pikkujönssin hevoskoulu

minä ja jönssi (muissa kuvissa valmentajani ja jönssi)

Tiedän, tiedän...blogin ulkoasu on aivan hirveä ja epäselvä, mutta yritän saada sen mahdollisimman nopeasti siistiksi, jotta lukeminen helpottuu.

Vihdoinkin löysin meille sopivan valmentajan. Tiistaina pääsimme ensimmäistä kertaa tunnille ihan kotipihassa. Hiukan hankaluuksia oli, koska "kenttä" on aivan kasvien peitossa, mutta seuraavalla kerralla menemme tuonne meidän "kentälle". Jönssi ei millään olisi halunnut liikkua muuta kuin omia polkujaan pitkin ja minua hiukan jännitti, että koska Jönssi suuttuu ja heittää minut alas.

Ratsastin siinä jonkin verran ja valmentaja seuraili menoani. Ongelmia ilmenee siinä vaiheessa kun alan jännittää, Jönssi ei kuuntele minua ja istuntani huononee kun odotan, koska hevonen singahtaa pois altani. Hyviä pätkiäkin tuli, mutta olin todella hermostunut ja se vaikutti hevoseenkin. Jönssi ei kuitenkaan sekoillut omiaan, mitä nyt keskittyi enemmän Oliverille huuteluun, kuin minun ohjeisiini. 

Onneksi ihana valmentaja suostui ratsastamaan Jönssillä ja hui miten rodeoratsuni sekunnissa muuttui kuuliaiseksi kouluhevoseksi. Ehkä en ole kaikkea tehnyt ihan väärin, kun hevonen osaavalla ratsastajalla liikkuu noinkin nätisti ja kuuntelee tarkasti, vaikka vuoden liikutustaukokin on takana. Tuossa hevosessa on minulle oikein riittävästi potentiaalia ja nyt kun on vielä ihminen, joka saa sen esille niin eiköhän me kehitytä pian vauhdilla. Valmentaja myös kertoi, että hän ohjasi Jönssiä lähes kokonaan istunnalla, herkkä hevonen siis. Olen niin innoissani, kun mietin minkälaisen menopelin saan tuosta vielä itselleni. Hyväparasjönssi!

Minäkin sain jännityksestäni huolimatta hyvää palautetta, kuulemma istuntani on hyvä, tai siis kuten aikaisemmin mainitsin, niin kauan kuin alan jännittää. Jönssin ja minun suurin ongelma on siis, että jännitän. Ilman sitä saattaisi sujua hiukan paremmin. Toivottavasti valmentaja onnistuu saamaan meille hyviä kokemuksia ratsastuskerroista jotta saan pikkuhiljaa itsevarmuutta enemmän. Itsevarmuuden lisäksi haluaisin paremman tasapainon. Tuntuu, että häirin Jönssiä ja sen takia en uskalla ratsastaa kunnolla. Pitää varmaan etsiä harjoituksia tasapainon parantamiseksi. Etenkin ravissa on sellainen olo, että heilun ja hyörin ja pyörin selässä miten sattuu, jalka vispaa, kädet vispaa ja takapuoli ei pysy satulassa. En edes osaa keventää oikein! Tuntuu siltä, että olisin täysin aloittelija, vaikka hevoskokemusta on takana jo ainakin...hmm...13 vuotta? Miksen vain opi istumaan tuolla! Ärhh.

Nyt voisin ottaa tavoitteeksi oppia ratsastamaan Jönssiä ja oppia istumaan niin, että kehtaisi laittaa tänne videotakin. Ehkäpä vielä saan Jönssin siihen kuntoon, että pääsemme osallistumaan niihin koulukisoihin...Tuolla edelleen odottaa valkoinen huopa käyttämättömänä. Melkein pari vuotta sitten pääsin jo sitä kokeilemaan, mutta ne pikkukisat valitettavasti peruttiin. Noh, nyt opetellaan rauhassa ratsuhommia ja sitten joskus ehkä näytetään taitomme.

Toivottavasti pääsemme taas pian valmentajan silmän alle!

Piti tosiaan laittaa Jönssille nuo meidän kakkossuitset, joissa ei ole edes turparemmiä, kun eräällä maastoreissulla meni meksikolaiset pieniksi palasiksi. Pitää siis varmaan jossain vaiheessa investoida uusiin suitsiin, jos en löydä noihin suitsiin turpista.