Aivan järkyttävä kiire ollut taas ja tämä on oikeasti ainoa hetki, kun olen viime postauksen jälkeen ehtinyt tietokoneeni avata. Kamala kiire on ollut talon ja hevosten kanssa. Tulevan tallinkin olemme saaneet lähes tyhjäksi! Pitää käydä ottamassa siitä valoisan aikaan kuvia hiukan ja päivittää tallisuunnitelmaa. Talo etenee oikein kivasti ja saamme luultavasti vedetkin jo perjantaina laitettua päälle. Kohtahan tuonne pääsee muuttamaan, eikä varmaan mene enää miljoonaa vuotta, että pääsee keskittymään hevosten muuttamiseen. Tai sitten menee.
Oliverin loimi ongelmakin ratkesi ja löysinkin sille maailman söpöimmän sadetakin. Oliver näyttää niin söpöltä pieneltä vadelmalta, että haluaisin vain ottaa sen taskuuni asumaan ja voiiiii että <3 en="" h="" ist="" ja="" juoksee="" kest="" kun="" niin="" on="" p="" portille="" risten="" s="" saavun="" se="" t="" vain="" villivadelmana="">
Jönssi sai myös uuden loimen. Ei niin söpö kuin Oliverilla, mutta on sekin söpö :) Vadelma ja mustikka...
Hevoset myös saivat omat ruokasäkit ja ruoka-aika onkin nyt niiden päivien kohokohta. Oliverille senioria ja Jönssille prixiä, kummallekin myös biotiinia ja pellavarouhelimaa...Molemmat ovat oikein tyytyväisiä!
Mites meillä on mennyt noin niinkuin ratsastuksellisesti? Nooh maastossa Jönssi on ollut mukava, mutta viimepäivinä olen yrittänyt ihan oikeasti ratsastaa sillä. Maanantain ratsastus sujui lähinnä takajaloilla u-käännöksiä tehden sekä ryntäillessä ja pyöritellessä hurjasti silmiä, kun oli kova tuulikin ja kaikki pelotti! Päästiin kuitenkin talolleni asti, kun talon vieressä olevalla pellolla saan ratsastaa ja siellä tulin alas ja hetken hengähdin ja annoin Jönssin rauhoittua syöden. Pääsimme elävänä ja rauhallisesti kotiin.
Hiukan alkoi hirvittää kieltämättä, kun hevonen liihottaa ihan miten sattuu ja hyppii kamalia loikkia. Lisäksi se teki jotain ihan ihmeellisiä liikkeitä joissa se hyppi tasajalkaa todella nopeasti monta kertaa peräkkäin :D !?
Laitoin heti Susannalle tietenkin viestiä, että hevonen meinaa seota, tule auttamaan ja ihana Susanna pääsikin neuvomaan meitä. Tuloksena rento ja kiva heppa!
Harjoiteltiin hiukan etuosakäännöksiä sekä pohkeenväistöjä. Lisäksi teimme paljon pysähdyksiä ja ne alkavat sujua pelkkien vatsalihasten avulla. Hengittämällä ei ihan vielä, kun huomaan unohtavani hengittää välillä, kyllä ne jos oikein keskityn...:D
Etuosakäännöksissä tuli hyviäkin pätkiä, vaikka en ollut sellaisia ikinäkoskaan edes tehnytkään. Aloimme kumpikin kuitenkin tajuta jutun jujun. Väistöissäkin tuli onnistuneita pätkiä, lähinnä kun väistettiin oikealle. Oikeaa pohjetta en millään meinaa saada läpi ja näin ollen en saa Jönssiä siirtymään vasemmalle...Oma jalka vain menee ihan jumiin ja en saa ilmeisesti annettua tarpeeksi selkeitä apuja. Pitäisi kai jotenkin venytellä?
Lähinnä mentiin käyntiä ja pari kierrosta kokeiltiin myös ravia. Myös minä sain Jönssin lisäksi kehuja; en ole enää niin jännittynyt selässä ja ratsastus sujuu paremmin. Ihanaa kehitystä!
Ratsastuskuvat ovat siis eiliseltä.
 |
| muttakun minä en halua mennä pohkeenväistöä!!1 |
Tänään lähdin sitten hurjapäänä itsenäisesti taas kokeilemaan pellolle saanko Jönssiä rennoksi. Poikaystäväni oli talollamme hommissa ja raahasi jotain pressuja autotallin nurkalta pois, siitäpä Jönssin herkkä sielu taas järkkyi ja se kuljeskeli lähinnä kahdella jalalla.
Sain kuitenkin tilannetta hiukan rauhoitettua pysähdyksillä ja kehuilla. Kun luulin, että Jönssi oli rauhoittunut niin pahaa aavistamattomana keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja hevonen loikkasi altani pois. Kun tipahdin maahan asti niin Jönssi paineli jo kaukana kotiin päin...Soitin äitilleni, että Jönssi saattaa kohta tulla pihaan, ottaisitko kiinni ja toisit takaisin? Hetken päästä äiti ja Jönssi saapuivat takaisin pellolle ja minä pääsin uudestaan selkään. Tällä kertaa hiukan paremmalla menestyksellä. Jatkoimme eilisen teemalla ja teimme etuosakäännöksiä ja pysähdyksiä, onnistuin saamaan Jönssin rennoksi ihan itse!
Heti, kun hevonen alkoi kuunnella minua ja pysyi säpsyilemättä niin annoin sille piiiitkät ohjat ja lähdimme kotiin. Enää ei ollut Jönssilläkään kiire minnekkään ja kotimatka meni kaulaa pitkälle alas venytellen. Taas olen niiiiin tyytyväinen, vaikka tulikin tiputtua ja Jönssi oli melkoinen vieteri. Mutta ajatus siitä lohduttaa, että sitä enemmän kun tippumisia kertyy niin sitä paremmaksi ratsastajaksi tulet. Jönssin kanssa ollaan kehitytty aivan valtavasti ja niitä putoamisiakin on matkaan mahtunut melkoisen paljon.
Hyvillä mielin kohti uusia pettymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti