Aina pitää olla kiintiölämppäri

Ehkäpä tarkkasilmäisimmät huomasivatkin jo, että olen playssonin uusi tiimibloggaaja. Mitä se sitten blogin kannalta tarkoittaa - en vielä tiedä. Ainakin lisää kontakteja hevosmaailmaan ja lisää heppailua elämään. Ihan kuin ehtisin muuta tehdäkään kuin heppailla. Onneksi pidän tästä hyvin paljon ja vielä jonain kauniina päivänä saan ehkä ostettua hevosten ansiosta leivän pöytään (joka sitten kuivuu ja syötän senkin hevosille...) kunhan nyt käyn ensin tunnollisesti kouluni loppuun.

Talliprojekti edistyy! Okei myönnän, en vieläkään ole saanut kokonaan noita lehmien syöttöpöytiä purettua. Onneksi ei ole enää paljoa jäljellä. Syöttöpöydät on kasattu isoista kivistä sekä sementistä...tai mitä tuo nyt onkaan? Sementtimikälie murenee pieneksi murskaksi tai menee kokonaan jauhoksi ja sen poistaminen vasta hidasta onkin, että saan kiviä irti... Lisäksi syöttöpöydän sisällä menee vesiputki, jonka ympärillä olevat kivet on jostain syystä todella paljon kovemmin kiinni kuin muualla joten se on tässä oikea ongelmakohta!

Mutta siis siihen edistymiseen! Edistyin sen verran, että ostin käytetyt karsinaelementit. Kuvaa en tajunnut ottaa, mutta varmasti tässä parin viikon sisällä saan ne kotiin ja sitten alkaa operaatio hio & maalaa...Tällä hetkellä suurinosa elementeistä oli oransseja. Valitettavasti oranssi ei ole lempivärini ja maalaankin niistä enemmän omannäköiset. Niiden käsittelystä voisi tulla oma postaus, kunhan pääsen siihen asti. Olenhan sentään oikeasti ammatiltani pintakäsittelijä...

Olen jo päättänyt mikä karsina on millekin hevoselle. Pääasia on, että kaikilla on tilaa ja omat ikkunat!

Luovuta jo syöttöpöytä, LUOVUTA!

Nyt voisin hieman kertoa viime viikonlopun CR-tunnista. Mikäli muistan siitä mitään enää.

Tällä kertaa otin Jönssin tunnille. Se ei ole ehkä aina maailman luotettavin hevonen, mutta onneksi tällä kertaa oli. Se selkeästi tajusi, että tästä on hyötyä meille molemmille. Aluksi kerrattiin edellistä tuntia ja laitettiin jalat oikeille paikoilleen sekä jalustimet oikeaan mittaan. Aika hyvin olin onnistunut säätämään itsekin jalustimet, mutta yhdellä reiällä niitä lyhennettiin vielä. Silti tuntui ihan siedettävältä.

Minulla käy aina niin, että kun jalka on jalustimessa niin automaattisesti jalka kääntyy sisäänpäin. Vaikea selittää miten, mutta nilkasta "hevosen alle", niin että oikeasti vain ulkoreuna päkiäistä on jalustimella. Arvatkaa oliko vaikeaa yrittää muistaa pitää koko päkiällä se jalustin...Se kyllä vakautti melko paljon heiluvaa jalkaa, joka kyllä heiluu edelleenkin, mutta ehkä hieman vähemmän. Ainakin haluaisin uskoa niin...

Keskityimme hieman myös käsiin. Siihen, että käsien rentous lähtee jo olkapäistä. Helposti aloin jännittämään oikeaa ihan liikaa (se kylläkin on ollut jo pidemmän aikaa aivan jumissa lavasta...krhm, pitäisikö mennä hierojalle...?), joissain tilanteissa nostan sen aivan liian ylös ja vasemman käden laskin liian alas. Käsien pitäisi olla yllätys yllätys, samalla korkeudella! 

Kyynärpäissä kulma ja edelleenkin käsi rentona, sillätavalla somasti siinä sään päällä.  Kevyt tuntuma, ihan kuin silittäisi hevosta suupielestä. Nyrkit pehmeästi, niin, että jopa linnunpoikanen säilyisi hengissä, puristumatta kuoliaaksi siellä nyrkkien sisällä...

