Miljoonan asian postaus! (hevoskoulua osa 4)

Otsikosta löytyy itselleni muistiinpano, tässä postauksessaä on hevoskoulua. Näin minun on helppo verrata jönssin kehittymistä.

Mistäköhän sitä alottaisi? Nyt on kyllä omistajan ja hevosten päät aivan pyörällä, niin paljon on ollut erilaista toimintaa tässä parin päivän sisällä. 

Tiivistettynä; Oliver sai lainakärryt, hevoset saivat sotamaalaukset ja toimivat lastenponeina ja jönssi pääsi hevoskouluun.

Tein oikein loistavan diilin "naapurin" kanssa. Häneltä löytyy koppakärryt, mutta ei valjaita. Minulta löytyy valjaat, mutta ei kärryjä. Minä lainasin hänelle valjaita ja vastalahjaksi valjaslainan jälkeen sain hänen kärryt lainaan. win win.

Hiukan jännitti uskallanko edes kokeilla kärryjä Oliverin perään. En ole ajanut, en valjastanut ja Oliverillakin ei ole ajettu minun aikanani kertaakaan. Eli ei ainakaan yhdeksään ja puoleen vuoteen. Lisäksi olen raviukoilta kuullut juttua, että ei kannata kokeilla Oliverilla ajamista. Se kuulemma hyppii pystyyn ja riehuu vaikka miten. Ja pah! Minun pieni rakkauspakkaussöpismurunenko riehuisi ja kiukkuilisi? Enpä usko.

Oliverin ilme kun naishevonen veti hänelle kärryt pihaan!

Oikein herttainen suokkitamma sitten toi nämä kärryt meille lauantaina. Oliver ja Jönssi olivat oikein innoissaan, kun kaunis vaalea nainen saapui tietä pitkin. Oliver ei osannut aavistaa, että joutuisi kärryjen eteen...

Hetken aikaa selailin youtubesta miten valjastetaan (tietty olin myös vilkaissut kuinka naapurini oli hevosensa valjastanut ja hän myös antoi pari vinkkiä!) ja sitten tositoimiin. Työnsin kärryt katokseen ja parkkeerasin Oliverin niiden eteen. Sitten vain remmit kiinni ja kärryt perään. Ei se niin vaikeaa ollut. Ihan maalaisjärjellä pärjäsi, kun sai selvitettyä mikä remmi kuuluu mihinkin.

Oliver odotti rauhallisena, ja minulla oli riemun ja kauhun sekaisia tunteita...

Otin siskoni pelkääjän paikalle ja lähdimme päättäväisesti kohti lenkkipolkuja. Mietin hetken aikaa miten tätä ohjataan, mutta Oliver toimi lähes ajatuksen voimalla. Pienillä puolipidätteillä se kääntyi ja hidasti ja kun ravistin ohjia niin löytyi kaasukin. Minä olen ajatellut aina, että Oliver on ratsastessa aivan maailman parhain maastokäyttöön, mutta nyt olen varma, että tähän se on luotu ja tämän homman se osaa täydellisesti.

Se oli niin elementissään. Korvat tötteröllä ja reippaasti mentiin kokoajan. Hiukan postilaatikot jännitti ja teki mieli kääntyä kotiin, mutta riitti, että vähän rohkaisin äänellää niin matka jatkui taas iloisesti. En olisi varmaan uskaltanut nostaa ravia kärryiltä, mutta Oliver päätti, että kokeillaan nyt sitäkin ja voi juku kuinka kivaa oli! Ihan parasta! 

Oliver sai kaksi 7km lenkkiä, kun miehenikin halusi lähteä vielä ilta-ajelulle. Kyllä meinaan alkaa kunto kasvamaan hepalla.

