tiistai 8. marraskuuta 2016

Tekosyy varsakuville

Nyt se on tehty! Varasin uuden kameran ja objektiivin. Tasan kolme viikkoa ja pääsen niihin käsiksi. Aivan varmasti piinaavan pitkät kolme viikkoa. Sen jälkeen pistän ulkoasun uuteen uskoon. Kunhan ensin olen ottanut laadukkaat kuvat päätähdistä. Sitten esittelen blogissani toivottavasti toinen toistaan laadukkaampia kuvia! Mikäli nyt edes osaan käyttää niin hienoa kameraa...Voijjuku!

Blogikin saa ehkä uutta puhtia, kun minua ei suututa niin rumat kuvat. Annan vain kameran hoitaa homman!

Kuva: Paula Viita
Uutta kameraa odottaessani ajattelin tehdä "vuosi kuvina"-postauksen. Nyt mietin minkälainen sen pitäisi olla. Joka kuukaudesta "kohokohta" vai monta kuvaa vaivai...Nyt siis lukijoilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen miten esittelen tiivistetysti koko vuoteni. Vaikka vuosi ei ole edes loppu vielä niin tänä vuonna on tapahtunut hevosrintamalla niin paljon kaikkea...Hevosalan koulutus, oma poni, ensimmäistä kertaa olen tajunnut jotain ratsastuksesta, hevostapahtumia, uusia hevostuttavuuksia, hevoskuvia...heppaheppaheppa!

Tämän vuoden puolella toivon vielä, että Sakarin ajo-opetus edistyy. Kärryt saan toivottavasti tämän kuun lopussa myöskin kotiin tai ensi kuussa, mutta Sakarille ei ole edes vielä löytynyt suitsia. Valjaissa se on sentään ollut, mutta ilman apukäsiä on hiukan hankalaa lähteä yksin tekemään ajoponia. Varsinkaan, kun ei ole mitään käsitystä asiasta. Suitset sentään ehkä osaan pukea ponille, jos vain sopivat löytyvät. Hiukan harmitti, kun luulin Sakarin pään mahtuvan ponikokoon, mutta ei se sitten mahtunutkaan. Kukapa olisi arvannut, että welsh cobin kuuluu pukeutua cob-kokoon...

Kuva: Leena Kahisaari
Sakari alkaa olla jo oikeasti aika iso. Kokoajan kuvittelen sen ihan pieneksi vauvaponiksi, mutta tosiasiassa se ei ilmeisesti sitä enää ole. Näissä kuvissa Sakari on ollut iiihan pikkuinen (Kuten kuvista ehkä näkyy). Tässä vaiheessa Sakari ja minä emme vielä tunteneet toisiamme, mutta muutaman sattuman kautta tässä sitä nyt ollaan. Hauska sattuma on, että olen vain kerran nähnyt Sakarin isän, mutta se tapahtui eräänä hämmentävänä aamuna, kun kävelin talliin ja minun perässäni meidän talliin käveli musta ori...Se kaiketi tsekkasi paikat tulevalle pojalleen! Voisin kirjoittaa siitä "Syyt miksi juuri Sakari"-postaukseen.

Tässä postauksessa ei ole kyllä mitään järjen häivääkään, mutta tarvitseeko kaikessa olla? Tekosyy jakaa pari syötävän suloista Sakarikuvaa.

3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kai se on vaan suosiolla marssittava kauppaan ostamaan isommat suitset! Onneksi ostin jo isompia riimuja varalle niin ei tarvi huomata jonain päivänä, että poni on kasvanut niistä ulos 😂 Onks Repe kuinka korkea jo? Näyttää niin suurelta 😍

      Poista
    2. Repe on jättiläinen 😁 mulla onneks paavo cobi kokonen niin repe sai isoveikan riimun käyttöönsä:) loimia oon miettiny että kun kasvaa niin hirvittävästi ettei varmaan ehdi käyttämään kun kerran yhtä loimee :) joten saa pärjätä tänä talvena ilman... Hmmm 😂

      Poista