...Sitten Jönssi yrittää repäistä ohjia kädestäni ja ne linnunpoikaset rusentuvat kuoliaiksi...

Onneksi sain hieman armoa tässä asiassa sillä Laura ratsasti itsekin Jönssillä ja myönsi, että Jönssi ei ole ehkä se hevonen jolla on helpoin harjoitella tasaista tuntumaa :D Yritän tietenkin parhaani, mutta huomattavasti helpompaa pitää tasainen tuntuma esimerkiksi Gretalla.

minun jalkojeni asettelua oikelle paikalle...Jönssi tarkaillee yhdellä korvalla tilannetta.

Tällä kertaa katseeni oli paljon parempi kuin viimeksi. Viimeksi tuijotin tiukasti hevosen korvia, mutta nyt olen alkanut muistaa "katsella maisemia". Varmasti tunnilla käytiin läpi muitakin asioita, mutta nuo nyt jäivät päällimmäisenä mieleeni. Ratsastaessa mielessäni pyörii kokoajan varmaan sadan ohjeen litania joilla yritän korjailla virheitäni. 

Kyllä ratsastukseni on huomattavasti parantunut tammikuusta huimasti. Eilen ratsastaessani Gretalla mietin, kuinka paljon senkin kanssa olen oppinut. Lähtötilanne oli siis se, että en saanut Gretaa edes liikkumaan. Se saattoi vaan pyöriä ympyrää, kun ei tajunnut mitä pyysin. Eilen laukattiin jo pellolla ihan mielettömän tuntuista laukkaa, en voinut muuta kuin hymyillä ja Gretakin vaikutti motivoituneelta. Vihdoinkin taisin oppia nostamaan sen laukan! Edelleenkin kyllä vasen kierros tuottaa hankaluuksia. En saa hevosta asettumaan ja pysymään isolla ympyrällä samalla tavalla, kuin oikeassa. Onneksi sentään tiedostan ongelman niin saan sen ehkä joskus korjattua. Greta yrittikin ilmeisesti vasempaan kierrokseen laukatessa hieman korjata minua pukittamalla muutaman kerran! (tai sitten se vain oli innoissaan...yeah right...) Ajattelin tässä joku päivä napata jonkun kuvaamaan, kun ratsastan Gretalla. Olisi kiva nähdä itsekin miltä se näyttää ja saada hiukan kuvia. Varsinkin, kun voi ratsastaa pellolla niiin näteissä maisemissa.

Kisakalenteri on näyttänyt melko tyhjältä tässä jo yli kuukauden ajan. Onneksi asiaan tuli muutos ja näillä näkymin osallistun Gretan kanssa riding class-kisoihin syyskuun alussa. Ahkeraa harjoittelua taas! Jönssin kanssa ei ole vielä mitään kisoja tiedossa. Ehkäpä pian kuitenkin menen taas hyppimään jonkun radan harjoituksen vuoksi läpi. Minun pitäisi oppia nyt ratsastamaan, meinaa tulla kiire tässä. Haluan nimittäin olla edes vähän parempi ratsastaja sitten kun Sakari on iso, jotta voin Sakarin kanssa keräillä voittoja voiton perään...eikun...Suuret suunnitelmat!

Ostin tässä vähän aikaa sitten uuden puhelimen ja kylläpä on kiva, kun silläkin saa jotain julkaisukelpoista materiaalia. Vanhalla puhelimella ei saanut selvää onko kuvassa hevonen vai kissa...Nyt näyttäisi siltä, että kuvassa on molemmat!

Uudet ystävykset!

Näyttääpäs siltä, että tekstiä tuli aivan valtavasti. Voitte katsoa vain kuvat! Minä lähden taistelemaan syöttöpöydän kanssa...

Harjoittelin puhelimella tarkentamista...

Kyllä kelpaa heppojen muuttaa minun luokse, kun on omenoita niin paljon, että oksat roikkuu!

Mun työkamu Ela(stinen)-kissa (jota kutsun Melastiseksi/Melassiseksi, koska se onnistui dippaamaan itsensä melassiin ja sitten pesimme hänet Lauran kanssa...)