Pohdintaa & tavoitteita

Nyt kun blogi on päässyt jotenkin taas jaloilleen niin voisin kirjoittaa hieman siitä mihin pyrin Jönssiksen kanssa.

Aloitetaan vaikka selittämällä kaikki ihan alusta alkaen, noin niinkuin ihan lyhyesti, jotta mahdolliset uudetkin lukijat pysyvät juonessa mukana.

Ostin Jönssin 2012, jolloin se ei oikeastaan osannut kuin liikkua eteen ja saattoi se joskus pysähtyä myös. Aloitimme treenailun ja Jönssi oppikin kulkemaan nätisti rauhassa oikein päin käynnissä ja ravissa. Se myös osasi laukata ja pitää laukkaa yllä. Etenimme hitaasti, mutta varmasti kunnes itselleni iski jonkinmoinen burnout enkä vain enää jaksanut treenata, kaikki tuntui hyödyttömältä ja Jönssikin alkoi haastavaksi tuntemattomasta syystä.

Lensin todella usein selästä alas, muutaman minuutin aikana saatoin tippua kolmekin kertaa. En vain enää jaksanut yrittää, kun en ymmärtänyt mikä Jönssiä vaivaa. En halunnut kiusata hevosta, koska en voinut olla varma sattuuko sitä vai protestoiko se muuten vain. Jätin Jönssin lemmikiksi ja unohdimme hetkeksi ratsujutut. Jönssikin vaikutti tyytyväiseltä. Kävin harvakseltaan selässä istumassa ja syöttelin leipiä.

Aluksi Jönssi hermoili, mutta nykyään se odottaa nätisti kun kiipeän selkään ja palkitsen sen aina leivällä, tämä tosin on hiukan haastavaa, koska Jönssi avaa suunsa ihan auki ja hyvä ettei koko käteni ole sen suussa.

Itkin monet itkut, kun pelkäsin, että Jönssi on sairas eikä siitä tule enää hevosta. Silloin tajusin kuinka tärkeä tuo karvakorva on minulle. Päätin tehdä kaikkeni hevosen puolesta. Aloin miettimään mikä siinä voisi olla vikana ja pelkäsin hiukan jo, että sillä on headshaking. Jönssi viskoo päätään ja sekoilee välillä, mutta helpotuksekseni nämäkin oireet ovat nyt kadonneet. Tietty Jönssi vieläkin viskoo päätään, mutta se on vain sen tapa. Se tekee niin kun kiukuttaa tai jännittää. Myös todella innostuneena se viskoo päätään.

Tulin siihen tulokseen, että Jönssi on vain hevonen, joka on hiukan huono toimimaan paineen alla, jos siltä pyytää liikaa niin tuloksena on hevonen, joka vain protestoi ja yrittää päästä tilanteesta pois. Se ei osaa muuta tapaa toimia kuin riehuminen vaikeassa tilanteessa. Niin se pääsee pakenemaan. 

Nyt olemme siis siinä tilanteessa, että kaikki pitää opettaa uudestaan. Niin, että hevonen tietää miten sen pitää toimia. Tiedän, että se osaa paljon asioita ja on mainio harrasteratsu. Pitää vain etsiä se yhteistyökykyinen fiksu hevonen tuolta jostain noiden isojen korvien välistä.

Eilen olin taas niiiiiiin ylpeä tuosta hevosesta, kävimme hiukan pellolla kävelemässä ja sen jälkeen teimme taivutuksia ja siirtymisiä (käynti-ravi, peruutus-ravi, ravi-käynti...ym....) pihatiellä. Ne menivät oikein kivasti ja sain jopa säädeltyä Jönssin nopeuksia askellajien sisällä. Ei tullut edes yhtään kiukkuisia pään heilautuksia eikä mitään protestointeja! Jönssi jopa hiukan hakeutui oikeinpäin välillä. Luultavasti olisi mennyt vieläkin paremmin, jos olisin laittanut suitset naruriimun sijaan. Ehkäpä ensikerralla kokeilen suitsilla.

Välillä pysähdyttiin haukkaamaan evästä tien varresta, että homma pysyy kivana.

Kun hommat sujuivat niin hyvin niin kävimme vielä toisella pellolla, jossa oli pari puomia ja Jönssi rohkeasti käveli niiden yli eikä edes kysellyt onko pakko. Sen jälkeen lopetin ratsastuksen ennenkuin Jönssiä alkaa kyllästyttämään.

Lisäsin postausta värittämään muutaman kuvan viime viikkoisista juoksutuksista sekä maanantain irtojuoksutuksista. Jönssi suostui myös loikkaamaan esteen yli, kunhan minä juoksin vierellä. Hyvähyvähevonen!

"painovoimahan ei minua määräile!!"

"mitä ai en saisikaan yrittää juosta kotiinpäin?fak..."

Jönssillä on tosiaan vielä tuollainen pieni juoksutus ongelma, että se yrittää aina karata yhdestä kohdasta ympyrältä pois ja silloin tulee noita ei niin kauniita irtiottoja. Eiköhän tästäkin selvitä, kun se tajuaa ettei voita tuolla mitään.

suurinosa ajasta mentiin näinkin hienosti!

Mitäpä tavoitteita meillä sitten on?

Haluaisin Jönssistä monitoimisen harrastehevosen, sellaisen rauhallisen. En tiedä onko se mahdollista, kun hevonen saattaa muuttaa mielialaansa aivan äärettömän nopeasti, noh...ainakin voimme yrittää.

Etenemme nyt pienin askelin ja ajattelin aluksi, että harjoittelemme ihan perusasioita ja kasvatetaan lihaksia (ja hermoja!!) Yritän saada Jönssin liikkumaan tasapainoisesti ravissa ja sitten vasta alamme uudelleen harjoitella laukannostoja. Ne ovat yleensä olleet melko räjähtäviä, vaikka laukka itsessään on todella rauhallista.

Esteitä tuo saa hypätä irtona, selkään en aijo mennä ennekuin opin istumaan kauniisti. Pitää ehkä hankkia ne ratsastussaappaat, jotta saan nilkkaa kunnolla tuettua...Lisäksi voisin itse yrittää opetella istumaan ilman satulaa, en vieläkään osaa istua selässä ravissa! Pitäisi ehkä harkita jotain kunnon istuntaopettajaa! Mikäli tiedät, jonkun joka osaisi opettaa minut ratsastamaan kauniisti niin kerro ihmeessä. Plussaa olisi, jos saisin jonkun opettamaan meitä tänne kotiin. Puitteet eivät ole hyvät, mutta näillä mennään. Ehkäpä joskus saan tonttia hankittua sen verran, että saan kunnon kentän itselleni.

Nyt alkaa pää lyödä jo ihan tyhjää ja tuntuu, että olen kirjoittanut aivan kamalasti. Ajattelin, että kun on hyvää aikaa niin kirjoittelen jonkun erillisen sivun meidän kehittymisestä, sinne sitten voisin lisäillä kuvia ja tekstiä sitä mukaan kun kehitytään. Vähän niinkuin tiivistelmä näistä teksteistä! :D

Nyt kiitos ja kuittaus, palaillaan!