Yonkers Boko's: Puhelinkuvia ja sekalaista tekstiä

Jos et halua katsella kamalia, huonolaatuisia ja aivan sekalaisia kuvia puhelimestani niin suosittelen skippaamaan tämän postauksen.

Päätin hiukan kaivella puhelintani ja katsoa minkälaisia kuvia sieltä löytyykään ja nyt olisi niitä kuvia luvassa. Viikonloppu onkin mennyt tässä loimia, satulahuopia, suojia, harjoja, suitsia ja satuloita pesiessä. Lisäksi kuurasin jopa tallin lattiasta kattoon. Vielä pitäisi löytää "muutamille" tavaroille hyvä säilytyspaikka.

Tallia järjestellessä aloin miettimään, että mihin ihmeeseen hevoseni tarvitsevat viidet suitset, vaikka en käytä kuin yksiä niistä...Yhdet suitset, ne uudet ja hienot, niitä käytän ja Jönssikin piti niistä oikein kovin ainakin näin viikon käytön perusteella, mutta sitten löytyy nuo ruskeat, jotka ovat kaikissa ratsastuskuvissa. Niihin ei ole turparemmiä, joka sopisi Jönssille ja sopisi myös suitsien väreihin, niitä voi käyttää silloin tällöin...Sitten löytyy tummanruskeat jacksonin suitset jotka ovat aivan hirveät, ainakin Jönssin mielestä...Niistä ajattelin luopua, mutta sitten mietin "mitä jos kaikki muut suitset hajoavat ja on pakko käyttää niitä? Niistä saa myös hyviä varaosia!!1" NOT...Jönssillä on myös kivat meksikolaiset, tai siis joo, ne olisivat kivat jos olisivat ehjät...No ainakin turparemmi sekä otsapanta ovat ehjiä! Myös Oliverin suitset majailevat tallissa...Eihän se edes käytä enää suitsia! Oliver ei pidä kuolaimista ja sen takia ratsastankin sillä lähes poikkeuksetta riimulla. Myös yhdet ravisuitset löytyvät, tulenko koskaan ikinä käyttämään niitä, sitä en tiedä, mutta jos joskus vaikka kenties ehkä tulisi tarvetta niin hyvähän ne on sitten olla ihan kaiken varalta...Hups..Oliko niitä sittenkin kuudet?

Oikein tärkeää suitsianalysointia, näin voin muistaa miksi minun pitää säilyttää ne kaikki.

Ah todella ihanaa, kun on näin pieni talli. Yritä nyt tuonne tunkea hevoset ja niiden tavarat. Onneksi pidän itseni positiivisena ja ajattelen "tämä on vain väliaikaista, tämä on vain väliaikaista..." Noh, pääasia, että hevoset viihtyvät kopeissaan ja asustavat niissä mielellään sen aikaa mitä tarvitsee.

Sitten jonain kauniina päivänä ne saavat täydellisen tallin, jossa on tilaa myös varusteille.

Satulahuopia ei ehkä ikinä voi olla liikaa. Valitettavasti minulla on aina pari suosikkia, joita en edes raaski käyttää. Kuka nyt viitsisi laittaa valkoisen lamicellin huovan jossain kurassa pyörineelle hirvieläimelle...Odotan sitä hetkeä, kun Jönssi muuttuu täydelliseksi yksisarviseksi ja sitten se saa käyttää tuota ihanaa huopaa...Säilytän sitä siihen asti kotona sisätiloissa, koska en raaski laittaa sitä talliin...

Laitoin lähes kaikki käytössä olevat huovat roikkumaan tuollaiseen Biltemasta ostettuun vaaterekkiin, siitähän ne saa kätevästi otettua aina tarvittaessa ja kuivuvatkin pesun jälkeen hyvin. Henkareita kyllä pitää ostaa lisää, jotta kaikki huovat saavat rekistä paikan.

Huomasin, että vaaleansinisiä huopia minulla on melko paljon. Eihän vaaleansininen sovi edes kummallekkaan noista hevosista, ehkä Jönssille talvella voisi laittaa...Lisäksi miehekkään vaaleanpunaista on kiitettävästi jostain tullut, noh se sentään kelpaa minulle. Hevosten mielipidettä ei tässä asiassa kysytä.

jee saunottiin ensimmäistä kertaa omassa saunassa! projekti edistyy.

Jönssikin on saanut maastoilla taas täydestä sielustaan, kun meidän "kenttää" ei ole päässyt käyttämään koko viikkoon. Tietääkseni tällä viikolla saan taas ratsastaa siellä ja jollekkin päivälle yritän saada sovittua taas hevoskoulua.

Hevoinen on jopa osannut käyttäytyä maastossa. Pienen alkunihkeyden jälkeen olemme menneet reippaasti ja rennosti. Jönssikin on nauttinut reissuista kun saa napsia herkkuja tien reunoilta ja välillä pääsee päästelemään täyttä ravia monia kilometrejä. Onneksi Jönssi on hanskassa pysyvää sorttia nykyään. Ainoastaan säikähtäessä se muuttuu kuuroksi pidätteille, muuten riittää, että vain istun satulaan ja annan enemmän ohjaa, taputan kaulalle ja hevonen hidastaa. Kätevää.

Hiukan kuskia jännitti, kun yhdestä pihasta melko iso rottweiler lähti vaanimaan meitä eikä Jönssi huomannut sitä, koira kierteli meitä ihan hiljaa pitkän aikaa ja pelkäsin, että se päättää yhtäkkiä singota jostain pusikosta ja säikäyttää Jönssin, mutta onneksi se pysytteli näkymättömissä ja Jönssikin luuli, että minua jännittää edessä virtaava oja ja keskittyi sille puhisemiseen.

Luulisi, että tälläinen arkajalkaratsastaja pelkäisi vauhtia, mutta ei. Kun pääsee päästelemään hevosella ja huomaa hevosenkin nauttivan siitä vauhdista niin kaikki jännitykset katoaa ja pystyn rentoutumaan täysin. Tulee sellainen luottamuksen tunne. Hevonen uskaltaa päästellä täysiä ja kuuntelee silti milloin pitää hidastaa. Lisäksi ratsastaja uskaltaa luottaa siihen ettei hevonen nakkaa selästä alas tai vaihda yhtäkkiä suuntaa. Hieno tunne!

Meillä on vielä pitkä matka siihen täydelliseen luottamukseen, varsinkin selästä, mutta näin pienet onnistumiset korjaavat meidän puuttuvan luottamuksen.