Ensimmäinen päivät ponivauvan kanssa

Onnea on oma poni

Lähes viikko jo poninomistajuutta takana enkä vieläkään ole sisäistänyt, että tuo pieni täydellisyys on oikeasti minun. Voiko mitään noin kaunista, ihanaa ja parasta ollakaan? Tekisi mieli vain kokoajan istua laitumen reunalla katselemassa ja valokuvaamassa noita. Valitettavasti minun pitää myös tehdä muitakin arjen askareita kuten käydä töissä ja laittaa ruokaa, voitteko kuvitella? Itse mielelläni ihastelisin tuota ruunikkolaumaa.

Oliver ja Jönssi ovat pienen alkukankeuden jälkeen ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Ensin Sakari tarhasi vain Jönssin kanssa, jotteivat aikuiset hepat heti kävisi joukkovoimalla sen kimppuun. Jönssi ei oikein tiennyt miten pitäisi suhtautua. Pitäisikö sitä purra vai pitäisikö siihen tutustua? Jönssi oli äärimmäisen kiusaantuneen näköinen, kun Sakke käveli sen aamuruokakupille ja alkoi muina miehinä syödä Jönssin kauroja. Jönssi yritti luimia Sakaria kauemmaksi, mutta poni vain jatkoi syömistään, sitten Jönssi yritti vaivaantuneena työntää Sakaria pois, mutta sekään ei auttanut. Lopulta Jönssi vain tuijotti ihmeissään ja päätti suostua jakamaan ruokansa.

Myös Oliverin jakamisesta tuli hiukan riitaa. Kumpikin olisi halunnut kaveerata Oliverin kanssa, kun yhdistin koko lauman. Jönssi päätti piirittää Oliveria niin, ettei Sakari päässyt lähellekään. Lopulta tämä kiukuttelu koitui Jönssin tappioksi, kun Sakari ja Oliver pääsivät tutustumaan. Jönssi lähti hetkeksi yksin mököttämään, kun uudet bestikset söivät yhdessä, mutta lopulta Jöppiskin otettiin takaisin mukaan joukkoon ja nyt kaikki kolme tarhaavat sulassa sovussa. 

Mikä kokoero...

Koko viikon olen ahkerasti harjannut Sakaria, nostellut sen jalkoja ja talutellut sitä pitkin pihoja ja peltoja. Aika fiksulta varsalta vaikuttaa, kun kaikki käy. Hiukan välillä jännittää, mutta silloin vain puhistaan. Sakari on myös Oliverilta ja Jönssiltä oppinut, että minun luokse kannattaa tulla laitumella. Olenhan paras heidän mielestään. Ensimmäisinä päivinä Sakari hiukan vältteli minua tarhassa, mutta eilen se tuli jo ihan omasta tahdostaan rapsuteltavaksi. Hyvä poni siitä tulee!

Ilmoitin Sakarin jo meidän ensimmäisiin yhteisiin harjoitusnäyttelyihin. Olemme jo hieman ehtineet harjoitella juoksemista ja Sakarihan on tänä kesänä ehtinyt käydä jo yhden kerran match showssa. Toivottavasti poni ei raahaa minua ulos kehästä...:D

Lauantaina ostin welsh showsta Sakarille tulevaisuutta varten oman hienon köysihalterinkin.

Lähipäivinä pitäisi siirtää hevoset takaisin isoon laitumeen. Kunhan saadaan kaadettua sieltä turhat heinät pois ja tehtyä uutta aitaa. Nyt hevoset ovat olleet pihatarhassa, jossa ei ihan kauheasti ole enää syötävää ja olenkin ruokkinut niitä kuivaheinällä. Pihatarhassa on pieni metsäosuus, jossa kasvaisi ruohoa, mutta jostain syystä se ei kelpaa vaan ne mielummin nyhtävät tuolta pellon puolelta mitä nyt irti saavat...Noh, illalla yritän tehdä laidunta. Toivottavasti saan vielä Sakarin laitumelta kiinni. Laitumelle pääsyn yhteydessä voisi olla otollinen hetki ottaa hiukan liikevideota. Mikäli nuo juoksevat yhtään. Oliverille ja Jönssille laidun tuntuu olevan niin "arkipäivää", etteivät ne jaksa innostua, mutta ehkäpä pienessä villissä ponissa vielä löytyy intoa, kun pääsee isolle alueelle, jossa on ruokaa. Paljon ruokaa.

Är...kai sitä pitäisi tehdä jotain arkiaskareitakin, jotta voi taas livistää katselemaan poneja...:')

Varsinainen edustuskuva meistä!