Kisakuulumiset

Hiukan viivästynyt tämän postauksen kirjoittaminen. En edes tiedä mihin kaikki aika on taas hävinnyt. Tänään kuitenkin nautin vapaapäivästä ja hoidan tämänkin homman taas pois alta. Mitäs meille kuuluukaan?

Niin tosiaan, selvittiin estekisoista kaikki neljä+huoltojoukot hengissä. Oliver jopa sai ruusukkeen (kaikki palkittiin puomiluokassa...) ja kantoi sitä niin ylpeän näköisesti. Jönssi hiukan ihmetteli mikä Oliverista roikkuu ja selitin sille, että sekin voi saada oman ruusukkeen kunhan kasvaa isoksi ja fiksuksi hevoseksi.

Kisapäivänä en saanut nukuttua vaan olin aamulla varmaan ennen seitsemää tallissa hääräämässä ja puunaamassa hevosia. Hevoset olivat aivan ihmeissään, että miksi heidät on teljetty karsinoihin, vaikka laitumellakin kelpaisi olla! Kyllä ne kuitenkin nauttivatkin kaikesta huomiosta ja erikoiskohtelusta.

Kisat alkoivat klo 11 ja me lähdimme jo klo 10 ratsastelemaan paikan päälle. Matkaa huimat kolme kilometriä, mutta aina jompikumpi hevonen päättää kävellä toooosi hitaasti, joten matkassa myös kestää aivan liioitellun kauan. Lisäksi reitistä suurinosa on asfalttia, joten ei kauheasti edes pääse ravailemaan. Selvisimme perille hyvissä ajoin ja pääsinkin lähes heti Oliverin kanssa verryttelyyn.

Suomeksi sanottuna pääsin testaamaan suostuuko hevoseni kävelemään yhdenkään puomin yli vai seisooko polle paikallaan keskellä kenttää tekemättä yhtään mitään. Oliver kuitenkin käyttäytyi kuin kisat olisivat sille arkipäivää ja näytti muille mallia kuinka hienosti ravillakin voi ylittää nämä hurjat kepit. 

Omaa kisavuoroa Oliver odotti hienosti ja katseli vain maisemia. Ei edes kuopinut ja raivonnut, että mitä tämä tälläinen seisoskelu on. Kisasuorituskin meni paremmin kuin odotin, pääsimme kaikkien puomien yli siis (vaikka yksi hiukan jännitti) ja muistimme jopa radan! Jönssi oli aivan ihana ja kannusti Oliveria aidan takana. Aina kun Oliver juoksi sitä kohti niin Jönssi hirnui sille :D eeeeeikä kuinka ihana!

Jönssis käyttäytyi yllättävän hyvin, itse seurailin kauempaa niin pellolla verkkaaminen näytti oikein kivalta ja Jönssi pysyi siellä kai ihan rauhallisena. Aitojen sisällä Jönssiä alkoi kuitenkin hiukan jännittää ja esteitäkin olisi ollut vaikka kuinka paljon hypättävänä. Toiset hevoset aiheuttivat Jönssissä hiukan kauhistusta, se ei yhtään pysy nahoissaan jos joku toinen juoksee sitä kohti tai ohittaa sen. Silloin mennään sivuttain ja loikitaan kahdella jalalla. Jönssi oli kyllä melko upea ilmestys, ryhtiä löytyi vaikka muille jakaa ja se oli niin innoissaan esteistä.

Verkkaesteet menivät aivan loistavasti ja Jönssi kevyesti ja innoissaan pomppasi esteiden yli. Kisarata oli kuitenkin melko vaikea noin isolle ja kokemattomalle hevoselle ja kahdesta tottelemattomuudesta radalla tuli valitettavasti hylky. Kaikkien esteiden yli Jönssi kuitenkin lopulta suostui menemään. Olen kyllä ylpeä siitä, parhaansa se yritti!

Lisäksi jäi todella hyvä mieli, kun huomasi oikeasti kuinka innoissaan Jönssi oli suorituksensa aikana. Se oikeasti pitää hyppäämisestä. Nyt kun "traumat" ovat alkaneet parantua niin siitä tulee vielä kelpo estehevonenkin!

Tässä nyt jotain sepustuksia meidän kisoista, ei ole ihan tuoreessa muistissa kaikki ja ajatuksia on taas miljoonia päässä. Pitäisi kai arkistoida oma muisti paremmin?

Tälle esteelle tuli kielto (sama este mitä Oliver hiukan epäluuloisena katseli...)

juhuu sehän laukkaa!

Kisakuvia on ainakin miljoona, mutta nämä nyt jaksoin kaivella arkistoistani tähän. Hiukan ärsyttää, että tietokoneeni tappaa kuvieni laadun ja siksi olenkin alkanut harkitsemaan uuden tietokoneen ostamista. Kuvien muokkauskin olisi ehkä mielekkäämpää, kun saisi jonkun hiukan paremman kuvankäsittelyohjelman tuon ikivanhan photoshopin tilalle. "Onneksi" tämä vanha läppärini vetelee viimeisiään, joten voin hyvillä mielin ostaa tälle seuraajaksi jonkun uuden tehokkaamman ja hyvällä näytöllä varustetun läppärin (hyihiy ei saisi muokata kuvia läppärillä...). Luultavasti tämä kuvausharrastukseni saisi ihan uuden ulottuvuuden paremman koneen avulla.