keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Lähtölaskenta on alkanut


Nyt jännittää! Tänään havahduin siihen, että kouluni alkaa maanantaina. Ensimmäisen viikon lukujärjestys oli ilmestynyt sähköpostiini. Se on oikeasti siis totta, minut on hyväksytty kouluun. Ei vieläkään tunnu todelliselta, liian hyvää ollakseen totta. Viime koulusta valmistuessani ajattelin, että en varmasti enää koskaan tule opiskelemaan mitään. Olin luopunut unelmasta työskennellä eläinten kanssa ja päätin tyytyä kohtalooni. Syy siihen, että en heti lähtenyt eläinten pariin oli kaikkien painostus, "hanki jokin oikea ammatti". No nyt minulla on se kuuluisa "oikea ammatti" ja nyt saan rauhassa lähteä tavoittelemaan unelmaani. Minulle on sama, vaikka en tienaisi monia tuhansia. Vain sillä on merkitystä, että saan tehdä sitä mistä pidän. Turha hukata elämää odottaen jotain parempaa, jos asiaan voi itse vaikuttaa. Minä voin.

Jönssi oli varmasti syntyessään yksisarvinen, siitä valkoinen pilkku otsassa <3 td="">




Ensimmäinen kouluviikko vaikuttaa ihan mukavalta. Ei liian aikaisia herätyksiä ja jaksaa vielä koulun jälkeen ajella kotiinkin. Ypäjälle on meiltä 105 kilometriä, sen nyt ajaa ihan helposti pari kertaa päivässä. Olen päättänyt, että olen niin paljon kotona kuin mahdollista. Siksi yövynkin opistolla varmaan vain sillon, kun ollaan iltoja tallissa. Vanhempani ovat onneksi lupautuneet hoitamaan Oliverin ja Jönssin, jos joudun olemaan poissa kotoa.

Pitää käydä ostamassa vielä muistiinpanovälineet. Ajattelin panostaa ja ostaa tietenkin söpön hevosvihkon, ehkä tuunaan sen itse Oliverin ja Jönssin kuvilla. Todellisuudessa unohdan varmaan kaiken ja nolona kyselen, että olisiko jollain lainata kynää...Ei! Huomenna menen kauppaan ja ostan kynät ja vihkot.

Herranjumalasentään.
Minä oikeasti olen aloittamassa opiskelut!


Muistan vieläkin kuinka pienenä heppatyttönä, ainakin kymmenen vuotta sitten ajattelin, että menen kyllä opiskelemaan Ypäjälle, kun olen iso. En ollut koulussa mikään oppilaista parhain ja monet lannistivatkin minua sanomalla, että keskiarvon pitää olla ainakin 9, että pääsee Ypäjälle kouluun. Myytti murrettu. Varmaankin se oma asenne vaikuttaa kaikista eniten. Minä jaksan ja haluan puunata ja paijata hevosia aamusta iltaan ja nyt pääsen sitä tekemään. Töissä hevosia, koulussa hevosia, kotona hevosia, mitäpä muuta voisi ikuinen hevostyttö toivoa. No ehkä rahaa, jotta sen voi syöttää hevosille ja sitten saa kukkapenkkiin rakkaudella tehtyä lannoitetta.

Nyt yritän vain pysyä loppuviikon jotenkin nahoissani ja maanantaina reippaana koulun penkille!


Jönssillä piti olla tänään hevoskoulua, mutta valitettavasti pakkasta tulikin -23 astetta ja kukapa noin kylmässä voisi tosissaan treenata. Toivottavasti tässä lähipäivinä sää muuttuisi edes hieman inhimillisemmäksi. Toppahaalareilla tarkenee kyllä ihan hyvin, mutta hevosen selässä ne ovat niin äärettömän liukkaat, että hyvin suurella todennäköisyydellä tippuisin selästä, kun pakkanen on jäädyttänyt Jönssin aivot ja se vinkuu ja loikkii kuin heikkopäinen.

Ajatuksena olisi, että kokeilen Jönssillä taas pitkästä aikaa ohjasajoa. Viime kesänä viimeksi tätä harrastettu juoksutusliinan ja narujen avulla, mutta nyt on ihan oikeat ajovermeetkin. Mikäli nyt jaksan näillä töppöjaloillani taapertaa tuon formulan perässä.


Katse kohti uusia tuulia, kohta aukeaa aivan uusi sivu elämästä.


2 kommenttia:

  1. Tsemppiä uuteen kouluun ja unelmien tavoitteluun :) -Siiri, Siirin blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan hirveästi! :) Btw, blogisi ulkoasu on upea!

      Poista