Sunnuntaina päivällä lähetin siskoni kauppaan ostamaan minulle sormivärejä. Kiitos facebookin lämminveriset-ryhmän. Siellä nimittäin lv-omistajat olivat laitelleet toinen toistaan hienompia kuvia omista hevosistaan inkkarimaalauksilla. Kyllähän minunkin oli sitten pakko...Tai siis hevoset aivan välttämättä halusivat.

Oliver pääsi ensimmäiseksi tuunattavaksi. Hän sai violetit kuviot, koska mielestäni violetti sopii Olpikselle.

hahah minkä näköinen hevonen peilistä katsookaan!

 Hevosten värittämiselle löytyi oikein hyvä tekosyykin. Mieheni veljen lapsi (melkeiiin 3v) tuli katsomaan ja ihmettelemään hevoisia. Isot hepat eivät ujostuttaneet ollenkaan vaan lapsi rohkeasti tuli kanssani harjaamaan Oliveria. Sain myös vastata kiusallisiin kysymyksiin...

Lapsi: Missä tän hepan pimpsa on?

Minä: Tää on poika....ei tällä ole...
Lapsi: MIKÄ TOI ON!?

Minä: öööh....se pissaa siitä?

Mitä noihinkaan voi vastata fiksusti...Onneksi hevoslapset eivät puhu!

Lähdettiin lapsukaisen kanssa kärryajelulle ja voi sitä riemun määrää.

"VOIDAANKO MENNÄ TAAS KOVEMPAA?

"HEI HEPPA, ONKO SULLA KUUMA?"

"ÄLÄ SÄ PIDÄ KIINNI, MÄ OHJAAN IHAN ITE"

Ihan hyvä hevonen Oliver on, melkein kolmevuotiaskin voi tällä ajaa. IHAN ITE. Piti hiukan tarkkana kyllä vieressä vahtia, kun lapsi tajusi, että hevonen lähtee ravaamaan, kun ohjaksista ravistaa..

Tähän välin muutama kuva, jotka eivät liity yhtään mihinkään. Nää on näitä mitkä on vaan julkaistava jossain!

Hyvin näkyy hevoisten kokoero, pikkuhevonen ja isohevonen!

jönssikin ihaili naishevosta.

minun ankkani...:D

--- 

Hiukan myöhemmin Jönssi myös pääsi taiteiltavaksi. Itse taiteilin vain pään ja kaulan, loput on pikkuveljeni ja pikkusiskoni käsialaa.

Pikkuveljeni teki Jönssille tuollaisen upean maalitaulutähtäinjutun ja kirjoitti siihen BULLS EYE. Hän kysyi myös Jönssiltä "hei jönssi, miks sä halusit tän tatuoinnin?" jönssi vastasi "noku mulla oli kaveri Moose elikkä Hirvi ja sitä ammuttiin just tähän kohtaan ja hän kuoli, tää on hirven muistolle"

...

ei lisättävää...

Näin fiksusti seistään harjauskatoksessa.

Sotahevonen pääsi sitten lopulta myös hevoskouluun. Taas se on kehittynyt aivan älyttömästi, ainakin omaan silmään. Susanna jo kokeili millainen laukka Jönssillä on. Krhm...Irtojuoksutuksessa Jönssillä on ihan kivan näköinen laukka, mutta ratsastaessa kuvailen sitä sanomalla "kuin hirvellä" ja se osui myös Susannan mielestä aika hyvin nappiin.

Ratsastelut hoidettiin tällä kertaa laitumella. Oliver oli siellä myös, mutta tajusi vasta treenin loppuvaiheessa, että Jönssi on samalla laitumella hänen kanssaan. Ennen sitä ne vain hirnuivat toisilleen ja Oliver ei tajunnut tulla metsän läpi Jönssin luokse...Tai sitten se vain kiusasi Jönssiä...

Nyt lopetan jaarittelun, ajatus ei enää oikein kulje. Kuvat puhukoot puolestani!

Jönssi säikähtää, kun Oliver rymistelee metsästä.

"ai sinutkin on maalattu?"

Missä vaiheessa hevosestani tuli näin hieno?