maanantai 4. tammikuuta 2016

Laukannostoja


Kaverukset lounaalla

Kirpeä talvisää ja aurinkokin paistaa. Vielä saisi olla lunta enemmän niin minun talveni olisi täydellinen. Miinuspuolena voisin sanoa, että hevoseni alkaa keräämään kokoajan enemmän ja enemmän virtaa. Tarha on aivan kivikova ja epätasainen, joten nuo kaksi kaverusta vain möllöttävät tarhassa ja syövät. Sitten, kun pääsee paremmalle pohjalle ratsastuksen merkeissä niin Jönssi ei malttaisi pysyä rauhallisena. 

Itse olen salaa hiukan ylpeä itsestäni. Olen nimittäin pysynyt rauhallisena, vaikka hevonen onkin kokeillut muutamaan otteeseen taas, että onko ihan pakko totella. Eilinen maastoreissu meni oikein loistavasti, eikös vain ollutkin hyvä idea lähteä ilman satulaa, naruriimulla ja liukkaat toppahaalarit päällä umpimetsään kävelämään hevosella, joka ei haluaisi polulta poistua minnekään...Jönssin vastusteluista huolimatta pääsimme metsään kävelemään. Sitä ennen hevonen onnistui heittämään minut kerran alas...Kun se tajusi, että enää ei ole polkua missään niin se alkoi loikkia neljällä jalalla pää maassa, käveli kahdella jalalla ja yritti tehdä salamannopeita käännöksiä kotiin päin. Yhdestä u-käännöksestä sitten ratsastaja liukui alas, mutta ohjat onneksi pysyivät kädessä ja sitten vain uusi yritys. Tällä kertaa olin enemmän hereillä ja onnistuin jotenkin ihmeellisesti pysymään kyydissä. Sitten Jönssi ilmeisesti eksyi, kun se oli aikansa pyörinyt ja lähti reippaasti kävelemään metsän läpi ja näin hienosti päästiin koko lenkki loppuun.


Tänään ajattelin ihan suosiolla mennä tutulle ja turvalliselle pellolle. Maastoon lähteminen olisi tarkoittanut sitä, että minä kävelen ensimmäiset kolme kilometriä, koska tukkirekkoja on nyt mennyt aika tiuhaan tuolla meidän reiteillä, enkä halua ottaa riskejä.

Ratsastus olisi voinut mennä paremminkin, mutta olen kuitenkin tyytyväinen. Ei tullut kuitenkaan mitään vau-efektiä. Jönssillä tosiaan oli taas virtaa, kuin pienessä kylässä. Jönssi ei rentoutunut mitenkään täydellisesti, kun se yritti vähän väliä karata reitiltä omille teilleen. Hyviäkin pätkiä saatiin, mutta turhan usein hevonen alkoi jännittyneenä tuijottaa kaukaisuuteen ja ympyrällä se yritti puskea itseään pois pellolta.

 Ajattelin kuitenkin, että pakko liikuttaa Jönssi kerrankin kunnolla, että saan siitä suurimmat energiat irti ja päätettiin harjoitella laukannostoja suoralla uralla. Otettiin ensin hiukan rauhallista ravia ja se sujui oikein mainiosti eikä Jönssi edes yrittänyt lähteä omille teilleen. Sitten vain aloitettiin laukat. Ensin vain toiseen suuntaan kolme kertaa ja ennenkuin hevonen alkoi ennakoimaan nostoja niin vaihdettiin suuntaa. Yllättävän hyvin sujuu nostot, ainoastaan laukkaan lähteminen on hiukan hurjaa, kun Jönssi oikein hyppää matkaan ja välillä jopa vinkuu :D Lopetettiin laukat onnistumiseen ennenkuin hevonen keittää itsensä räjähdyspisteeseen ja sinkoaa taivaan tuuliin.


Hetki hengähdystä ja rauhoittumista jonka jälkeen vielä hetki rentoa ravailua. Työskentelyn lopetin heti, kun Jönssi alkoi olla rennon letkeä ja pärski (mukatyytyväisenä...) . Ehkäpä se on huomenna vielä parempi ratsastaa, nyt kun turhat energiat on purettu ainakin melkein. Pitkästä aikaa Jönssi hikosikin oikein kunnolla! Se oli kauttaaltaan aivan litimärkä, eikä ratsastajallakaan kylmä ollut ;)


 

Huomaatteko muuten, että hui kuinka monta postausta olen jo tehnyt. Minulle on tullut aivan uudenlainen into kirjoittaa jostakin, ehkäpä se on se, kun ei enää ole niin kuraista ja kuviakin saa täydentämään postauksia.

Näin lopuksi vielä muutama kuva tästä tulevasta loistoratsusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti