Olen taas jonkinlaisessa vaiheessa elämässäni, että vain "odotan ihmettä", päivä kerrallaan kuluu samoissa rutiineissa enkä saa mitään oikeaa aikaiseksi. Tällä hetkellä odotan sitä hyväksytäänkö minut opiskelemaan. Vaikka jännitykseni ja stressini ei ehkä näy päälle päin niin silti minua jännittää ja stressaa! Olen sellainen ihminen, joka stressaantuu pienistä asioista ja lamaantuu täysin. Nyt siis vain odotan niin kauan, että saan tietää miten käy ja sitten voin jatkaa taas elämistä. Kuulostaapa hassulta :D Olen kuitenkin oikein onnellinen ja tasapainoinen, mutta hiukan harmittaa etten voi keskittyä mihinkään kunnolla, kun vain odotan!
Bloggaaminenkin on hiukan jäänyt, koska hevosten kanssa en ehtinyt viettää ylimääräistä aikaa päntätessäni pääsykokeisiin. Pääsykokeista on nyt onneksi selvitty hengissä, mutta tämä odottaminen se vasta kiduttavaa onkin! En todellakaan tiedä mitä teen, jos en pääse kouluun :D Nyt pitäkää minulle vielä hetki peukkuja pystyssä, toivotaan, että blogiin aukeaa mahdollisten opiskelujen kautta ihan uusi ulottuvuus!
Päivieni rutiineista huolehtii Macho. Aamulla se haluaisi nukkua pitkään vieressäni, juomme yhdessä aamukahvit ja sen jälkeen lähden tallille. Macho ei vielä oikein uskalla ulkoilla eikä viihdy kylmässä kauaa, joten se ei ole vielä hevosia tavannut. Machon takia myös kiirehdin hevosten luota kotiin. Se ei ole ihan täysin sisäsiisti vielä, joten joudunkin keskittymään sen sisäsiisteysopetteluun. Se sujuu ihan hyvin, mutta valitettavasti tuollainen pieni kissalapsi unohtaa helposti käydä vessassa...
Macho oli hiukan sairas saapuessaan meille ja senkin takia talleilu on jäänyt vähemmälle. Käyn kuitenkin vähintään kaksi kertaa päivässä tallilla, mutta se koko päiväinen tallilla oleskelu on jäänyt vähemmälle. Onneksi hevoset asuvat vain kilometrin päässä, tien toisella puolella. Minä olen siis lopultakin päässyt asumaan pysyvästi talooni, toivottavasti saadaan täälläkin talli remontoitua niin, että hevosetkin pääsevät samalle tontille.
Macholla on ensi maanantaina ensimmäinen eläinlääkärikin! Nyt, kun se on toipunut silmätulehduksesta sekä saanut matokuurin, niin voin viedä sen kuulemaan eläinlääkärin arvion ja saamaan ensimmäisen rokotuksen. Toivottavasti pienestä kisusta on tullut oikeasti terve...Madotukseen liittyy superällöttävä tarina, mutta taidan jättää sen kertomatta, ettei kaikki lukijat kaikkoa :D...
Olen fiilistellyt jo talvea ja joulua, mutta valitettavasti lunta ei näy missään. Kateellisena katselen niiden hevosihmisten kuvia, joiden hevoset saavat jo nauttia lumesta...Olisipa täälläkin. Kokoajan on niin pimeää, kuraista, märkää ja liukasta! Ehkäpä se lumi kohta saapuisi, niin pääsisi takaisin todellisen treenaamisen pariin ja postauksetkin olisi enemmän hevospainotteisia. En todellakaan kehtaa laittaa noista kuraisista karvaturjakkeista mitään kuvia tänne :D Nyt taas jatkan odottamista...Piti vain ilmoittaa, että hengissä ollaan ja toivon mukaan uudet tuulet puhaltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti