kuitenkaan ole mikään pikkuponi.

En muuten muista olenko kertonut Nellasta tarkemmin, mutta se on siis väriltään kultainen ja pitää ilmeisesti syömisestä. Hehe, eivais. Nella on welsh part bred, sen isä on welsh cob ja emä puoliverinen.


En vielä osaa laukata Nellalla täydellisesti, mutta paljon olen laukkaamisessa kehittynyt. En siis oikeastaan vuosi sitten osannut laukata ollenkaan tällaisella pomppuhevosella. Welshin ja lämppärin laukassa on meinaan aika merkittävä ero.

Muistan kun laukkasin ensimmäistä kertaa Nellalla, joskus viime kesänä maastossa ja mietin että miten ihmeessä siellä pystyy istumaan, kun oikeasti tuntui siltä, että olisin superpallon päällä. Nykyään menee jo hiukan paremmin, mutta tänään oli sellaisia hetkiä että en oikein tiennyt miten päin pitäisi istua, kun Nellan takajalat olivat viritetty vietereillä. Ei, ei se pukitellut. Sen laukka on vaan niin lennokasta :D


Loppulaukkoja mentiin piiitkällä ohjalla niin, että Nella oikeasti sai venyttää koko selkäänsä. Minulla ei taito riitä ratsastamaan hevosta optimaalisesti niin korvaan sitten puuttuvan taidon tällaisella, Nella onneksi osaa käyttää selkäänsä, jos sille antaa mahdollisuuden. Kunhan hevonen pysyy kunnossa ja vetreänä niin olen tyytyväinen. Kultainen ponihan näyttää aivan varteenotettavalta westernhevoselta...


Loppuraveja
 Tällaiselta näyttää siis Nellan ja minun menoni tällä hetkellä. Voin sitten verrata tapahtuuko taas kehitystä mihinkään suuntaan. Toivottavasti olen jo vuoden päästä taitavampi! Hetken kadoksissa ollut motivaatiokin alkaa palailla, kun pääsee pois vanhoista kaavoista ja oppii uutta. Jönssikin on riemuissaan, kun ratsastan paremmin aina, kun olen ensin käynyt ratsastamassa Nellan.

Tällaista tällä kertaa. Katsotaan, jos saisin kuvaajaa Jönssinkin ratsastukselle! :)

4 kommenttia: