Centered Riding & Sakari liikkeessä

Keltainen hevonen

Olen joskus kuullut puhuttavan centered ridingistä, mutta en ole ottanut selvää mitä se tarkalleen on ja pitää sisällään. Eilen sain aivan mahtavan tilaisuuden ja Laura (tallikaveri, sen keltaisen hevosen omistaja), jonka hevosella olen aina välillä ratsastellut piti minulle ratsastustunnin, jossa hän jakoi omia centered riding-oppejaan. Ratsuksi sain onneksi Gretan, jolla on helppo keskittyä omaan ratsastukseen. Greta jaksoi seisoskella kentän keskellä maltillisesti sillä aikaa, kun me pohdittiin istuntani parantamista. Jouduin heti epämukavuusalueelle, kun jalustimia lyhennettiin kolmella reiällä...Ennen ratsastin lyhemmillä jalustimilla ja sitten aivan salakavalasti ne ovat pidentyneet vain. Tämä aiheuttaa sen, että jalkani huitoo jossain aivan sille kuulumattomalla paikalla, yleensä liian edessä. Istuntani siirtyy turhan taakse ja kaikki tekeminen vaikeutuu. Asiaa ei helpota sekään, että lonkkani ovat jostain syystä typerät (lue; ehkä esimerkiksi kireät?) ja tästä syystä polveni siirtyy ratsastaessa liian eteen "ulos satulasta". Nyt kuitenkin sain hiukan oikeaa suuntaa siitä missä sen jalan oikeasti pitäisi olla ja missä pitäisi istua.

Löysin satulan syvimmän kohdan ja huomasin, että jalkojeni virheellisen sijainnin vuoksi istuin myös liian takana. Sain kuitenkin hyvät vinkit miten löydän satulan syvimmän kohdan ja miten löydän jalkojen oikean paikan helposti. Jalat siirtyivät oikealle sijainnille, kun nousin kevyeeseen istuntaan ja työnsin lantiota eteen. Näin ne jalat siirtyivät tarpeeksi taakse, joka tuntuu kyllä vielä todella epäluonnolliselta, mutta näyttää huomattavasti paremmalta kuin liian edessä olevat jalat :D Tämän lisäksi pitäisi satulaan istuttaessa laittaa "häntä koipien väliin" ja selkä ei saisi "katketa". Yleensä ohje on "selkä suorana!", mutta minulla se ainakin automaattisesti aiheuttaa notkon selkään, joka ikään kuin katkaisee selän ja näin ollen rasitus suuntautuu pienelle alueelle ja loppupeleissä siinä hajoaa selkä.

Tässä vaiheessa aivoni joutuivat jo oikeasti työskentelemään, jotta sain pidettyä kaikki palaset paikallaan edes hetkittäin. Jalka oikeaan paikkaan, syvälle satulaan, häntä koipien väliin, selkä ei saa katketa ja ei yliryhtiä...Sitten pitäisi keventää...Keventämisenhän pitäisi tapahtua eteen, ei ylös. Olen kuitenkin valitettavasti oppinut jossain vaiheessa elämääni keventämään virheellisesti ylös ja nyt vasta olen tajunnut alkaa korjata ongelmaa. En siis osaa keventää, mutta ehkä se tästä! Kun palikat pysyivät paikallaan niin kevennykseen löytyi ihan uudenlaista joustoa, kummallista.

Rentoutta ratsastukseen löytyi tunnustelemalla hevosen liikkeitä. Istuinluilla etsin ne "kuulat jotka pyörivät takapuolen alla". Minusta ne tuntuivat lähinnä rantapalloilta, mutta...:'D Istuntani muuttui heti rennommaksi, kun muistin mennä hevosen liikkeen mukana. Huomasin myös, että jos en kokoaikaa ajattele tätä niin istun huomaamattani hevosen liikettä vastaan. Myös katse vaikuttaa yllättävän paljon. Helposti sitä jää tuijottamaan jäykkänä hevosen niskaa, mutta minun pitäisi vain muistaa katsella maisemia ja hymyillä. Eron huomaa hevosessakin, vaikka kyse on noinkin pienestä asiasta. Kuulostaa hullulta, mutta olen testaillut tätä tuijottamalla vain yhtä pistettä jolloin niska ja oikeastaan koko ranka jännittyy ja sen jälkeen katselen kaukaisuuteen ilman mitään kiintopistettä jolloin rangasta tulee joustava, rento ja pehmeä.

Lopetettiin näihin asioihin, jotta aivoni eivät aivan ylikuormittuisi ja muistaisin edes jotain.

Kirjoitan tästä, jotta muistaisin nämä jutut itse. Nämä mielikuvat ja harjoitukset eivät varmastikaan ole mitään yksi ja oikea tapa, joka toimii kaikilla-juttuja, mutta itse sain kyllä sellaisia ahaa-elämyksiä, että voin hyvillä mielin jatkaa harjoittelua Jönssinkin kanssa. Innolla perehdyn kyllä enemmänkin tähän aiheeseen.

Kotona sain vihdoin tehtyä hevosille uuden laitumen ja ne kirmasivatkin sinne tyytyväisinä. Heinä on hiukan pitkää, mutta niittosilppuri on valmiudessa kunhan nyt vähän kuivuisi. Onneksi vihreää näytti mukavasti löytyvät tuolta heinikon seasta.

Sakari on muuttunut ihmisläheisemmäksi. Meille tullessaan mietin, että saanko sitä enää kiinni laitumelta, mutta nyt se on selkeästi ottanut Oliverista ja Jönssistä mallia ja tulee mielellään viettämään kanssani aikaa. Se otti myös Oliveria mallia toisestakin asiasta...Oliverilla on tapana työntää takapuolensa minulle rapsuteltavaksi, nyt tapa on tarttunut Sakariin ja hänenkin takapuoltaan on pitänyt rapsuttaa. Kaikkien mielestä tämä ei ole ehkä fiksua, mutta olen huomannut positiivisia tuloksia Sakarin käsiteltävyydessä. Sitä saa nykyään laitumella vapaana rapsutella mistä vain. Masusta, korvista, jaloista...you name it! Myös jalkojen nostelu on ihan ok, vaikka hevonen on vapaana. Tokikaan se ei tunge itseään väkisin rapsuteltavaksi vaan kunnioittaa vielä minunkin omaa tilaa ja jos käsken sen häipymään niin kyllä se väistää. Eikä Oliverinkaan tästä tavasta ole ollut haittaa, se vaan saattaa yllättää ihmiset, jotka eivät tästä tiedä...:'D Ehkä en anna Sakarin heittäytyä niin lellityksi kuin Oliverin olen antanut...

Parempi takapuolirapsutuksia kerjäävä hevonen, kuin potkiva ja kosketusta inhoava hevonen!

Iso laidun täääältä tullaan!

Lellikaksikko

Superkaunis poni<3 i="">

Tänään sain vihdoinkin otettua Sakarista jonkinmoista liikevideota. Kuvaaminen ei ollut maailman helpointa siinä samalla, kun yritti saada ponia liikkumaan jonnekin. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että ponista tulee melko rohkea, vaikkapa kenttäratsuainesta. Se nimittäin aika sujuvasti juoksenteli tuolla tarhan metsäosuudella ja loikki keppien yli. Lisäksi tarhassa oleva koliseva "silta" meni helposti ravissakin. Olen erittäin ylpeä poninomistaja.

Videon näet myös tästä!

Pituusjärjestys!