Voi taas vain omistaja olla ylpeä hevosestaan. Miten jokainen kerta voikaan tapahtua niin paljon kehitystä? Vielä äsken Jönssi oli kamala riiviö, joka kiukutteli kaikesta mitä pyysin siltä, ihan sama pyysinkö kävelemään eteen vai peruuttamaan, aina sama juttu...kauhea taistelu joka vain paheni kun yritin pistää vastaan ja saada tahtoni läpi...Itse en ole vielä uskaltanut vaatia Jönssiltä mitään kummempia, mutta Susannan (valmentajaratsuttaja) ratsastamana se on niin hieno ja kuuliainen poika ja joka ratsastuksen jälkeen se on niin rento ja rauhallinen, ihan puoliksi unessa.
Nyt Jönssi on ollut kolme kertaa hevoskoulussa ja se alkaa vaikuttamaan jo ihan potentiaaliselta harrasteratsulta eikä potentiaaliselta rodeohevoselta. Ei hassumpaa näin lyhyessä ajassa. Jännityksellä odotan kiukutteleeko se minun allani...En ole vielä uskaltanut sen selkään muutakuin maastoilumielessä ja maastossakin olen ratsastanut vain niillä reiteillä, jossa ei vahingossakaan voi tulla moottoripyöriä tai traktoreita vastaan. Pitää varmaan taas yrittää kiivetä selkään ennenkuin tämä jännitys pääsee yltymään niin kovaksi, että sydän hakkaa miljoonaa selkään noustessa :D mutta ei tänään vielä...siellähän tuulee kuin...kuin...myrskyssä!
Kävin tänään agrimarketissa hiukan shoppailemassa, koska pääsin töistä aikaisemmin. Koska Jönssin mustat meksikolaiset hajosivat niin pitihän sille sitten hankkia uudet mustat suitset. Tällä kertaa ei meksikolaiset vaan aivan normaalit, koska ties vaikka joskus pääsisimme koulukisoihin....ei ehkä hetkeen mutta...joskus? Hyvä olla sitten asianmukaiset suitset valmiina! Voisiko joku taikoa minulle ratsastustaidon kiitos?
Suitsien lisäksi ostin lisää Dr. Repeliä sekä suolakiven. Olipa muuten ärsyttävää, kun en taaskaan löytänyt muuta kuin niitä pieniä suolakiviä. Jönssihän syö sen aivan hetkessä...Se on suolakivien viihdekäyttäjä...
 |
| ei vaan jaksa enääää! |
Pitää opetella Jönssillä suoraan menoa, sille tuottaa hankaluuksia kävellä ihan vain suoraan. Vielä vaikeampaa se on ravissa. Pitää mutkitella ja yrittää luisua sinne tänne, minunkin ratsastukseni olisi huomattavasti helpompaa jos ei tarvitsisi kokoajan "ratsastaa", jotta saa hevosen kulkemaan edes jotenkin sinne minne haluaa. En vielä osaa keskittyä kaikkiin pieniin hienosäätöihin mitä monimutkaisesta hevosestani löytyy. Onneksi Susanna pärjää kiemurtelevan hevoseni kanssa hyvin ja odotankin, että ongelma on tuotapikaa korjattu, hehe :---)
Kylläpäs motivaatio nousta tuonne selkään itsekin kasvaa, kun katsoo näitä hienon pikkujönssiksen kuvia. Taidanpa tänään vielä keksiä sille jotain rentoa tekemistä, jos vaikka huomenna sitten nousisin selkään ja kävelisin vaikka pellolla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti